Mattafix: Rhythm & Hymns (***)

28.11.2007

soul, Matt Damon, hitit, albumit, hyllyt, arkielämä, ralli, musiikki, Iso-Britannia, espanjalaiset

Rhythm & Hymns -levyllään Mattafix tarjoilee pehmeää soulin, hip hopin ja popin sekoitetta, mutta miten yleisö löytäisi tämän mukavan duon? Auttaako se, että uudella videolla on Matt Damon?

Mattafix on toistaiseksi yhden hitin ihme. Tuo hetki koettiin tasan kaksi vuotta sitten, kun kaksikko Marlon Roudette ja Preetesh Hirji pukkasivat markkinoille Big City Life –rallin. Laahustava biitti ja tahattoman laiska nasaaliräpäytys purivat hyvin yli genrerajojen tuottaen miehille ensimmäisen, mutta toistaiseksi myös viimeisen hitin. Sittemmin julkaistu kelvollinen Signs Of A Struggle –albumi ei kotimaassaan Iso-Britanniassa noussut kuin sijalle 159 eli floppasi täysin, mutta Italia, Sveitsi, Saksa ja Itävalta ottivat herrat avosylin vastaan.

Kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen vuorossa on uusi yritys eli Rhythm & Hymns, joka tarjoilee samaa leppoisaa hip hopin, soulin, r’n’b:n ja etnisten vaikutteiden sekoitetta sekä helppoja pop-sävellyksiä. Periaatteessa Mattafixin musisoinnissa ei ole mitään huonoa, mutta se jokin puuttuu eli lähinnä kuluttajan on vaikea saada otetta leppoisasti kulkevasta materiaalista. Levykaupan hyllyä pällistellessä asiakas valitsee yleensä jonkin tunteita herättävän albumillisen, joten Mattafix ohitetaan ajatellen: “Ihan kivaa, mutta en sitten tiedä jaksaako koko levyä”.

Moinen ajatusmaailma valtaa kuulijan myös albumia kuunnellessa eli kun levyllä on 11 tasalaatuisen kivaa kappaletta, mutta mikään ei oikein ylitä kipukynnystä. Sanoitusten aihepiirit kulkevat Sowetosta Darfuriin ja kaduilta kujille eli suomalaisen kuulijan aivot eivät yhdistä Mattafixin jorinoita arkielämään. Toisaalta kuuntelemmehan espanjalaista tai italialaistakin musiikkia tajuamatta sanaakaan, joten eivät kaukaisiltakaan tuntuvat englantilaistarinat luulisi olevan liian suuri kynnys.

Mattafixin Rhythm & Hymns on hyvä hankinta leppoisaa soulia etsivälle varsinkin, jos hip hop –rytmittelyt eivät haittaa. Levyn linja on kauttaaltaan seesteinen ja on turha erotella, että onko paras raita Skake Your Limbs, Living Darfur tai vaikka Angel. Kaikki ovat viihdyttäviä eikä mitään estettä ole sille, etteikö tästä levystä tulisi yhtä tulevan talven eniten soittamaani kokonaisuutta, sillä tunnelma on harmiton, levollinen ja silti persoonallinen. Jos tämä siis soi paljon soittimessani, niin se voi kyllä johtua siitäkin, että en ole huomannut levyn edes soivan.

Entä sitten se Matt Damon –yhteys? Sellainen on olemassa, joten katsokaa Living In Darfur –video.

www.mattafix.com

Anssi Järvinen