Pikku-Orava: Uusi seedee
13.11.2006
Vuoden onnistunein lapsiperheiden rahastus eli Pikku-Oravan Uusi seedee on hämmentävä hittitusina, jossa ei ole yhtään ainoaa asiaa, joka tekisi siitä hyvän, nautinnollisen tai millään tapaa hyväksyttävän. Paitsi se, että lapsilla on kivaa niin kauan, että vanhemmat joutuvat sanomaan: “Onko se hyvä oravalevy kadonnut? Voi voi.” tai “No nyt se levy menikin rikki”.
Ensimmäisen kerran syksyllä kuultuani Pikku-Oravaa olin varma, että tässä on sitten tämän vuoden Smurffit, mutta ei hätää, sillä Smurffitkin julkaisevat vielä musiikkia. Luulin myös Lordia vuoden ainoaksi hirviömenestykseksi, mutta Pikku-Orava vasta hirvittävä onkin.
EMI Finland on saanut päähänsä, että tämä on oikea konsepti parantaa vuoden tulosta ja heitä ei voi syyttää muusta kuin mauttomasta julkaisusta. Loppuvastuu siirtyy kaupan hyllyltä vanhempien ostoskoreihin sillä vauhdilla, että asia pitäisi antaa pikaisesti viranomaisten hoidettavaksi. Onhan se kiva, että lapsilla on kivaa ja vanhemmat saavat naureskella keskenään muutaman tunnin, mutta lapsihan ei osaa lopettaa tämän levyn kuuntelua, kuten pitäisi. On varmaa, että tässä on kirpputorien ykköslevy ennen kesää 2007, kun äidit ja isät ovat saaneet tarpeekseen.
Ovelasti Pikku-Orava kuitenkin tulkitsee sellaisia biisejä, että vanhemmilla kestää muutaman tunnin menettää henkinen tasapainonsa. Volga, Aikuinen nainen, Number Of The Beast, Live Is Life, Mä joka päivä töitä teen ja niin edelleen toimivat hauskana välipalana, mutta ovatko ne lapsille tarkoitettuja biisejä? Muistuu hyvin mieleen se, että Gimmel, joka oli todella suosittu alle 10-vuotiaiden keskuudessa, aloitti taipaaleensa laulamalla: “Etsit muijaa seuraavaa.” Toimi, mutta kun jälkipolvi lauloi sitä iskän vieressä kauppajonossa, niin oliko sekin kivaa?
Kun tähän kaikkeen ihanuuteen lisätään se seikka, että Pikku-Oravan taustabändi hoitaa asiansa yhtä upeasti kuin Mika Sundqvist aikoinaan kotimaiset karaoketaustalevyt, niin jopas onkin kelvoton julkaisu. Tai enhän minä tiedä kuinka moni ostaisi niitäkin, jos vain julkaistaisiin uudelleen hienossa cd-boxissa. Myyntimies myy, mutta miksi tällaista pitäisi jonkun ostaa? Leipäkonekin on tarpeellisempi hankinta.
Anssi Järvinen
- 1.
-
Onhan meillä jo oma animaatioversio Lordista… The Ratzzz ja Hard Rat Hallelujah… kyllä lapsia nyt ”hemmotellaan”.
- 2.
-
Selvää rahastusta! Ei mitään järkeä paitsi että lapsilla on kivaa. Ihan ok levy muutenkin vaikken ole siitä edes kuullu enkä ehkä haluakaan kuulla.
- 3.
-
Minkä ihmeen takia tämä levy on arvosteltu? Taidanpa ostaa lapselle joululahjaksi leipäkoneen sen leikkiauton sijaan.
Huh.
- 4.
-
hulluja on monenlaisia…
- 5.
-
Tätä levyä ei edes voi lajitella yhteenkään genreen…. paitsi p***amusiikkiin.
- 6.
-
hahahaahahahhahahahahahahahahaahahahaahahaahahhahahaahhaa!!
- 7.
-
Onkohan se number of the beast Iron Maidenin? Pidän siitä!
Six, six, six is the number of the beast!!!
- 8.
-
no on
- 9.
-
onko kukaan sellä
- 10.
-
haloo!
- 11.
-
http://www.aisman.fi AISMAN AMPUU PIKKUORVAN!
- 12.
-
Ensimmäiseksi voin rehellisesti sanoa en ole todellakaan kuunnellut tätä levyä, enkä haluaisikaan. Olen kuullut muutamia biisejä Pikkuoravan sivuilla ja sekin oli ihan tarpeeksi kamalaa. Ei tälläistä voi kukaan tosissaan kuunnella.
Koko Pikkuorava - konsepti on mielestäni pelkkää rahastusta ja kaupallisuutta pahimmillaan. Pistetään joku huonoääninen laulaja laulamaan hittibiiseistä uusia versioita, jotka sitten nopeutetaan, jotta ääni saadaan kuulostamaan hauskalta. Ensinnäkin laulu kuulostaa älyttömän kamalalta. Musiikki on melko varmasti tehty tietokoneella, sillä sen verran muoviselta musiikki kuulostaa.
”Taivas lyö tulta” kuulostaa uskomattoman kamalalta ja laulaja yrittää epätoivoisesti saada laulunsa kuulostamaan rockilta ja ”coolilta” epäonnistuen siinä täydellisesti. En voi ymmärtää, miksi ihmeessä ihmiset ostavat tälläistä roskaa. Pikkuorava onnistuu pilaamaan laulun kuin laulunkin. Lisäksi, että musiikki kuulostaa hirveältä, myös video ”Taivas lyö tulta” on todellinen vitsi. Video on todellinen pohjanoteeraus. Näkee selvästi, että videoon ei ole panostettu pätkääkään, kun Pikkuoravan soittaessa kitaraa sormet pysyvät samassa asennossa koko ajan. Laadukasta animaatiota, tosiaan.
Selvästi levyn tekijät ovat halunneet tehdä mahdollisimman pikaisesti levyn, joka ei miellytä korvia. Levy on suunnattu lapsille ja en voi uskoa, että miksi ihmeessä levyn tekijät eivät ole yhtään ajatelleet minkälaista roskaa he tarjoavat lapsien kuultavaksi. Tälläistä ei pitäisi kenenkään suovan kuuntelevan. Olen samaa mieltä arvostelijan kanssa, koko levy on täydellinen kertakäyttövitsi.
Pitäisi hiukan miettiä lapsia ja tarjota heillekin laadukasta musiikkia. Vaikka monet eivät jaksa panostaa lastenlevyihin, jonkun pitäisi tosissaan ja sydämellä tehdä musiikkia myös lapsille. Pikkuoravan musiikki ei todellakaan ole tehty sydämellä. Musiikista puuttuu inhimillinen kosketus ja panostus. On ainoastaan ajateltu helppoa rahaa. Paras musiikki on ammattitaidolla, sydämellä ja huolella tehtyä musiikkia, mikä välittyy myös kuuntelijalle.
Pikkuoravan musiikki on jotain niin kamalaa, että jos saisin levyn käsiin, heittäisin sen saman tien roskiin. Levy ei ansaitse edes yhtä tähteä. Hävetkää Pikkuoravan levyn tekijät! En usko todellakaan, että he itsekään pitävät levystä, miksi siis tarjota roskaa muille. Toivon voimakkaasti, että Pikkuoravalta ei uutta levyä tule, vaikka todennäköistä se on myyntilukujen perusteella.
Kommentit
Keskustelut
Facebook