Levyarvostelu: Kristian Meurman - Galaksi
19.6.2009
Kappaleet: 1. Tummat syvät veet 2. Vanha sielu 3. Poikkikadun seireenit 4. Jäätiköt sulaa 5. Joku muu 6. Abby 7. Janvier 8. Tyttö Ratinakirissä 9. Insomnia 10. Galaksi
Tuottaja: Kristian Meurman
Levy-yhtiö: Sony Music
Artistin kotisivu: www.meurman.com
Kristian Meurman on ottanut päävastuun biisintekijänä sekä tuottajana kolmannella levyllään. Lopputulos on tumma ja littana jatke miehen uralle.
Kristian Meurman lähti jo ensimmäisellä albumillaan aika tarkasti oikeaan suuntaan eli tarjosi levyllisen popin, rockin ja iskelmän sekoitetta. Valinta oli tietysti helppo, kun hänet on kuin luotu kotimaisen musiikin esittäjäksi. Julkisuuden tuomasta suosiosta ja debyytin onnistumisesta lohkesi suuri osa pois jo Läpi yön -levyllä eli vuotta myöhemmin. Nyt, kaksi vuotta ensilevyn jälkeen, vuorossa on kolmas albumillinen, jolla Meurman ei ole vain laulaja.
Meurman on kirjoittanut kokonaan seitsemän Galaksi-albumin kymmenestä kappaleesta. Aikaisemmille levyille tarjolla on ollut varsin nimekkäiden tekijöiden kappaleita eikä niistä olisi varmasti ollut pulaa nytkään, mutta Meurmanin itseluottamus riitti nyt lähes täysin omaan sisältöön. Ratkaisu on tehty ja se sitten kuuluu lopputuloksessa, josta puuttuu kekseliäisyys.
Galaksi on vakava, tummin sävyin etenevä levyllinen, josta lohtu ja pirteys ovat kaukana. Meurman on siis vajonnut synkempiin säveliin sekä sanoihin tehden itsestään surullisemman miehen. Valoisuutta ja positiivisuutta olisi odottanut varsinkin, kun levy julkaistiin keskellä kesää. Levy on käsittämättömän murheellinen ja jopa pelottava, mutta samalla varmaankin tekijänsä näköinen. Tunnelma on odottamattoman painostava eikä tällä kerralla edes kovin koskettava. Eniten toivoa löytyy Timo Kiiskisen ja Mikko Kanervan Joku muu -kappaleesta, mutta se ei riitä.
Tuottajaksikin siirtynyt Meurman hoitaa hommansa uudessa lestissään eleettömästi. Musiikillisesti miehen kolmas levy on kuitenkin niin latteaa ja ympäripyöreää Suomi-pop-rock-iskelmää, että tuottajuus ei tee Meurmanista ihmemiestä. Galaksi on kaikkiaan laimein, tasapaksuin ja synkistelevin Meurman-levy, joka ei yllä edeltäjiensä tasolle. Pahimmassa tapauksessa tämä on suuri virhe, mutta pelastus voi piillä synkässä syksyssä, jolloin synkkämielinen kansamme haluaa kuulla synkistelyä. Jos niin pitkälle päästään, niin sitten Meurman ei vaivu unholaan.
PlusMiinusNolla
+ Vakavampaa kuin vakavat edeltäjänsä
- Yllättävän tasapaksu Meurman-levy
- Yksi kappale kymmenestä jokseenkin toiveikas
Anssi Järvinen
- 1.
-
Koskettavuus on tietysti kuulijan päässä. Kristianin edellisessä levyssä ei ollut minusta mitään koskettavaa, koska hän ei saanut muiden tekemiä biisejä laulaessaan ääneensä minkäänlaista tunnetta. Omat biisit ovat ilmeisesti niin läheisiä ja tärkeitä, että niihin hän saa tunnetta, vaikka biisit sinänsä eivät kovin ihmeellisiä olisikaan. Biisien tulkinta on minusta koskettavaa. Se on tietysti jonkinlainen ongelma, jos artisti ei ole kovin hyvä biisintekijä, mutta kykenee eläytymään vain omiin biiseihinsä niin hyvin, että tunne välittyy kuulijallekin.
- 2.
-
Tämä oli mielenkiintoinen arvostelu, koska arvostelija on kokenut levyn niin painostavaksi, murheelliseksi ja jopa pelottavaksi. Näin synkkänä en levyä itse pidä, vaikka jotkin käsitellyt aiheet ovatkin erityisesti idols-kontekstissa hieman hätkähdyttäviä. Ei idols-tähtien kuulu laulaa kuolemankaipuusta.
