Mariah: E=MC2 (***)

19.4.2008

albumit, suhteellisuusteoria, rakkaus, tyyli, hitit, musiikki, Timbaland, norjalaiset, Stargate

Mariah Careyn The Emancipation Of Mimi -albumi oli diivan upea paluu punaisille matoille. Hänen suhteellisuusteoriansa tuskin yltää samanlaisiin business-spagaateihin laadukkaasta yleisilmeestä ja miljoonamyynneistä huolimatta.

Mariah Carey tuntuu epätodelliselta ihmiseltä. Kyse on varmasti satuhahmosta, sillä niin hunajainen ääni, joka hänestä lähtee ja se luksus-elämäntyyli, joka hänestä maailmalle välitetään ei voi olla totta yhdenkään ihmisen kohdalla. Ainoa mikä on Careyn kohdalla todellista on se, että hän elää jossain hattarapilvissä julkaisten niin tyylipuhdasta r’n’b:a, että itkettää. Ja sehän onkin varsin todellista.

Mariahin E=MC2 eli ns. potenssilevy on juuri sitä mitä pitääkin eli siivosti sanoitettua, kauniiksi sävellettyä ja tyylillä tuotettua mustaa musiikkia, joka tihkuu rakkautta. Sitä rakkautta on niin paljon, että väkisinkin osa siitä välittyy kuulijoille, joita kolme vuotta sitten julkaistun The Emancipation Of Mimi -albumin jälkeen oli jälleen, vuosien tauon jälkeen, miljoonia enemmän kuin vuosituhannen alussa. E=MC2 on jälleen tarina siitä, että miten temput tehdään, kun tuotantotiimi kasataan maailman tiukimmista r’n’b-kuninkaista ja ääneen päästetään todellinen diiva.

Tästä kaikesta hyvyydestä huolimatta Mariahin uutukainen ei pärjää kisassa odotetulla tavalla. Naisen suhteellisuusteoria on tehty juuri niin viimeisen päälle täydelliseksi, että laskutikulla tunnutaan sohaisteen silmäänkin ja lopputulos on aivan ylituotettua huttua. Pääosin hidastempoisesti etenevän levyn riemukkaimmat hetket koetaankin aivan muualla kuin laahustavissa tunnelmapaloissa. I’m That Chick, DeBargen taustoille tehty I’ll Be Lovin’ You Long Time, Salsoul Orchestraa lainaava O.O.C. ja singlehitti Touch My Body nousevat helposti kokonaisuuden ainoiksi todellisiksi helmiksi.

Heikoimmillaan Mariah on albumillaan Young Jeezyn kanssa tehdyssä duetossa Side Effects. Tuo heikkous ei tosin johdu Mariahista itsestään, vaan tuottaja Scott Storchista, joka epätoivoisesti on halunnut Timbalandiksi Timbalandin paikalle ja moinen pyrkyri tulee tuupatuksi luiskaan niin tylysti, että Side Effects on pilata koko levyn. Tuotantopuolen parhaat palat ovat syntyneet norjalaisen Stargaten käsissä ja peruspullan on leiponut Jermaine Dupri, joka loisti Janet JacksoninDisciplinen tuottajana, mutta Mariahin kohdalle ei osu yhtään varsinaista hittiä. Tämähän tuskin on yllätys, kun Duprihan on lähes herra Jackson, mutta kummallista kyllä Dupri on saanut vastuuta Careyn rinnallakin.

The Emancipation Of Mimi oli nopea pomppu takaisin parrasvaloihin, mutta tällä kerralla luotetaan aivan liikaa juuri tuohon jättimenestykseen. Nyt on jätetty olennainen tekemättä eli tehdään vain neljä hyvää biisiä ja laitetaan kädet ristiin, että niiden varjolla päästään toivottuun lopputulokseen.

www.mariahcarey.com

Lue myös:

Adventures of Mimi -dvd-arvostelu

Mariah Carey ohitti Elviksen

Anssi Järvinen