Melkein vieraissa - Tribuutti Leevi & The Leavingsille (***)

12.11.2007

Kokoelmat, Viikate, musiikki, kieli, PMMP, Maj Karma, Paula Vesala, planeetat, levy-yhtiö

”Konseptin ideana on esitellä uusia ja mielenkiintoisia versioita kaikkien tuntemista Leevi-hiteistä. Levyllä tulee esiintymään hyvin monipuolinen kaarti suomalaisia ykkösartisteja, joilla kullakin on oma suhteensa Leevi & The Leavingsin musiikkiin. Tärkeä osa kokoelmaprojektia onkin kunnioittaa Gösta Sundqvistin musiikin perintöä.”

Näin perustelee levy-yhtiö Elements Music uunituoreen Melkein vieraissa -tribuuttikokoelman julkaisemista. Kyyniset kielet voisivat supista todellisten motiivien löytyvän kuningas mammonan hovista. Kenties tribuutilla koetetaan saada vanhojen Leevi-levyjen myynti nousukurssin joulun alla tuomalla bändi tutuksi uudelle sukupolvelle PMMP:n, Maija Vilkkumaan ja Viikatteen kautta?

Oli Melkein vieraissa –albumin syntyhistoria mikä tahansa, ei kyseessä ole lainkaan niin kehno julkaisu kuin voisi pelätä. Itse asiassa kyseessä on Suomen parhaita tribuuttilevyjä jos nyt ei ikinä niin pitkään aikaan. Voisi nimittäin luulla, ettei kaikille tuttuja rockklassikoita esittelevä kokoelma kykene yllättämään, mutta Melkein vieraissa onnistuu tällaisen harvinaisen tempun tekemään.

Uniklubi nostaa profiiliaan Koko talvi kesämökillä -kappaleella kertaheitolla pari asteikkoa ylöspäin. Versio ei ehkä ole järin mielikuvituksekas, mutta istuu bändille hyvin. Samanlaiset onnistuneet treffit ovat osuneet Viikatteen ja Teuvo, maanteiden kuninkaan sekä Timo Rautiaisen ja Pohjoisen taivaan alla kohdalle. Yhtyeiden esitykset kuulostavat tasan siltä kuin mitä odottaisi, mikä ei kuitenkaan vähennä kappaleiden toimivuutta.

Pettymyksiäkin kokoelmalla koetaan. Maj Karma ei nimittäin saa Muotitietoista nousuun sitten millään. Kappale on melko yhdentekevä rallattelu alun perinkin, eikä Herra Ylpön laahaava laulu tuunaa sitä sen paremmaksi. Maj Karman keulakuva on kehittynyt viime vuosina huutajasta laulajaksi, mutta tämän kappaleen äärellä hän on kuitenkin eksyksissä. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa Olavi Uusivirrasta ja Paula Vesalasta, joiden koskettava Pimeä tie, mukavaa matkaa nousee Melkein vieraissa -kokoelman parhaimmistoon. Muista hienoja hetkiä tarjoavat mm. Egotrippi (Rin Tin Tin), Jani Wickholm (Elina, mitä mä teen?), Kemopetrol (En tahdo sinua enää) ja Poor Seamus (Nainen toiselta planeetalta).

Sen sijaan Maija Vilkkumaan versioima Kerro terveiset lapsille ja Ville Leinosen & Samettivallankumouksen Kiinalaisessa pesulassa olisi voinut huoletta jättää bändien keikka-covereiksi. Vaikka ne levyn arvosanaa hilaavatkin hitusen alaspäin, jää tribuutista hyvä mieli. Leevi & The Leavingsin fanille levy ei tietenkään ole ehdoton hankinta, mutta satunnaisempi kuuntelija saa tästä hyvän lisän levyhyllyynsä kokoelma-albumeiden Keskiviikko ja Torstai viereen.

PlusMiinusNolla

+ Monta hyvää versiota
- Versioita enemmän vaikutuksen tekevät versioitavat kappaleet
+ Monipuolinen esiintyjälista
+ Gösta Sundqvistin lyriikat, joita ei voi liikaa kehua

Tatu Junni

Edellinen kirjoitus
← Backstreet Boys: Unbreakable (***)Seuraava kirjoitus
Funeral for a Friend: The Great Wide Open (***) →

1.

buu!

2.

Mitä kaikkia muita bändejä tossa on vai lueteltiinko jo ne kaikki?

3.

Ei muka voi Göstan lyriikoita kehua. Suomen parhaimpiahan ne ovat. Täytyypä tutustua tähän. Tuo Viikatteen versio Teuvosta erityisesti kiinnostaa.

4.

Pinjata, milloin sulle tehtiin toi sun lobotomia? On eri asia sanoa, ettei Göstan lyriikoita voi kehua ja ”Göstan lyriikat, joita ei voi LIIKAA kehua”. Breini handuun ja silmä kovaksi!

5.

Pinjata on tyhmä! hahaa

6.

Mä taas tykkään koko paketista. vanhana leevifanina musta on kiva että nää biisit jää elään uusissakin muodoissa. eivät hyvät biisit vaadi välttämättä vain yhtä esittäjää. ne on hyviä kappaleita nimenomaan. ja uskon että tekee hyvää nuorille suomalaisille muusikoillekin soitella tällasta kamaa. levyssä erityisen hyvää on rohkeus, aitous, epäaitous, herkkyys ja näiden luoma vinksahtanut paketti. nykyään julkaistaan niin paljon mitään sanomattomia kokoelmalevyjä ja turhaakin turhempia coverlevyjä.

7.

joo, aika rakentavaa on toi tossa yllä. vasta lueskelen näitä arvioita enkä oo levyä vielä hankkinut. kun kerran aiheuttaa keskustelua, taidan hankkia.

8.

levyllä kaikki on huippua paitsi villkumaa, happoradio ja maj karma

9.

pöh. olipa kehno arvostelu maj karmasta. D'':

10.

Noh, laitetaan oma lusikka soppaan. Musta on tavallaan sääli, että tehdään mahtavan bändin musiikista coverlevy, jonka ainoa(?) tarkoitus on myydä. Senhän kertoo jo levyn artistivalinnatkin. Levy suunnataan suoraan teineille, joiden idoleita ovat mm. Uniklubi tai Happoradio. Ja sehän sitten myy. (Uniklubia ja Happoradiota tietenkään yhtään väheksymättä. ;))
Mä en myöskään suurena Leevifanina voi suosia sitä, että kohta sanotaan: ”Hei vähän se Happoradio on tehny ihan sikahyvän biisin, se on se Unelmia ja toimistohommia”.
No, ehkä se ei niin kuitenkaa mene, taidan olla vain hieman kyyninen.

Ja kyllä, hyvät biisit eivät vaadi vain yhtä esittäjää. Kysymyshän onkin siitä, raiskataanko hyvät biisit vai tehdäänkö ne tyylillä ja kunnioituksella. Sitä en kommentoi sen enempää ennen kuin levyn olen kuullut.

11.

Göstan biisit ovat omassa yksinkertaisessa kauneudessaan ainutlaatuisen koskettavia ja ihmisläheisiä. Sävellyksistä aistittavan omakohtaisuuden ja lämmön kykenee vain Gösta itse tulkitsemaan.
Sen vuoksi tämä tribuuttilevy tuntuu aika hengettömältä idealta.

12.

oma mielipiteeni tästä levystä on,et ainoastaan rautiaisen ja viikatteen biisin pystyin kuuntelemaan kokonaan loppuun.rahastusta mun mielestä,mutta hyvä jos muille kelpaa :)