Kristian Meurman on minulle ollut idols-tähdistä ainoa jollain tavalla kiinnostava, koska hänessä näkyy tarve ilmaista itseään. Jo idols-kilpailussa kiinnitti huomiota, että Meurman valitsee kilpailukappaleensa siten, että hän laulaa aina itsestään. Lapin kesä nähtävästi osui laulajan sisäiseen maailmaan todella hyvin, koska sen tulkinta onnistui niin hienosti. Sama henkilökohtaisuus näkyi osittain kahden ensimmäisen levyn kappalevalinnoissa, ja toisella levyllä oli pari omaa varsin henkilökohtaiselta vaikuttavaa sanoitustakin. Kolmannella levyllä sukelletaan suoraviivaisesti henkilön sisälle syviin vesiin. Ehkä tämä on tuntunut arvostelijasta pelottavalta? Tekstit ovat jääneet henkilökohtaisen kokemuksen tasolle, niitä ei ole etäännytetty yleispätevän vertauskuvallisiksi. Se ei ole kovin mukavaa, eikä myöskään taitavaa tekstittämistä.
Kysymys kuuluu: miksi Sony on tällaisen levyn julkaissut? Kristian Meurman sanoi joskus keväällä julkaistussa uutisessa saaneensa levy-yhtiöltä ”kultaisen kädenpuristuksen”. Sille vähän irvailtiin, mutta ehkäpä asia on juuri niin. Meurmanin idols-julkisuuden ja Lapin kesä –tulkinnan luoma kaupallinen potentiaali on kulutettu loppuun eikä levy-yhtiöllä ole kiinnostusta kehittää hänen uraansa. Meurmania ei ole onnistuttu tuotteistamaan selvästi johonkin genreen tai tietylle kuluttajaryhmälle. Lisäksi jatkuvasti mielenterveysongelmiensa vuoksi julkisuudessa oleva laulaja ei ole hyvää mainosta idols-formaatille: jokuhan voisi kuvitella, että idols hyödyntää kilpailijoiden psyykkisiä ongelmia viihteenä. Nähtävästi on ollut sopimus kolmesta levystä, ja Meurman on saanut tehdä kolmannen levynsä miten haluaa, kunhan on tehnyt sen halvalla. Levyähän ei käytännössä edes markkinoida.
- 3.
-
En kommentoi levyä sen kummemmin, koska olen vahvasti osallisena sen teossa mutta haluan esittää arvostelija Anssi Järviselle kritiikkiä siitä, ettei hän ole tohkeissaan osannut keskittyä vilkaisemaan detaljeja tarkemmin; ”Joku muu” on Kristian Meurmanin säveltämä ja sanoittama kappale ja Timo Kiiskinen on yhdessä MARKKU - ei Mikko - Kanervan kanssa tehnyt kappaleen ”Jäätiköt sulaa”. Tämä toimittajan sähläys - vaikkakin ehkä jonkun mielestä pieni sellainen - on omiaan vahvistamaan näkemystäni siitä, että nykyjournalismi on huonolla tolalla; mieluusti tartutaan vallanhimoisesti asioihin olematta tarkkana faktojen suhteen.
Arvostelun sisältö taas kertoo siitä, että jotkut ihmiset avuttomien itsetuntojensa kanssa säikähtävät heti, kun totutusta kaavasta poiketaan ja esille tuodaan tunnelmia, jotka eivät olekaan ah niin kivoja ja helppoja…! Lisäksi toimittajan tehtävä ei ole kertoa mielipiteitään faktoina (lainaus: ”Eniten toivoa löytyy Timo Kiiskisen ja Mikko Kanervan Joku muu -kappaleesta, mutta se ei riitä.”) !!! Toimittaja voi toki kertoa, ettei pidä levystä ja arvionsa siitä, ettei se tule menestymään mutta ei absoluuttisena totuutena!
Mitä tulee ”ceepun” ja ”jotainin” kommentteihin, minun on sanottava, että olen osin samaa mieltä, joskin en todellakaan täysin; tähän Meurman-kokonaisuuteen liittyy paljon asioita, joita musiikkialalla toimimattomille ei tule eikä voikaan tulla edes mieleen. Valoitan asiaa tämän verran: mitä itse tekisitte, jos suuryritys antaisi teille mahdollisuuden tuottaa tulosta pitkälti omilla ehdoillanne mutta omat näkemyksenne poikkeavat usein ja aika lailla yhtiön linjasta?!
Imre Szabó, K. Meurmanin bändin basisti
- 4.
