Levyarvostelu: The Soundtrack Of Our Lives - Communion

4.12.2008

Soundtrackit, rock, Ocean, jännitys, kansitaide, kuvapankit, levyarvostelut, Stalker, musiikki

Kappaleet: Disc 1: 1. Babel On 2. Universal Stalker 3. The Ego Delusion 4. Pineal Gland Hotel 5. Ra 88 6. Second Life Replay 7. Thrill Me 8. Fly 9. Pictures Of Youth 10. Mensa’s Marauders 11. Just A Brother 12. Distorted Child
Disc 2: 1. Everything Beautiful Must Die 2. The Fan Who Wasn’t There 3. Flipside 4. Lost Prophets In Vain 5. Songs Of The Ocean 6. Digitarian Riverbank 7. Reconnecting The Dots 8. Without Warning 9. Utopia 10. Saturation Wanderers 11. Lifeline 12. The Passover
Tuottaja: The Soundtrack Of Our Lives
Levy-yhtiö: Warner
Artistin kotisivu: www.tsool.net




Ei ole epäilystäkään etteikö The Soundtrack Of Our Lives kuuluisi Pohjoismaiden rockbändien kärkiviisikkoon. Jättimäinen Communion-tuplalevy vain vankistaa retroilijoiden asemaa huipulla.

The Soundtrack Of Our Livesia tunnutaan ymmärtävän Suomessa paremmin kuin kotimaassaan Ruotsissa. Ei ihme, sillä yhtyeessä on monia asioita, jotka vetoavat meikäläisiin, sillä täällä on aina ollut jopa sairaalloinen tapa rakastaa peruselementtejä kunnioittavaa musiikkia. CCR, The Who tai moni muu kymmeniä vuosia sitten soittanut kombo saa suomalaisen jäärän aina komppaamaan jalallaan, joten TSOOLin ihailun voi ymmärtää.

Eikä TSOOL petä, sillä neljän vuoden odottelu on ohitse ja Communion on paras mahdollinen palkinto kaikille niille, joille yhtyeen sointi on jo tullut tutuksi tai jotka ovat musiikkidiggailussaan pysäyttäneet kellonsa ennen 1980-lukua. Tätä kelpaa esitellä myös niille, jotka eivät mitään hyvästä rockista tajua. TSOOL onnistuu kerta toisensa jälkeen niputtamaan levyilleen kaikki perusrockin onnistumiseen vaadittavat elementit. Tässä on asennetta, tarttuvuutta, taidokasta soitantaa ja kun kaikkea on vieläpä valtavan paljon, niin ei tästä oikein mitään pahaa sanottavaa keksi.

Communion on suhteellisen helppo kokonaisuus, vaikka jättiläisen pituus laittaakin kuulijan koville, sillä kaikkien 24 kappaleen sisäistäminen vaatii paljon. Tähän ryppääseen ei ole onnistuttu nauhoittamaan yhtään huonoa biisiä, välisoittelua (edes Digitarian Riverbank ei kuulosta siltä, vaikka sellainen onkin) tai epäilyttävää teosta, joten Communion nousee helposti vuoden 2008 olennaisimpien levyllisten joukkoon. Näin ovat tehneet kaikki TSOOLin levyt ja tätä erikoista onnistumisten sarjaa voi vain ihailla.

TSOOLin jokaiselta levyltä odotetaan etukäteen jotain järjettömän psykedeelistä ja päitä räjäyttelevää, vaan Ebbot Lundberg soittajineen onnistuu kerta toisensa jälkeen pidättäytymään turhasta kukkoilusta tai sekoilusta. Näin myös Communionin kohdalla, joka tarjoaa vanhahtavaa rockia niin intensiivisesti, että säveltäjätietojakin pitää välillä tuijotella kansipapereista, jotta ovatko miehet itse edes biisien tekijöitä. Ei auta sekään narauttamaan ruotsalaisia, sillä yhtä lukuunottamatta Communion on syntynyt göteborgilaisten omista ideoista. Niin lähellä vaikuttajiaan TSOOL onnistuu liikkumaan, että kurttuotsaisimmat varmasti löytävät tästä jotain sanottavaa, mutta tosiasia on, että ryhmä vain osaa hommansa.

Tuplalevyn rakentaminen niin, että jännitys pysyy raidasta toiseen on vaikeaa, vaan ei mahdottomuus. TSOOL onnistuu pomppimaan hienoista akustisista raidoista rähjäisiin runttauksiin. Tunnelma ei pilaannu Communionilla hetkeksikään, vaikka parhaimmillaan yhtye ei olekaan ollessaan rankimmillaan, vaan tehdessään herkkiä popkappaleita, kuten Second Life Replay, Lifeline tai Everything Beautiful Must Die.

TSOOLin ainoaksi heikkoudeksi Communion-albumilla voi laskea materiaalin valtavan määrän, sillä vähemmälläkin olisimme selvinneet. Ja ehkä kansitaidetta olisi vakavasti otettavan rockbändin sisällä voinut miettiä vielä toisen kerran. Jostain kuvapankista poimitut onnellisuus-otokset huvittavat kyllä hetken, mutta vain hetken. Toisaalta eipä tämän olekaan tarkoitus huvittaa.

Anssi Järvinen