Levyarvostelu: The Sounds - Crossing The Rubicon

17.6.2009

albumit, hitit, underground, Lost, levyarvostelut, home, Warner, ruotsalaiset, USA, eurooppalaiset

Kappaleet: 1. No One Sleeps When I?m Awake 2. 4 Song & A Fight 3. My Lover 4. Dorchester Hotel 5. Beatbox 6. Underground 7. Crossing The Rubicon 8. Midnight Sun 9. Lost In Love 10. The Only Ones 11. Home Is Where Your Heart Is 12. Goodnight Freddy
Tuottaja: The Sounds, Mark Saunders, Matt Mahaffey & James Iha
Levy-yhtiö: Warner Music
Artistin kotisivu:www.the-sounds.com

The Sounds valloittaa maailmaa kuin The Cardigans aikoinaan. Tyrmäys voi kuitenkin jäädä toteutumatta johtuen rohkeuden puutteesta ja kolmannen albumisuorituksen kalpeudesta.

The Soundsin soundeissa on paljon hyvää, mutta myös paljon puutteita. Äkkiseltään kaikki on aivan mahtavaa ja yhtyeeseen on helppo ihastua. Tämä sama kaava on toistunut nyt jo kolme kertaa ja jokaisella albumillaan The Sounds on onnistunut keplottelemaan itsensä parrasvaloihin ilman täydellistä kaatoa. Parilla lähes kovalla hitillä on kuitenkin mainetta saavutettu, joten jokin yhtyeessä vetää puoleensa.

Kolmannen albuminsa julkaissut ruotsalaiskombo luottaa liikaa tavallisuuden voittoon jättäen tälläkin kerralla kaikki omaperäisyydet ja taiteellisesti haastavammat ratkaisut tekemättä. Crossing The Rubicon voi toki viedä yhtyettä kohti USA:n listakärkeä, mutta eurooppalaiseen makuun kolmas albumillinen tarjoaa vain parit koukut ilman haastavuutta. Siis aivan kuin ennenkin, mutta kolmas kerta on jo vähän liikaa. Ruotsalaiset tuntuvat luulevan, että nyt on edetty siihen pisteeseen, jossa aletaan varmistella ja tehdään perushyvä sekä moitteeton albumillinen siistiä poprockia.

Toisaalta The Sounds ei yritä muuttua liikaa tai huijata ketään tekemällä esimerkiksi tarjoamalla täysin laimeita levyllisiä. Yhtye vain tekee alusta loppuun itseltään rehellisesti kuulostavaa ja pinnallista poprockia, jossa soivat yhä 80-luvun vaikutteet, mutta nyt entistä enemmän myös jenkkirockin kaikuja. Tähän ovat ilmeisen selvästi vaikuttaneet useat tuottajat, kuten Mark Saunders, joka kiistatta on kova tekijä, mutta tästä yhtyeestä mies ei tunnu saaneen irti muuta kuin rahaa.

Tarttuvimmillaan The Sounds on Beatbox-kappaleessa, jossa Maja Ivarsson melkein räppää kornin yksinkertaiset riimit. Biisi on onnistuneinta materiaalia levyllä, jolla on liian paljon biisejä, joista ei saa mitään otetta. Lopputuloksesta puuttuu viimeinen rutistus ja rohkeus olla enemmän kuin vain se The Sounds, jollaisena tämä viisikko Living In America -hitillään vuosikymmenen alussa luoksemme tuotiin.

Anssi Järvinen