-
Onpa ilahduttavaa, että arviointiin ja arvioituun levyyn otetaan asiallisesti kantaa. eli oikeasti yritetään pohtia.
Mutta, mutta, arvioijalla saa myös olla mielipiteitä. Jos ei olisi, mistä hän kirjoittaisi? Ja jos ei olisi, mihin lukijat ottaisivat kantaa? Hyvä näin.
Missä kohdassa toimittaja ”Säästöjumpulan” mielestä pitää levyn menestymättömyyttä absoluuttisena totuutena ja miten niin mielipidettä on pidettävä faktana? - 5.
-
Menestys tai menestymättömyys nähdään ajan mittaan. En itsekään usko levyn menestykseen, koska se on kovin vakava ja hillitty eikä siinä tunnu olevan yhtäkään kappaletta, jossa olisi hittiainesta. Vakavuudessa ei ole mitään väärää, mutta se ei saa suuria massoja ryntäämään levykauppaan. Levyn kappalemateriaali tarvitsisi enemmän iskevyyttä - nyt se lepää vahvasti Meurmanin äänen, tulkinnan ja persoonankin varassa, eikä niillä enää myydä levyjä.
Arvostelijalla on muuten jotakin sisäpiiritietoa, koska hän kertoo aikaisemmille levyille olleen tarjolla nimekkäiden tekijöiden kappaleita. Ensimmäinen levyhän sisälsi pelkkiä covereita ja toisellakin niitä oli runsaasti. Ainoa tunnistamani nimekäs tekijä, jonka uusi kappale on Meurmanin toisella levyllä, on Timo Kiiskinen.
- 6.
-
”Juhannusheilalle” kommentti, että tietenkin kriitikoilla ja toimittajilla pitääkin olla mielipiteitä mutta mielestäni heidän pitäisi aina jaksaa korostaa, että kyseessä on mielipide. Maamme viihteenkuluttajat ovat perinteisesti jo pitkään muutenkin olleet kovin varovaisia mielipiteissään - miksi, siitä en ole varma… kenties pelosta, että mitä muut heistä ajattelevat :) - eli toimittajan/kriitikon mielipide faktanomaisesti todettuna on omiaan estämään kuuntelijaa lusumasta mielipidettään ääneen - tai pahimmassa tapauksessa hän alkaa kuvitella, että oli väärässä, mikä on todella tragikoomista, koska kyse on mielipiteestä viihteen tai taiteen kohdalla. Tämä seikka on ärsyttänyt minua teini-iästä saakka, siksi tuon sen esiin! Ehkä tämä varovaisuus omien mielipiteiden takana seisomisesta on perua Kekkosen ajalta, koska mitään tekemistä sillä ei ainakaan nykymaailman kanssa ole.
Mitä Meurmanin levyyn tulee, ei siitä toki tarvitse pitää mutta mielipide on syytä muodostaa itse levyn kuunneltuaan eikä sen perusteella, mitä joku siitä kirjoittaa.
Eli ihan kaikille lukijoille vihjeeksi: toimittajat ja kriitikot usein lausuvat mielipiteensä niin, ettei höntin kansalaisen tarvitse kuvitellakaan tietävänsä omaa mielipidettään toimittajaa/kriitikkoa paremmin!Ja tämä on absoluuttinen fakta! ;)
- 7.
-
Meurman on kappaleensa valinnut. Kuulijat, kriitikot mukaan lukien, tekevät omat johtopäätöksensä. Taitelijana oleminen ei ole helppo tie ja jokaiselle varmaan löytyy oma kannattajajoukkonsa, arvosteluista riippumatta. Niin on Kristian Meurmaninkin kohdalla. Joku pärjää vuosikymmenet omilla ralleillaan, joku tekee monipuolista työtä, uudistuu ja pärjää sillä, joku jää unholaan. Turha tämänkään arvioinnin perusteella on ruveta liikaa synkistelemään, mutta jos aloitteleva taiteilija tahtoo ottaa opikseen, ehkä voi pyrkiä objektiivisesti taustajoukkojensa kanssa pohtimaan, miksi levystä sanotaan kuten sanotaan. Ei kannata vetää hernettä vähästä nenäänsä. Harva urheilijakaan lopettaa muutamaan vastoinkäymiseen, jos nyt edes siitä on kyse. Tsemppiä vain sekä taiteilijoille että mielestäni myös tarpeellisille kriitikoille. Tykkään lukea kaikenlaisia kulttuuria koskevia arviointeja ja halutessani voin sitten rauhassa olla aivan omaa mieltäni. Kritiikkien kirjoittaminen voi nostaa monen esityksen pimennosta ihmisten tietoisuuteen. Ja se on tosi hyvä juttu.
