Lil Wayne: Tha Carter III (****)

8.7.2008

albumit, salaisuus, ralli, musiikki, USA

Miljonääriluokkaan pompanneen Lil Waynen Tha Carter III on alkuvuoden suurin menestyslevy USA:ssa. Eikä suotta, sillä sisältönä on viihdyttävää, oikeaa hiphopia, joka rullaa hienosti ja tarjoaa sopivassa määrin härskiä riimittelyä.

Lil Waynen ensimmäiset kolme albumia Tha Block Outista alkaen olivat lähinnä ärsyttäviä. Ärsyttäviä siksi, että jokaisella levyllä oli hetkensä, mutta vasta Tha Carter -osaston levyissä ideat on saatu vietyä niin pitkälle, että albumilliset pysyvät kasassa. Jopa niin hyvin, että Tha Carter III on yksi vuoden 2008 parhaista raplevyistä ja tekijänsä paras tuotos.

Lil Wayne on ennenkin veljeillyt nimimiesten kanssa, mutta kun albumille on tällä kerralla pakattu mm. Kanye West, Swizz Beatz, Busta Rhymes, Jay-Z, The Alchemist, T-Pain ja niin edelleen, niin ainakin mielenkiinto herää aivan uudella tavalla. Vaan vaikka albumilla olisi kuinka suuria miehiä tuottajistossa tai vierailijoina, niin eiväthän he pyhitä lopputulosta, jos se on huono. Nyt näin ei ole, vaan Tha Carter III on myös musiikillisesti onnistunut.

Tha Carter III:n hienoimmat raidat ovat David Axelrodia samplaava Dr. Carter, Robin Thicken avulla tehty Tie My Hands, hittisingleksi takuuvarmasti rakennettu Got Money sekä Bobby Valentinon vierailulla tehostettu Mrs. Officer. Hieman yllättäen parhaiden biisien joukkoon eivät mahdu nimekkäimpien vieraiden kera tehdyt ja paikoin teennäiset biisit. Nekään eivät silti floppaa, kuten ei levyllä mikään muukaan. Siitä, miltä itse tähti kuulostaa, kun Lil Waynen räpätystä kuuntelee reilun tunnin uudelleen ja uudelleen lopettaen sen huumehouruiseen Dontgetit-venytykseen, voi olla monta mieltä. Tha Carter III -levy viihdyttää erityisesti musiikillisesti, mutta miehen riimit eivät aina yllä keskinkertaista ylemmäksi ja heikot hetket riipaisevat yllättävänkin syviä viiltoja onnistuneeseen kokonaisuuteen.

Toisen loven Tha Carter III -albumiin tuo ns. bonuslevy, jolle tallennetut I’m Me, Gossip, Kush, Love Me Or Hate Me sekä Talkin’ About It eivät onneksi ole mahtuneet varsinaiselle levylle. Onkin vaikea ymmärtää miten noita keskinkertaisia kappaleita sisältävä levyllinen tekisi Tha Carter III -tuplaversiosta Deluxe Editionin, mutta niin vain on.

Tha Carter III:n hyvyyden salaisuus piilee myös sampleissa, joita on valtavasti. Tosin kredittejä ei jaeta kuin kolmeen osoitteeseen, mutta hienoja clippejä riittää ihmeteltäväksi. Kun Lil Waynen lisäksi tuottajia ja vieraita on kolmisenkymmnetä, niin albumi olisi voinut helposti hajota käsiin. Näin ei onneksi tapahdu, joten Tha Carter III saa synninpäästön ja muutaman hittivetoisen, bitch-sanoituksin varustetun rallin avulla tästä voi helposti veikata miehen uran suurinta teosta.

www.myspace.com/lilwayne

Anssi Järvinen