Levyarvostelu: Lauantain toivotut - Aamuksi kotiin

17.12.2008

orkesterit, albumit, Like, iltapuku, Madonna, mekot, pahoinvointi, kovalevyt, hitit, apinat

Kappaleet: 1. Seitsemän kertaa seitsemän 2. Rasvis mä oon (Grease) 3. Lähtisitkö 4. Katson autiota hiekkarantaa 5. 12 apinaa 6. Mikä fiilis (What A Feeling) 7. Olen neitsyt (Like A Virgin) 8. Sinut haluan vain (You?re The One That I Want) 9. Eläköön elämä 10. Lady Madonna 11. Poing poing poing 12. Mombasa
Tuottaja: Jaakko Pohjola
Levy-yhtiö: UHO Production
Artistin kotisivu:www.lauantaintoivotut.com, www.myspace.com/lauantaintoivotut

Lauantain toivotut on bilebändi, joka soittaa covereita tutuista hiteistä. Humalassakin tämä aiheuttanee kammiovärinää, sillä niin hirvittävällä tavalla orkesteri kappaleita kohtelee.

Jestas! Nyt on soittimessa pyörimässä levy, jollaista on vaikea sanoin kuvailla, mutta pakko on kokeilla, sillä Aamuksi kotiin on kummajainen, jollaisia kohtaa harvoin. Tämän nauhoitteen tekeminen ei pitäisi olla mahdollista pitkälle jalostuneessa maailmassamme. Yksikin Jean S. on liikaa, mutta sitä ei tunnuta ymmärtävän.

Parhaaseen pikkujouluaikaan julkaistu levyllinen pursuaa kansipapereista lähtien teennäistä pakkobailaamista ja tusinan shottikierroksen jälkeen pahoinvoinniksi kääntynyttä hiprakkaa. Aamuksi kotiin on albumi, josta voi aistia tunnelman, joka vallitsee iltapuvun sisällä taksijonossa tutistessa aamuyöllä kello 05.30. Siis viisi tuntia sen jälkeen, kun tuli noustua pöydälle tanssimaan, revittyä mekko kahtia ja katkaistua pomon etuhammas kiukkupuuskassa.

Aamuksi kotiin onkin siis mahtavaa materiaalia, kun vaikuttaa näin monipuolisesti tekstinsyöttöön. Tästä levystä riittää puhuttavaa vielä pitkään ja Lauantain toivotut varmasti tulee vastaan vielä jossain kekkereissä, johon kombo on buukattu pitämään tunnelmaa yllä. Siellä jossain yön pimeydessä tämän voi vielä ohittaa katoamalla paikalta, mutta kotiin tätä tuotetta ei saa saatella, sillä silloin on tunnelma pilalla.

Kansipahvissa sojottavat hohtavan valkoisiin vaatteisiin (ja aurinkolaseihinkin) puetut bilehirmut. Nämä seitsemän herraa ovat päättäneet levyttää 12 klassista rallia, kuten Katson autiota hiekkarantaa, Mombasa, Mikä fiilis ja Sinut haluan vain. Kaikki yhtyeen versioimat kappaleet osataan ulkoa suomalaiskodeissa ja alkuperäisinä tai onnistuneina käännösversioina näistä on nautittu vuosia. Jopa vuosikymmeniä. Vaan Lauantain toivotut onnistuu latistamaan täsmälleen jokaisen kappaleen sille tasolle, jolla karaokelevyjen taustanauhat olivat jo 1990-luvun alussa. Syyllinen tällaiseen vastuuttomaan lässyttelyyn on mitä ilmeisimmin Jaakko Pohjola, joka tuottanut albumin ja soittaa itse koskettimia orkesterissa. Ei pääse tosin pälkähästä muukaan orkesteri, sillä koko retkue on nimetty vastaavaksi tuottajaksi. Eikö siellä studiossa ole ollut ketään sanomassa, että: ”Puuttuukohan tästä nyt jotain, pojat?”. Palikat olisivat olleet olemassa saksofonista ja trumpetista lähtien, mutta kaikki alkuperäisten teosten hienoudet on onnistuttu tappamaan ja muovailtu niistä särmättömiä möhkäleitä.

Härskeintä koko albumilla on MadonnanLike A Virgin -versiointi tai siis tässä tapauksessa EininOlen neitsyt. Seitsemän miestä ja Like A Virgin suomeksi? Miksei samalla ole vedetty Aikuinen nainen tai Girls Just Want To Have Fun myös kovalevylle, kun äijäporukalla on päätetty tehdä kova bilelevy?

Anssi Järvinen