- 8.
-
Vielä kommentti tähän sangen asiallisena pysyneeseen keskusteluun.
Kriitikot joskus pelaavat kritiikeillä omia pelejään, keräävät uskottavuuspisteitä tai pyrkivät vaikuttamaan suosimiensa tai inhoamiensa artistien menestykseen. Kritiikin lukeminen edellyttäisi tietoa kriitikon lähtökohdista: onko hän esimerkiksi hevifanaatikko, joka inhoaa periaatteesta kaikkea poppia tai iskelmää, tai taideälykkö, joka vihaa idols-tähtiä. Joskus lukija voi arvioida kielteisen arvostelun perusteella, että hän itse todennäköisesti pitää haukutusta levystä. Tai päinvastoin.
Yllä oleva arvostelu on aivan asiallisesti esitetty mielipide levystä, vaikka hieman ihmetyttää, miksi laulaja ei saisi esittää synkkäsävyistä musiikkia, jos se tuntuu itselle sopivalta. Eikä tämä Meurmanin levy edes ole järisyttävän synkkä.
- 9.
-
Antaa pojan yrittää. Ja Suomessahan on mielipiteenvapaus. Mut puhutaan musiikista, ei henkilön persoonasta/terveydestä.
- 10.
-
…niin, ja jos aikalaiskriitikko http://fi.wikipedia.org/wiki/August_Ahlqvist
olis saanu päättää, ei olis Aleksis Kivikään kansalliskirjailijamme…
:D - 11.
-
Kommenttiin 9: jos laulaja tekee itse itselleen musiikkia, siinä kuuluu lauluntekijän persoona ja pitääkin kuulua. Tarkoittaen tällä ajattelutapaa, maailmankuvaa, asennetta, tiettyä omaleimaista suhtautumista ympäröivään maailmaan. Maininta terveydestä liittynee julkisuuskuvaan (koska asiaa on julkisuudessa käsitelty) ja siten artistin uraan.
- 12.
-
Arvoisat kommentoijat, Kaistan toimitus haluaa kiittää teitä asiallisesta viestiketjusta. Tätä on ollut ilo seurata. Antakaa ajatusten lentää ja keskustelun jatkua.
- 13.
-
Tämän keskustelun aloittanut kriittinen arvostelu on erittäin asiallinen ja varmasti osin erittäin osuvakin. Haluan korostaa, että omalla kohdallani ei ole kyse itseensä ottamisesta, siihen olen aivan liian ryvettynyt. :) Otin artikkelia arvostellessani kantaa lähinnä siihen, että olen aika kyllästynyt koko viihdemaailman hölmöyteen, jossa on liian paljon esillä se, miltä asiat näyttävät eikä itse sisältö; ko. artikkelista minulle huokui tunnelma, että asiantuntijaa leikitään vahvoilla kannanotoilla, vaikka levy on kuunneltu hätäisesti, koska faktat eivät olleet kohdillaan ja mielipiteet oli roiskaistu esille: ”Ratkaisu on tehty ja se sitten kuuluu lopputuloksessa, josta puuttuu kekseliäisyys.” (eihän joka lauseessa tarvitse korostaa, että kyseessä on mielipide mutta tämä lause on kovin absoluuttisesti esitetty eikä kirjoittajalla ole oikeasti mitään tietoa tapahtumien kulusta eli siitä, mikä johti mihinkin päätöksiin!) ”Galaksi on vakava, tummin sävyin etenevä levyllinen, josta lohtu ja pirteys ovat kaukana. Meurman on siis vajonnut synkempiin säveliin sekä sanoihin tehden itsestään surullisemman miehen.
.” Mielenkiintoista! Tähän mennessä kyseinen kriitikko/toimittaja on ainoa kuulemani henkilö, joka on kokenut levyn synkeäksi. Teksteistä löytyy paljon myös optimismia! Itselleni tulee vahva mielikuva, että eipä ole tainnut kriitikko/toimittaja levyä juuri kuunnella, sillä kokonaisuutena levy ei ole kovin raskas, vaan pitää sisällään hyvinkin kepeitä tunnelmia. Tekstit ehkä painottuvat jonkin asteiseen synkeyteen mutta koen kyllä hieman huvittavaksi, jos sen takia levy on ”jopa pelottava”! :)
Mutta se siitä, en arvostele kriitikon/toimittajan työpanosta enempää! Enköhän jo tehnyt kantani selväksi. :) Muutama sana muiden kommenteista:
”jotain” kirjoitti mielestäni erittäin hyvin, kun totesi, että koska kriitikon omat mieltymykset usein värittävät tekstiä aika lailla, kritiikit kannattaa lukea itselleen sopivalla tavalla.
