Levyarvostelu: PMMP - Veden varaan

21.3.2009

albumit, PMMP, tulvat, pariterapia, musiikki, Paula Vesala, kauneus, iskelmät, punk

Kappaleet: 1. Kuvia 2. San Francisco 3. Lautturi 4. Viimeinen valitusvirsi 5. Taajama 6. Pariterapiaa 7. Merimiehen vaimo 8. Tulva 9. Lapsuus loppui 10. Se vaikenee joka pelkää
Tuottaja: Jori Sjöroos
Levy-yhtiö: Sony Music
Artistin kotisivu: www.pmmp.fi

Viides PMMP-albumi on tasapainoinen levyllinen kaihoisia ja nerokkaan pisteliäitä tarinoita. Tuottaja Jori Sjöroos on rakentanut tiivistunnelmaisimman PMMP-albuminsa typistämällä musiikillisia ääripäitä.

PMMP:n edellisestä albumista Leskiäidin tyttäret vierähti lähes kolme vuotta. Tähän väliin yhtyeeltä ehdittiin valaa levyllinen lastenlauluja (Puuhevonen), DVD-kokonaisuus (Kuulkaas live!) sekä kirja siitä mitä tähän mennessä on tapahtunut. Ei ole ihme, jos tuntee PMMP:n joka hetki olleen julkisuudesta Rusketusraidat-hitin jälkeen. Jossain välissä Paula Vesala ja Mira Luoti kuitenkin ehtivät tulla äideiksikin, joten kaksikon elämäntahti tuntuu vain kiihtyvän. Veden varaan olisi siis voinut olla hätäinen albumillinen, vaan se onkin jotain aivan muuta.

Uuden PMMP-albumin ensimmäinen näyte eli Viimeinen valitusvirsi annettiin radioille maisteltavaksi kuukautta ennen albumin julkaisua. Se oli jälleen räyhäkäs juntta, joka päätyi lopulta vain parin radioaseman soittoon. Erikoistahan se on, että yhdeltä 2000-luvun alun menestyneimmältä yhtyeeltä pitäisi saada käsiin jotain pehmeää ja ympäripyöreää, että se uskallettaisiin lisätä rohkeasti soittolistalle. Onneksi näille lammas-asemillekin on Veden varaan -levyllä materiaalia, sillä vaikka PMMP osaa olla täynnä vihaa, niin sillä on taito tarjota myös pehmeitä hetkiä niille, jotka eivät kestä mitään.

PMMP omaa taidon kertoa tarinoita, joita kovin moni ei ääneen sanoisi saati tallentaisi levylle. Esimerkiksi Pariterapiaa kertoo parisuhteesta, jossa toiseen ei kosketa ja San Francisco homosta, joka tahtoo turvaan kaupunkiin. Juuri tällaiset aiheet saavat PMMP:n nousemaan kotimaisen musiikin kärkikarkeloihin pelkillä sanoituksillaankin. Tarinoiden vahvuus on ollut aina tärkeä osa PMMP:n musiikkia ja nytkin oikeastaan vain Lautturi ja Taajama tuntuvat kappaleilta, joissa musiikillinen anti nousee sanojen yläpuolelle. Tulva jää puolestaan ainoaksi välisoitto-tittelin ansaitsevaksi hetkeksi eikä sitä pelasta edes sen korvia hivelevä kauneus.
Teemoiltaan Veden varaan -sanoitukset ovat yllättävän lähellä toisiaan, kun lähes kaikissa kappaleissa kerrotaan aikuistumisesta ja sen myötä tulevista ongelmista. Se onkin ehkä ainoa asia, joka peilautuu levylle yhtyeen naisten elämäntilanteista, mutta viivaa näiden välille on turhaa yrittää piirtää, sillä sanat voisivat olla jotain aivan muutakin. Asioita vain haluaa jotenkin yrittää yhdistää.

Musiikillisesti Veden varaan -taustoihin on rakennettu niin Phil Spector- kuin syntikkapop-vedätyksiäkin tai sivuttu Leevi & The Leavings -tyyppisiä melodiakulkuja jättäen rosoisimmat sekoilut syrjään. Tuotannollisesti paketti on aikaisempaa tiiviimmin kasassa, lopputulos täysin ajatonta poppia ja Jori Sjöroos on onnistunut niputtamaan taustoihin uskomattoman paljon materiaalia, josta pulpahtaa kerta toisensa jälkeen korviin jotain uutta. Paulan ja Miran laulujen päällekkäisyyksiä on puolestaan vähemmän kuin aikaisemmin. Kuten jo Puuhevosella, niin myös Veden varaan -albumilla erityisesti Mira iskee itsensä likoon antaumuksella ja taas se kuulostaa hyvältä. Parivaljakon laulut kulkevat enkelikuoromaisista saavutuksista räkäisiin punk-sylkemisiin ihailtavan taidokkaasti. Tähän mennessä PMMP onkin todistanut, että siltä taittuisi kaikki mahdollinen punkista balladeihin ja iskelmästä hittipoppiin. Veden varaan leijuu jossain tämän kaiken keskipisteessä.

Kokonaisuutena Veden varaan on tasapainoinen ja komea levy, joka on myös yhtyeen hillityin albumi musiikillisesten ääripäiden ollessa lähempänä toisiaan. Tärkeintä on, että kiukku ja valistus eivät ole osoittelevaa tai päällekäyvää, mutta niitä löytyy ja sen saa tuntea sisuksissaan.

Anssi Järvinen