Levyarvostelu: Scarlet Youth - Breaking Patterns

11.3.2009

musiikki, kauneus, Ocean, tavarat, kitara, levyarvostelut, Kemopetrol, kengät, saksalaiset

Kappaleet: 1. Gleaming Endless Ocean 2. Wave Goodbye 3. Tokyo Daydreamer 4. High On Sky 5. Before The Surface Breaks 6. Sunshine Girl
Tuottaja: Kalle Pyyhtinen
Levy-yhtiö: Homesick Music
Artistin kotisivu: www.scarletyouth.com

Hitaasti rakentunut Scarlet Youth aloittaa esittäytymisensä minimittaisen Breaking Patterns -julkaisunsa myötä. Kuuden kappaleen EP lupailee mielenkiintoista debyyttiä.

Kun tuore kokoonpano julkaisee ensimmäisiä teoksiaan, niin useimmiten singleillä harhaillaan hakien sopivaa uomaa. Scarlet Youth onkin sitten poikkeus, sillä vaikka Breaking Patterns sisältää kuusi yhtyeen ensimmäistä kappaletta, niin lopputulos kuulostaa kypsältä ja kombo linjansa löytäneeltä.

Se linja on nimeltään shoegaze, joka taas on sitä mitä nimi kertoo eli kenkiin tuijottelua. Tuo noin 20 vuotta sitten syntynyt jumittaminen on sisäistetty Scarlet Youthissa ainakin musiikillisesti niin hyvin, että kipeää tekee. Breaking Patterns on lempeää, rauhaisaa ja taitavasti tehtyä musiikkia, jota vaivaa pidättyneisyys. Se kuuluu kuvaan ja toimii moitteetta ep:n jokaisessa raidassa. Kurinalaisuus leimaa myös tuotantoa, joka sekin istuu tekijöittensä musiikkiin, mutta on jokseenkin hajutonta/mautonta.

Kalle Pyyhtisen kirjoittamiin minimalistisiin kappaleisiin on tuupattu niin paljon tavaraa kuin se yleensä on jotenkin ollut mahdollista ilman, että musiikki muuttuu puuroksi. Kitarat kyllä soivat vielä, mutta paikoin, kuten Before The Surface Breaks -kappaleessa itse kappaleen kauneus alkaa jo kärsiä yhtämittaisesta särinästä. Muuten ep:llä onnistutaan paremmin, joten Breaking Patterns on kokonaisuutena poikkeuksellinen ep kotimaiselta bändiltä. Tai siis lähes kotimaiselta, kun lauluista vastaa saksalainen Markus Baltes.

Scarlet Youth ei ole vain takavuosien shoegaze-bändien kaikua, vaan nämä Iconcrash, ShamRain, Kemopetrol ja Sidewaytown -jäsenet ovat todella onnistuneet luomaan tähän genreen istuvaa musiikkia, joka kuulostaa sopivasti tuoreelta. Aivan napakymppi Breaking Patterns ei ole, mutta jospa albumillinen olisi sitten se varsinainen taidonnäyte.

Anssi Järvinen