Levyarvostelu: Hanna Pakarinen - Love In A Million Shades

16.1.2009

albumit, balladit, musiikki, sävellykset, rock, Thief, levyarvostelut, rakkaus, Sony

Kappaleet: 1. Almost Real 2. Shout It Out Loud 3. A Thief That Holds My Heart 4. Liar 5. Rescue Me 6. When We Hear Hallelujah 7. Love In A Million Shades 8. Make Believe 9. Lover Friend Or Foe 10. Maybe It´s A Good Thing
Tuottaja: Jyrki Tuovinen
Levy-yhtiö: Sony Music
Artistin kotisivu: www.hanna-pakarinen.com

Hanna Pakarisen neljäs albumi on haahuilua popin, rockin ja balladien välillä. Love In A Million Shades on rehellinen, mutta myös vanhanaikainen levy.

Almost Real -kappaleella käynnistyvä Love In A Million Shades kuulostaa välittömästi tutulta. Ei tutulta siksi, että se olisi tuttua Hanna Pakarista, vaan siksi, että naiselle kirjoitettu musiikki kuulostaa Roxetten 80-luvun loppupuolen materiaalilta. Näitä kaikuja kuultiin jo Lovers-albumin balladeissa ja nyt tunne nousee esiin jo ensimmäisillä sekunneilla.

Pakarisen neljäs albumi on popahtavampi kuin pari edellistä levyä. Aikuistuminen, tunnekuohut, tekijöiden vaihtuminen, kyllästyminen turhaan synkistelyyn? Syitä Pakarisen käännökseen kohti rauhallisempia vesiä on varmasti kymmeniä, mutta ne kaikki kuulostavat tarpeeksi hyviltä, jotta linja on nyt sellainen kuin on. Paikoin Pakarinen rokkaa innolla, mutta sen sijaan, että musiikista olisi rakennettu raskasta onkin taustalle paukutettu tasaista tahtia, kuten Shout It Out Loud -kappaleessa. Näin Roxette tulee nyt mieleen nopeistakin biiseistä.

Love In A Million Shades kuljettaa kuulijaa varsin helposti kappaleesta toiseen. Albumin rakenne on onnistunut, vaikka useamman kuuntelukerran jälkeen onkin todettava, että musiikillisesti albumi on vanhanaikainen. Kaikista sävellyksistä paistaa läpi 10 tai 20 vuoden takainen tunnelma, eikä tuottaja Jyrki Tuovinen ole juurikaan lähtenyt modernein ratkaisuin tekemään albumista tuoreempaa.

Ilahduttavinta albumissa on Hanna Pakarisen laulutavan muuttuminen vapautuneemmaksi ja rohkeammaksi. Hän jopa uskaltaa leikitellä äänellään ja vetää korkeammalta kuin aikaisemmin. Hempeissä When We Hear Hallelujah ja Maybe It’s A Good Thing -balladeissa Pakarinen onnistuu jopa täydellisyyttä hipoen.

Sanoituksiltaan Love In A Million Shades on myös kevyempää kamaa kuin esimerkiksi edellinen Lovers-levy. Ehkä tämän albumin nimeksi Lovers olisikin ollut osuvampi, sillä albumilla on paljon sopusointuisia ja rakkaudella täytettyjä lauluja. Kiukku ja tummuus, jotka Pakarisen kahta edellistä albumia varjostivat, ovat poissa ja Love In A Million Shadesin sanoituksissa onkin enemmän toivoa.

Love In A Million Shades on rehellisen pinnallinen pop-rock-albumi, joka tarjoaa Hanna Pakarisen faneille toistaiseksi kevyimmän 40-minuuttisen. Tuotanto, sanoitukset ja naisen tulkinta ovat hyvin linjassaan, mutta sävellykset eivät yllä kuin keskimmäiselle portaalle, eikä albumilta saa irroitettua yhtään singleä, joka jäisi elämään vuosiksi. Paitsi jos kuulijan kello on pysähtynyt 1990-luvun alkuun eikä sitä ole tarkoituskaan saada uudelleen käyntiin.

Anssi Järvinen