Osmo Ikonen: Stories From Within (***)

9.6.2008

soul, albumit, balladit, huuliharppu, Tuomo Prättälä, Prinssi, musiikki, jouset, sielunhoito

Osmo Ikosen muusikkoura on ollut tyyntä myrskyn edellä. Aivan kuin Suomessa tehdyn soulinkin kehitys. Stories From Within on moderni ja pop-sävelin tehty albumillinen hyväntuulista kesämusiikkia.

Soul on vaarallista musiikkia, sillä yleensä suomalaisten sielunveljien tekemisistä on jossain vaiheessa puristunut ulos sielu ja tilalle on saateltu näyttävästi sähkökitaroita tai muuta asiatonta täytettä. 2000-luvun alku on kuitenkin ollut jo paljon lupaavampi ja Suomi-soulin prinssiksi nousi vuonna 2007 debyyttinsä julkaissut Tuomo Prättälä. Ennenkin ehdittiin soulia tehdä, mutta vasta Tuomo oli tarpeeksi kovatasoinen nostettavaksi korkeuksiin. Hänen viereensä kurottaa nyt Osmo Ikonen Stories From Within –albumillaan. Aivan niin tehokasta sielunhoitoa ei Ikonen kuitenkaan tarjoile.

Palkintosijan Osmo tienaa kevyesti tällä modernia soulia popahtavin elementein tarjoilevalla levyllään. Ikosella näillä avuin ole vielä asiaa samalle lavalle ulkomaisten veljiensä kanssa, mutta sinne tuskin ollaankaan yritetty kivuta. Meikäläisittäin arvioituna albumi on viihdyttävä, sisältää hienoja kappaleita ja Ikosessa on aineksia vaikka mihin.

Stories From Within on tullut tutuksi lähinnä Storm-singlen myötä. Kepeästi rullaava singleraita on soinut kiitettävästi radioissa ja herättänyt henkiin uskon, että Suomessakin osataan tehdä pop-soulia ja vieläpä englanniksi. Ruotsissahan tätä Ikosen kaltaista musisointia on voitu kuulla vuosikymmeniä ja kirkkaimpina tähtinä heillä on ollut mm. Eric Gadd sekä Christian Waltz. Heilläkin pop on kulkenut soulin vieressä levyltä toiselle ja Ikosen linja onkin lähempänä juuri tätä päätä kuin rapakon takana miljoonia takovia veljiä. Tosin Stories From Within esittelee myös jenkkityyliin rakennettua materiaalia, mutta lähinnä balladein. Nopeammissa raidoissa ollaan kovin eurooppasoundein liikkeellä.

Ikonen on debyytillään hyvä. Ei loistava tai nerokas, mutta hyvä. Miehen itse kirjoittama ja tuottama levyllinen ei missään vaiheessa nitise eikä notku linjastaan. Pitkän miinuksen joutuu kuitenkin vetämään arvosanan perään tavallisista ja imelistä balladeista Stars sekä Take Me Home. Jälkimmäinen paranee loppua kohden ja Stevie Wonder –tyylisen huuliharpun tullessa kuvioihin. Löysemmistä hetkistä Original on puolestaan aidosti hieno kappale ja albumin parhaimmistoa. Siinä Kalevi Louhivuoren trumpetti soi niin oikein oikeassa paikassa, että kipeää tekee.

Osmo Ikosen levyllä on Original-balladin ja Stormin lisäksi ilahduttavan monta singlehittiaihiota. Näistä piristävin on What’ya Think Of That? eli Redraman kanssa tehty duetto. Albumin kruunaavat hienosti soivat torvet sekä jouset, jotka tuovat Osmon souliin enemmän sielua ja saavat lopputuloksen kuulostamaan paremmalta.

www.myspace.com/osmosmusic

Anssi Järvinen