Levyarvostelu: Sean Paul - Imperial Blaze

11.9.2009

albumit, musiikki, seksi, reggae, levy-yhtiö, rock, Like, levyarvostelut, ralli, home

Kappaleet: 1. Intro: Chi Ching Ching 2. Lace It 3. So Fine 4. Now That I’ve Got Your Love 5. Birthday Suit 6. Press It Up 7. Evening Ride 8. Hold My Hand 9. She Want Me 10. Daddy’s Home 11. Bruk Out 12. Pepperpot 13. Wine Baby Wine 14. Running Out Of Time 15. Don’t Tease Me 16. Lately 17. She Wanna Be Down 18. Straight From My Heart 19. Private Party 20. I Know U Like It
Tuottaja: Stephen McGregor, Arif Cooper, Craig Parks, Jason Henriques?
Levy-yhtiö: Warner Music
Artistin kotisivu: www.allseanpaul.com

Myrskyn lailla r’n’b, hip hop ja dancehall -piireihin vuosituhannen alkuvuosina sujahtanut Sean Paul on julkaissut neljännen levynsä. Imperial Blaze tarjoaa musiikkia, jota kuultiin jo miehen kolmella edellisellä albumillakin.

Sean Paulin debyyttilevy vuodelta 2000 oli koomista kuultavaa. Mies ei tiennyt, että pitikö tehdä reggaeta vai hip hopia ja tipahtikin niiden väliseen rotkoon. Vaan siellä jossain pohjalla oli piilotettuna hittiresepti ja Dutty Rock -albumi teki hemmosta tähden vuonna 2002. Ei ollut haitaksi sekään, että mies pääsi molottamaan Beyoncén rinnalla Baby Boy -rallin. Se viimeistään varmisti Sean Paulin kiitävän kohti tähtiä letit hulmuten.

Sean Paulin tie tähtiin vakuutti miljoonat ihmiset maailmalla, mutta The Trinity (3. albumi) osoitti jo, että kyky oli imetty kuiviin. Samaa sarjaa on Imperial Blaze, jolla Sean Paul toistaa itseään kerta toisensa jälkeen. Sanoitukset kiertävät ja hiertävät samaa kehää tarjoten seksiä, beibejä, intiimejä hetkiä, rakkautta ja taas seksiä. Tylsää alusta loppuun.

Musiikillisesti sotku pitää pintansa sanoituksia paremmin, sillä dancehall-komppi sätkii yhä yllättävän sopusuhtaisesti Sean Paulin taustoissa. Instrumentaalina tai jonkun toisen papattaessa jotain järkevää tämä voisi olla tuotteena erinomainen, mutta Sean Paulin persoonallinen (Dr. Alban -tyyppinen) jamaikalaisräpäyttely yli tunnin ajan on aivan liikaa. Varsinkin tässä tapauksessa, kun mies onnistuu tykittämään levyn alusta loppuun lähes tauotta ja kaikki se ilman mitään sanomaa.

Joskus rytmimusiikkiartistien albumeilla kaipaa rauhaa itse tähdelle ja vähemmän vieraita, mutta Sean Paul ei paljon heistä perusta, joten hän hoitaa 99% riimittelystä itse. Ehkä Beyoncén jälkeen ei ole löytynyt tarpeeksi suuria vieraita, jotka olisivat kelvanneet miehen kyytiin.

Imperial Blaze maistunee kaikille, jotka eivät ole saaneet miehen äänestä tarpeekseen ja niillekin, jotka hakevat hip hop -rytmeihin dancehall-potkua, mutta eivät halua mitään sen haastavampaa kuin perus-MTV-hittivatkuli onnistuu tarjoamaan. Varsinaista reggaeta on turha kaivata tältä levyltä, sillä se jätetään oikeastaan loppusuoran Straight From My Heart -keinuttelun varaan. Tarttuvaa musiikkia Sean Paul osaa yhä tehdä, mutta ei se mihinkään ole vuosien saatossa kehittynyt, vaan mies nytkyy paikallaan eikä se riitä vakuuttamaan.

Anssi Järvinen