Levyarvostelu: John ME - I Am John

4.9.2009

albumit, ruotsalaiset, Kent, hitit, levyarvostelut, balladit, musiikki, sävellykset, radio, Sony

Kappaleet: 1. Paris 2. Run 3. Love Is My Drug 4. The Faker 5. Skin&Bones 6. An Axe 7. In A Room 8. Thorn 9. Wedding Song 10. Sister
Tuottaja: Simon Nordberg
Levy-yhtiö: Sony Music
Artistin kotisivu: www.johnme.se

”John ME slår med häpnad”. Viisi vuotta Jönköpingin lupaavimman bändin eli The Motorhomesin hajoamisen jälkeen laulaja Mattias Edlund palasi John ME -nimellä yllättäen kaikki.

John ME ei ehkä nimenä kerro paljon eikä auta, vaikka selittää, että mies on oikeasti entinen The Motorhomes -vokalisti Mattias Edlund. Vaan kun kuulee herran singlehitin Love Is My Drug, niin alkaa kello kilkattaa ainakin kesän 2009 aikana radion avanneiden kalloissa.

Mattias siis irtaantui vuonna 2004 yhtyeestään ja aloitti oikean elämän. Vaan samalla alkoi päässä jyllätä ajatus soololevystä. Sen tekemiseen meni vuosia, mutta lopputulos onkin mairitteleva. I Am John on muodikasta, siistiä ja millimetrin tarkasti tehtyä poprockia. Suomessa tästä saisi kruunun päähänsä, mutta ruotsalaiset ovat jo niin tottuneet hyviin artisteihinsa, että John ME ei vielä sielläkään ole onnistunut räjäyttämään pottia.

Eikä John ME taida olla mitään räjäyttelemässäkään, sillä miehen soolodebyytti on puhtoinen ja tarttuvalla pop-otteella etenevä levyllinen, joka ei aluksi tunnu yhtään miltään. Kun levyä rullaa uudelleen ja uudelleen lasersäteen alla, niin I Am John alkaa avautua. Lopulta tähän tuntuu jäävän koukkuun ja mies ei todellakaan ole vain Love Is My Drug -hitin kanssa liikkeellä.

Albumin avaava Paris muodostuu jatkuvassa soitossa yhdessä albumin hienoimmista hetkistä, vaikka radioon päätynevät nopeammat raidat, kuten Run ja Love Is My Drug. Ne edustavat sitä mitä John ME varsinaisesti on eli hienosti rullaavaa pop-rockia, joka ei häpeä olla tarttuvaa tai kaupallista. Balladeissaan mies on aivan yhtä loistelias ja itkut pääsee tirauttamaan Parisin ohella ainakin The Fakerin ja Skin&Bonesin soidessa.

Tavallaan tätä levyä pitää kuitenkin tuijotella myös epäilevästi. Tässä on jotain samaa kuin myöhemmin syksyllä julkaistavassa Miike Snow -debyytissä. Siinä vastaan tulee vielä härskimmin poptähtien aluevaltaus rokahtavammalta sektorilta. John ME:n takaa löytyy ”vain” Kent, Wannadies ja Popsicle-hahmoja sekä jokunen lähes kaikkien ruotsalaistähtien kanssa soittanut monilahjakkuus. Koomisimmin näistä on nimetty Heikki Kiviaho, joka on kansipapereissa Heiiki Kivahlo. Kiviahon uralle mahtuu mm. soittoa Satorin ja Thåströmin riveissä ja onpa mies ehtinyt tuottajaksikin, kun cv:ssä komeilee esim. Kent ja Jay-Jay Johanson -biisejä.

I Am John on puhdas suoritus ja erittäin hieno levyllinen ruotsalaista ammattitaitoa. Ei tässä mistään seuraavasta ruotsalaisesta megatähdestä ole kyse, mutta kyllä tämän tahdissa kelpaa syysmyrskyt ottaa vastaan tälläkin puolen rajaa ja olla taas vähän kateellisempi naapurikansallemme.

Anssi Järvinen