Levyarvostelu: Scandinavian Music Group - Palatkaa Pariisiin!

8.4.2009

albumit, Pariisi, Scandinavian Music Group, Terhi Kokkonen, Klassikot, kauneus, banjo, levyarvostelut, musiikki, sävellykset

Kappaleet: 1. Nils sanoi jag älskar dig 2. Huutelen pimeään 3. Näin minä vihellän matkallani 4. Takarivin pojille 5. Lissabon 6. Se sitä
ja se tätä 7. Onni on perintöä 8. Casablanca 9. Rakas Maria 10. Juhannus
Tuottaja: SMG
Levy-yhtiö: Sony Music
Artistin kotisivu: www.scandinavianmusicgroup.com

Missä olet Laila? -levyllään oikean suuntaansa löytänyt Scandinavian Music Group hurmaa Palatkaa Pariisiin! -albumillaankin. Kaihoisa folk ja juureva pop yhdistyvät saumattomasti surullisiin tarinoihin.

Kun Scandinavian Music Group julkaisi edellisen Missä olet Laila? -albuminsa ensimmäisen singlen Vieläkö soitan banjoa?, niin oli selvää yhtyeen osuneen kultasuoneen. Hymy ei hyydy vieläkään tuota hienoa teosta kuullessa, joten SMG on tehnyt ainakin yhden klassikon. Osviittaa mahdollisesta onnistumisesta oli kuultu jo vuonna 2006 Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levyllä, mutta yhtä täsmällistä osumaa ei tuolloin vielä saatu aikaiseksi. Missä olet Laila? ?levyllä läheltä piti ?tilanteita oli lisääkin ja kokonaisuutena albumi oli yhtyeen paras.

Lähelle parhautta päästään Palatkaa Pariisiin! -albumilla ilahduttavan monta kertaa, mutta mikä tärkeintä, niin albumi on ehjä pop-folk -albumi, jossa tarinat kulkevat käsi kädessä musiikin kanssa. Albumi todistaa samaa asiaa kuin Missä olet Laila? eli SMG on löytänyt linjansa, osaa rönsyillä polultaan eri suuntiin, soittaa ihailtavan ilmavasti ja jättää jälkensä kotimaiseen musiikkitantereeseen siinä kuin edeltäjänsä Ultra Brakin.

Palatkaa Pariisiin! -albumin kaihoisan kepeä musisointi kiteytyy hienoimmin Näin minä vihellän matkallani, joka on kaikessa keveydessään hieno teos. Näin minä vihellän matkallani osoittaa, että popissa yksinkertaisuus on olennaista eikä sitä kannata hävetä, että jokaiseen kappaleeseen ei saada upotettua jotain musiikillisesti musertavan merkittävää ja uutta idearyöppyä. Tämä toistuu Palatkaa Pariisiin! -albumilla usein ja joka kerta sliden ujeltaessa sekä Terhi Kokkosen laulaessa kuulija tuntee hyvää oloa, vaikka sävellys olisi kuinka mollivoittoinen tahansa.

Palatkaa Pariisiin! -levyn ainoa heikkous on se, että sille ei ole osunut yhtään reilusti positiivista hetkeä. Siis sellaista, josta voisivat kaikki iloita ja joka ei kääntäisi yhtään suupieltä nurinpäin. Vakavuuskin voi olla vaarallista, jos sitä on liikaa. Nyt kuitenkin pysytään taitavasti raukeassa kauneudessa, vaikka itku ei aina olekaan kaukana.

Anssi Järvinen