MGMT: Oracular Spectacular (****)
10.4.2008
Ben Goldwasser ja Andrew VanWyngarden hieroivat debyyttilevyään kasaan vuosikausia, mutta hyvähän tästä sitten tulikin. Niin hyvä, että MGMT noussee vuoden tulokaslistalla kärkipäähän.
MGMT-duo alkoi jo vaikuttaa ilkeältä, sillä miesten ensimmäinen single Time To Pretend julkaistiin yli kolme vuotta sitten herättäen niin paljon mielenkiintoa, että fanit vaativat lisää ja äkkiä. Goldwasserin ja VanWyngardenin äkkiä olikin sitten kolme vuotta, mutta kun Oracular Spectacular vihdoin soi soittimissa, niin voi helposti todeta, että odotus ei ollut turhaa. Erikoinen ja onnistunut sekoitus psykedeliaa, konepörinöitä ja glamrockia on jämäkkä satsi hyvää musiikkia.
Oracular Spectacular heilahtaa käyntiin Time To Pretendillä, joka siis vuonna 2005 aloitti kaksikon marssin kohti tähtiä. Silloin MGMT julkaisi kokonaisen EP:n, jonka kuudesta biisistä vain kaksi on lopulta kelvannut Oracular Spectacularille tehden eepeestä keräilyharvinaisuuden. Toisaalta albumin linjaan parhaimmin istuvat nämä EP:ltä tutut Time To Pretend sekä Kids, vaikka linja onkin häröilevää pomppimista tyylistä toiseen.
MGMT on taitavasti musiikkinsa rakentava kaksikko, joka ei kumarra debyytillään liikaa mihinkään suuntaa, vaan onnistuu rakentamaan tutultakin kuulostavista palasista varsin persoonallista tavaraa. Tuttuja hetkiä kuulija voi kokea mm. Electric Feel -kappaleessa, joka on rakennettu Peter Gabrielin Sledgehammer-taustoja myötäileväksi pop-raidaksi. Kids puolestaan on muodikas discoilu, jolla saa indierimpulat venkoilemaan tanssilattialla itsensä hikeen. MGMT ei missään vaiheessa muljahda varsinaisesti rokkaamaan, vaikka vaikutteet ovatkin erittäin läsnä. Tämä pidättyväisyys tekee levystä entistä hienomman ja täten luvassa on varmasti laajempaakin fanipohjaa.
Oracular Spectacular tuo vahvasti mieleen vuosituhannen alkupuolella Ranskasta ponnistaneen Robin, jonka Satyred Love ja Don’t Kill -albumit sotkivat kuvioita hämmentävillä yhdisteillään. Valitettavasti Rob ei koskaan kasvanut jättiläiseksi ja sama kohtalo voi olla MGMT:llä, joka ei ehkä edusta mitään tarpeeksi ja silti on monin verroin enemmän kuin keskivertotasoon yltävä top 10 -artisti.
PlusMiinusNolla
+ Vuoden 2008 kovimpia debyyttilevyjä
+ Taidolla tehtyä konesoundien ja rockin sekoitetta, joka vaatii kuulijaltakin paljon
- Vuoden 2005 Time To Pretend EP:ltä mukana vain kaksi kuudesta kappaleesta. Loput olisivat olleet kiva bonus.
Anssi Järvinen
Kommentit
Keskustelut
Facebook