”Penkkarirukalle” :D kommentoin, että tokihan monesti uudistajat yritetään haukkua kuoliaaksi mutta tässä tapauksessa vertaus on ontuva, sillä K. Meurman ei käsittääkseni todellakann pannut kaikken radikaaleintaan ”Galaksi” -levylleen, sillä suuren levy-yhtiön kriteerit oli otettava huomioon.
”Yöeläjälle” haluan sanoa, että olen erittäin samaa mieltä, joskin mielestäni musiikintekijän pitäisi ehkä hieman jarrutella henkilökohtaisia - esim. mielenterveyteensä liittyviä - asioita, jos haluaa olla tunnettu nimen oman musiikintekijänä.
Tähän liittyen ”Heavymimmi” sitten osuikin täysin asian ytimeen! Minusta olisi nimittäin niin kauhean mukavaa, että vihdoin alettaisi käsitellä itse asioita ja niiden sisältöjä eikä kaikkea sitä monesti kovin epäolennaista oheishömppää, joka sisällön ympärillä pyörii! - 14.
-
Mielestäni tämäkin arvostelu oli kyllä varsin asiallinen. Pisteitä siitä. Niin paljon pahempaa näkee niin usein.
- 15.
-
”Mataralle”: asiallinen sinänsä kyllä muttei huolellisesti pohjustettu; näin ollen kritiikki on hataralla pohjalla!
- 16.
-
Nyt kyllä Säästöjumpula jo vatkaa samaa asiaa. Katsopa asioita laajemmassa yhteydessä. Riittävän perusteellista pohdintaa on tässäkin arvioinnissa taustalla. Tuntuu kuin tämä olisi maailman ainut ilmestynyt levy, johon kaikki arvioijan energia tulisi keskittää. Paljonkohan arvoijat saavat käsiinsä materiaalia, jonka arvioimiseen ei riitä aika, palstatila eikä kiinnostus. Nouse nyt jo sieltä surkeuden kuopasta ja katso asiaa siltä kannalta, että tämä on tässä mediassa sentään otettu käsittelyyn. Olisi voitu myös vaieta tyystin.
Ilmoitit, että olet vahvasti osallisena levyn teossa. Tässä sinullekin kasvun paikka. Kaikkea hyvää siinä tehtävässä. Pitäkää porukalla pikku palaveri, kuten joku jo neuvoi. Ja jatkakaa eteeenpäin. - 17.
-
Sanotaan sitten levystäkin jotakin, eikä pelkästään kritiikistä tai menestysmahdollisuuksista.
Meurmanissa tuntuisi olevan ainesta aivan kelpo biisintekijäksi tällä iskelmällisen popin / rockin saralla. Tämä on jopa pieni yllätys :) Taidoissa on varmasti kehittymisen varaa, mutta työn jälki vaikuttaa lupaavalta, lauluääni on priima ja tulkintakykyä löytyy, joten toivottavasti kuullaan jatkoa. Jos levy-yhtiö on asettanut jotkin raamit, jotka edellyttävät latistelua, sormi osoittakoon siltä osin levy-yhtiöön.
- 18.
-
Mun mielestä Meurmanin uusi levy on ihan ok, ei sykähdyttävän upea, mutta ei mikään surkeakaan. Ranskankielinen biisi ja se sinkkubiisi Tummat syvät veet kuulostivat mun korvaani parhaimmilta. Ja juu, ei kovin iloista musaa, mutta miksi aina pitäisi ollakaan? Kerrotaan asioista niiden oikeilla nimillä, kaikilla meillä on ongelmia, ja mua ainakin lohduttaa, kun sellasista asioista lauletaan, eikä rallateta, että kylläpä on mukavaaaaaaaaaaa!
- 19.
-
Kristianin ongelma on että hän alistaa kuulijat terapoimaan itseään. Lauluntekijänä ja eritoten sanoittajana hän on korkeintaan keskinkertainen, jos sitäkään. Lähinnä vanhojen kliseisten kielikuvien yhteensitomista ja päiväkirjan sivuilta tuttuja valituksia, ei mikään menestysresepti. Omaperäisyys ja varsinkin tuore tapa sanoa asioita puuttuu tyystin.
Mutta voiko Idols-neloselta enempää odottaakaan?
Enemmänhän hän on julkisuudessa häittensä, koiran vatsakipujen, mielenterveysongelmien ja vastaavien kautta kuin musiikkinsa takia.
Kommentit
Keskustelut
Facebook