Nick Lachey: What’s Left Of Me

1.8.2006

autot, riitely, televisio, balladit, musiikki, rakkaus, albumit, USA

Enemmän Jessica Simpsonin miehenä kuin poptähtenä tunnettu Nick Lachey on ihan oikeasti laulukykyinen mies, vaikka viimeiset vuodet sujahtivatkin tositeeveetähtenä ja (nyt jo entisen) rouvan uraa pönkittäen.

What’s Left Of Me ei ole mikään järisyttävä popteos, vaan tarjoaa sellaista keskitien hajutonta ja mautonta poprockia alusta loppuun. Levyllä on uskomaton määrä jättiläisballadeja, joista pitäisi löytää tunnetta, surua, iloa ja rakkautta. Kovin kaukaiselta Lacheyn tunteilu kuitenkin tuntuu, mutta kovinkaan amerikkalaisempaa musiikkia ei voisi kuvitella löytävänsä. Niin ulkokultainen mies Lachey soolona on.

Nick Lachey ja ex-rouvansa Jessica Simpson päättivät vuonna 2003 pönkittää musiikkiuraansa tositv-ohjelmalla Newlyweds. Kun ihmisen elämää (autolla ajoa, syömistä, riitelyä, grillausta tai vaikka joulujuhlia) esitetään televisiossa vuosikaudet, niin tietysti ihmisestä jää jonkinlainen kuva katsojien mieleen. Ja vaikka ei jäisi ihmisestä mitään mieleen, niin naama on ainakin muistissa.

Aikoinaan tähteyttä 98 Degrees –bändissä maistellut Lachey sai muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tv-sarjasta kaipaamaansa suosiota ja Simpsoninkin ura lähti nousuun. Nyt tuo televisiointi on taaksejäänyttä eloa ja Lacheyn pitää elättää itsensä laulajana. Ensimmäinen sooloyritys vuonna 2003 pysähtyi USA:n albumilistalla sijalle 51., mutta nyt listalla on käyty jo toisena.

Soololevyllään Lachey onnistuu juuri yhtä hyvin kuin Simpson-suhteessaankin eli aluksi levy kuulostaa aivan kelpo poprockilta, mutta alkaa maistua puulta jo puolivälissä. Sydäntäsärkevät balladit ja joillain etäisillä tunteilla pakattu What’s Left Of Me päättyy tietysti biisiin nimeltään Alone. Kovin dramaattista.

Lachey ei ole hassumpi laulaja, mutta musiikillinen satsi on karmaisevaa pakkopullaa. Radiokelpoista materiaalia albumilta löytyy ihan mukavasti, mutta tällainen jenkkityyliin vedetty balladisikermä ja laahaavat, melkein rock-biisit saavat hampaat kirskumaan jo ennen ensimmäistä kokonaista kuuntelukokemusta. Tempo nousee kolmessa biisissä yli sadan biitin, joten kyllä sekin todistaa miten tuskissaan tätä kuunnellessa pitäisi pystyä kieriskelemään. Yksi biisi silloin tällöin vielä menee korvasta alas rikkomatta mitään matkalla, mutta 13 on aivan liikaa.

Kummallista, mutta Nick Lachey menestyy näillä eväin ja nappasi What’s Left Of Me –videollaan MTV:n Video Music Awards –ehdokkuuden. Siinä kyllä vääryys toteutuu. Kaiken kruunaa levyn kiitokset, sillä mm. Miller-olutfirma, Red Bull, Nike ja moni muu Lacheyn elättäjistä pääsevät kiitoksiin.

www.nicklachey.com

Anssi Järvinen