Northern Kings: Reborn (****)

7.11.2007

metallimusiikki, Metalli, äänenkäyttö, Marco Hietala, Teräsbetoni, Tarot, Kokoelmat, sinkut, sovittajat

Suomalaisen hevirintaman neljän ykkösrivin vokalistin komeat äänet on lyöty yhteen Northern Kings -kokoonpanossa, jonka ensimmäinen pitkäsoitto Reborn julkaistiin lokakuun lopussa. Maistellessani mielikuvaa ”metallimusiikin Il Divo:n” julkaisusta odotukset nousivat ehkä liiankin korkeiksi, mutta pahoja pettymyksiä julkaisu ei sentään tuottanut.

Metallimusiikki on Suomen vientituotteiden aatelia, eikä uusi poikabändimmekään tee asiaan laadullista poikkeusta. Neljän keskenään hyvinkin erilaisen, mutta äänenkäytön lahjakkuudessa samalla rivillä vaikuttavan konkarin, Teräsbetonin J. Aholan, Nightwishin ja Tarotin Marco Hietalan, Sonata Arctican Tony Kakon sekä Charonin JP Leppäluodon muodostamaa nelikkoa uskaltaa mainostaa suomalaiseksi rinta rottingilla.

Reborn on 13 kappaleen kokoelma sinfoniseksi metalliksi taivutettuja, lähinnä 80-luvun pop- ja rock-covereita alkuperäisesittäjien vaihdellessa aina Phil Collinsista Radioheadiin. Kappalevalinnat on tehty harkiten, ja vaikka biisit ovat sopivan tuttuja, ei mukana ole juuri coverkäytössä kuluneita viisuja. Esimakua levystä toi Tina Turnerin esittämänä tutuksi tullut We Don’t Need Another Hero -sinkku, joka kuvaakin levyn henkeä onnistuneesti.

Valitettavasti jokunen mielenkiintoisiakin mahdollisuuksia avannut kappale on sovitettu levyllä mielestäni liian laahaavaksi, raskaaksi ja lopulta tylsäksi. Esimerkiksi Billy Idolin Rebel Yellin odotin räjähtävän elämään tahti tahdilta, mutta niin ei koskaan käynyt. Onneksi enemmistö kappaleista toi kuitenkin mukanaan positiivisia yllätyksiä, eikä sovittajia voi moittia ainakaan mielikuvituksen puutteesta. Metalliversio Radioheadin kappaleesta Creep on malliesimerkki coverista, johon on löydetty alkuperäiseen biisiin nähden aivan uusia ulottuvuuksia. Soundtrack-tyyliin kasvavan kappaleen sanoitukset on huomioitu erinomaisesti ja tunnelma on kuin leffassa konsanaan. Mahtipontisuus onkin levyn avainsana, eikä sinfoniselle metallille ominaisten mahdollisuuksien käyttöä ole ujosteltu. Omiksi suosikeiksini nousevat energinen Jethro Tull -cover Fallen On Hard Times sekä kasarihenkinen sovitus Lionel Richien kappaleesta Hello, joissa coveroinnin onnistuminen henkilöityy erityisesti tulkitsijoihin, ensin mainitussa Hietalaan ja jälkimmäisessä Aholaan.

Kokonaisuudessaan levy on mielestäni hyvä veto niin kaupallisessa kuin musiikkikulttuurisessakin mielessä. Koska maastamme löytyy näinkin lahjakkaita metallimusiikin tulkitsijoita, on jo korkea aika nostaa heidät jalustalle. Sitäpaitsi pukinkonttiin tämä sopivaan aikaan päivänvalon nähnyt julkaisu sujahtaa varmasti niin Tarot-fanille kuin Il Divosta jo kaiken irti ammentaneelle.

Terhi Siippainen