Levyarvostelu: Robbie Williams - Reality Killed The Video Star
2.11.2009
Kappaleet: 1. Morning Sun 2. Bodies 3. You Know Me 4. Blasphemy 5. Do You Mind? 6. Last Days Of Disco 7. Somewhere 8. Deceptacon 9. Starstruck 10. Difficult For Weirdos 11. Won’t Do That 12. Superblind 13. Morning sun (reprise)
Tuottaja: Trevor Horn
Levy-yhtiö: EMI
Artistin kotisivu:www.robbiewilliams.com
![]()
Robbie Williams on vuoden 2009 jack-in-the-box -artisti. Vuonna 2006 Rudebox -albumillaan kaupallisen itsemurhan tehnyt Robbie oltiin valmiita hautaamaan elävältä, mutta Reality Killed The Video Starin myötä vieteriukko pomppaa jälleen pystyyn.
Rudebox oli virhe. Se oli albumi, joka vääjäämättä oli tehtävä jossain vaiheessa, kun Robbie Williams oli saavuttanut urallaan jo kaiken. Teki hän sitten swingiä tai poppia, niin aina kaikki osui nappiin. Williams sitten ilmeisesti koki, että saa tehdä mitä haluaa ja kansat nielaisevat kaiken. Toisin kävi ja Robbie Williams vajosi suohon, josta nouseminen vaati kovia lääkkeitä.
Lääkkeet (tai niiden puute) on vaikuttanut Williamsiin oikealla tavalla, sillä Reality Killed The Video Star on albumi, jonka jälkeen jokainen voi varauksetta taas fanittaa tätä tähteä. Paluuseen ei tarvittu Take Thatia, vaan hyviä biisejä, oikea asenne, tilanteeseen sopiva hittituottaja sekä yksinkertaisesti paluu maan pinnalle.
Reality Killed The Video Starin kirjoittajakaarti ei sano juuri kenellekään mitään, mutta sekään ei ole ollut este pirullisen hienojen kappaleiden löytymiselle. Suuri kiitos erinomaisesta lopputuloksesta taitaa piillä kuitenkin Robbien itsensä onnistumisessa tulkitsijana sekä tuottajansa Trevor Hornin nerokkuudessa. Hornin osumatarkkuus menestystuottajana on vailla vertaansa, joten tietenkin hän onnistuu myös tällä albumilla.
Tavallaan Williams palaa ajassa vuoteen 2002 ja Escapologyn aikaisiin tunnelmiin. Ratkaisu on hyvä ja lopputuloksena yksi Robbien uran parhaista albumeista. Alun Morning Sun ja puolivälin Deceptacon sekä Starstruck ovat albumin huippukohdat, mutta paikkansa löytää myös hieno Somewhere. Alkupuolella kuultava elektronisempi singlelohkaisu Bodies tai sitä seuraava klassinen balladi You Know Me ovat puolestaan takuuvarmoja Robbie-singlejä, mutta eivät toki miehen parhaita teoksia. Samaa ”melkein hyvää” linjaa edustavat loppupuolen Won’t Do That sekä Superblind.
Rudebox-albumin ajoista ei ole jäljellä juuri muuta kuin tuo singleksi tuikattu Bodies sekä erittäin Pet Shop Boys -henkinen Last Days Of Disco. Jälkimmäinen on niitä harvoja tämän levyn raitoja, joista toivoisi kuulevan muutaman remixin ja sitä kautta raidan päätyvän klubienkin soittolistoille. Kunhan vain siitä ei tehdä typeriä electrohouse-nitkutuksia, vaan pidetään tunnelma ja tyyli tallella. Albumiversioinakin Last Days Of Disco ja Starstruck kelpaavat baarien iltaohjelmaan. Samoin Difficult For Weirdos, joka tosin biisinä jää edellisten jalkoihin.
Reality Killed The Video Star on albumina Williamsin parhaimmistoa, vaikka vieläkään mies ei yllä täydelliseen suoritukseen. Suunta on kuitenkin jyrkästi ylöspäin ja oikealla ajoituksella tästä voidaan hyvin lohkaista tulevan joulun ykköshitti. Ehdokkaita on yllättävän monta.
PlusMiinusNolla
+ Williamsin paluu klassisen komeisiin pop-sävyihin
+ Noin puolet albumista taattua hittimateriaalia
- Ei täydellinen, mutta hyvä pop-albumi
+ Rudeboxin kenties jättämä paha olo katoaa tätä kuunnellessa
Anssi Järvinen
- 1.
-
Taas aivan järjetön arvostelu, joka ansaitsee korkeintaan 1,5/5 pistettä. Arvostelija ei tunne artistin tuotantoa ja lankeaa ympäripyöreisiin, ihmeellisiin latteuksiin. ”Reality Killed The Video Star on albumi, jonka jälkeen jokainen voi varauksetta taas fanittaa tätä tähteä.” Nerouden huipentuma.





Kommentit
Keskustelut
Facebook