Levyarvostelu: Eros Ramazzotti - Ali e radici

26.5.2009

tyyli, musiikki, levyarvostelut, mieskuva, albumit, saksalaiset, Sony, Italia

Kappaleet: 1. Appunti e note 2. Il cammino 3. Parla con me 4. L’Orizzonte 5. Affetti personali 6. Controvento 7. Ali e radici 8. Bucaneve 9. Nessuno escluso 10. Non possiamo chiudere gli occhi 11. Come gioielli
Tuottaja: Eros Ramazzotti, Claudio Guidetti
Levy-yhtiö: Sony Music
Artistin kotisivu:www.ramazzotti.com

Eros Ramazzotti pinkaisi suomalaisten sydämiin lähes 20 vuotta sitten ja suosio on pysynyt tasaisen varmasti. Samoin on pysynyt miehen tyyli ja Eros tuntuu julkaisseen saman levyn taas.

Eros Ramazzotti on kummallinen kaveri. Hän on Italian vastine vaikka Patricia Kaasille eli artisti, joka puristaa itsensä menestykseen kielimuureista huolimatta. Erityisen rakas Eros on ollut saksalaisille, jotka ehtivät ostella miehen kolmea ensimmäistäkin levyä yli miljoona kappaletta. Siitä on kulunut aikaa yli 20 vuotta, mutta suosio vain pysyy vuosien vieriessä ja Eroksen tukan harmaantuessa sharmantisti.

Kummallista on myös se, että mies ei ole tehnyt musiikilleen mitään 1980-luvun lopun jälkeen. Pehmeästi rokkaavaa poppia on julkaistu kolmen tai neljän vuoden välein aivan kuin aika antaisi anteeksi sen, että Eros Ramazzotti huijaa meitä vaihtamalla vain muutaman sävelen eikä edes kaikkia sanoituksia. Niin samasta puusta nämä miehen albumit on veistelty, että jos pitää yhdestä, niin voi olla varma kaiken kolahtavan. Vaan jos et ole perehtynyt kaikkeen Ramazzotti-materiaaliin, niin et voi erottaa missä vuodessa miehen uraa mennään.

Soundeiltaan Ramazzotti on lipunut takaisin kotisatamaan ja Ali e radicin äänimaailma toimii hienosti. Jotenkin miehen itsensä ja Claudio Guidettin tuottamana musiikkia on onnistuttu viemään inhimillisempään suuntaan, vaikka musiikillisesti virutaankin paikallaan. Erosta olisi voinut jälleen olla tuottamassa joku maailmanluokan tähti, mutta on riemastuttavaa huomata, että näin tämä kuulostaa karvan verran kotikutoisemmalta ja lämpimämmältä. Harmittavaa, että tämä jää ainoaksi asiaksi, jolla voi sanojen lisäksi selittää itselleen tämän olevan joku muu kuin joku miehen edellisistä levyistä.

Ali e radicin paras anti piilee sanoissa, mutta kuten jo tuli todettua, niin sillä ei ole mitään merkitystä suosioon mitä Eros levyillään laulaa, vaan se on se tyyli ja tunne, joilla tämä myydään. Pitäisi olla sokea, että saisi Eroksen samalle viivalle monien muiden upeilla äänillä varustettujen miesten kanssa, mutta koska näin ei ole, niin silmä väkisinkin tarttuu miehen kuvaan ja levyistä tulee parempia kuin ne oikeasti ovatkaan. Komeus ei ole haitaksi, mutta ei siis tee Ramazzottin musiikista mielenkiintoista. Varma valinta, jos italiaanon tyyli maistuu.

Anssi Järvinen