Levyarvostelu: Ludacris - Theater Of The Mind

16.12.2008

albumit, Klassikot, kattaus, Spike, huumori, räppärit, Like, levyarvostelut, sävellykset

Kappaleet: 1. Intro 2. Undisputed 3. Wish You Would 4. One More Drink 5. Call Up The Homies 6. Southern Gangsta 7. Everybody Hates Chris 8. What Them Girls Like 9. Nasty Girl 10. Contagious 11. Last Of The Dying Breed 12. MVP 13. I Do It For Hip Hop 14. Do The Right Thang
Tuottaja: Ludacris, Chaka Zulu, Jeff Dixon
Levy-yhtiö: Def Jam/Universal
Artistin kotisivu:www.ludacris.net

Ludacrisin kuudennella albumilla perusasiat ovat kunnossa, mutta musiikillisesti mies polkee paikallaan. Theater Of The Mind -albumi on vain yksi melkein mainio hip hop -albumi.

Hip hop on herkkä laji, sillä vaikka kaikki tuntuisi äkkiseltään olevan täydellisesti kunnossa, niin tarkempi tutustuminen voi tuottaa pettymyksen. Näin käy Ludacrisin Theater Of The Mind -albumilla. Edellisellä levyllään vakavoitunut räppäri ei tällä erää synkistele turhia, mutta ei onnistu myöskään olemaan entisensä veijari. Vika ei piile riimeissä, vaan taustoissa, jotka on jätetty aivan liian tasapaksuiksi, tavanomaisiksi ja pahalla tavalla vanhahtaviksi.

Theater Of The Mindilla räpäyttää Ludacrsin lisäksi hienoja artisteja, kuten Nas, Jay-Z, T-Pain, T.I., Lil Wayne sekä Common, joten kaveripiiri on kunnossa. Kun roolisuorituksia kuullaan myös Spike Leeltä, Chris Rockilta, Jamie Foxxilta jne, niin luulisi levyn olevan ylivertainen. Vaan Ludacris on tuottajineen halunnut tehdä viihdyttävän paketin ja onnistunut rakentamaan tasapaksun levyllisen, josta puuttuu intohimoa, persoonallisuutta ja rohekutta. Yksikään vieras ei tunnu nostavan päätään riman yläpuolelle, vaikka näin mielestään olisivatkin tehneet. Niin tylsiä ja tavanomaisia on Ludacrisin biitit sekä sävellykset, että Theater Of The Mind alkaa kyllästyttää jo ennen puoliväliä. Pahin hetki on Call Up The Homiesin ja Southern Gangstan kohdalla, jotka olisi helposti voinut ladata vaikka nettijakoon, jättää julkaisematta tai edes nauhoittamatta.

Onneksi Ludacris on sentään huumoria saanut tuupattua tylsyyden keskelle ja mm. Chris Rockin möläyttely piristää kokonaisuutta. Myös Jamie Foxxin kanssa tehty hempeily tuottaa tavoiteltua tyydytystä, mutta siihen albumin aidosti hauskimmat hetket valitettavasti jäävätkin. Theater Of The Mind ei ole mestariteos, vaikka tällä kattauksella olisi voinut odottaa tiimin rakentavan albumin, joka muistetaan. Hip hop ja Ludacris-faneille tämä kelvannee, mutta ei tästä klassikkoa saa, vaikka kuinka yrittäisi sulkea turruttavat puolet mielestään. Muutaman singlehitin Luda onnistuu tällä luomaan, joten jos jollekin riittää, että tanssilattialla voi notkua muutaman lisäminuutin, niin sittenhän tämä on hyvä levy.

Anssi Järvinen