Retropop: Pieni ja ihmeellinen (***)

20.6.2008

albumit, hitit, Grafiikat, ikäryhmät, musiikki, Chisu

Kevään 2008 kovimpiin radiohitteihin kuulunut Pieni ja ihmeellinen on piristysruiske, jollaista ei hetkeen ole kuultu. Retropopin albumilla on lisää kevyttä nuorisomusiikkia.

Elektronista poppia suomeksi tehdään hyvin vähän, mutta kevät 2008 on tuonut korviimme kaksikin uutta tekijää. Ensin saimme nauttia Chisun hurmaavista teoksista ja nyt julkaisuun ehti myös Retropopin Pieni ja ihmeellinen -albumi. Näillä kahdella on yhtymäkohtansa, mutta Retropop on ehdottomasti nuoremmille suunnattua ja iloisempaa poppia.

Pieni ja ihmeellinen on ylivoimaisesti Retropopin hienoin hitti ja siitä todisteena sen hitteys alkoi jo yli kaksi vuotta sitten. Ensin kappale herätti mielenkiinnon netissä, mutta vasta kahden vuoden iässä siitä tuli radiohitti. Kun vielä siihen tehty video voitti yleisön puolelleen Muuvi-gaalassa, niin pohjatyö debyyttialbumia varten ei paremmin voisi onnistua.

Retropopin onnistunutta pohjatyötä tukemaan tuupattiin nopeaan tahtiin myös singlet 15-vuotiaana ja Aika haavat parantaa. Molemmat iskusävelmät lunastivat albumia kohtaan eläneet odotukset eli luvassa olisi ilahduttavaa pirteää elektronista poppia, jossa sanoitukset ovat suoraan teineille suunnattuja, melodiat yksinkertaisen tarttuvia ja Saila-laulajan kuulaan kaunis ääni nostettu pintaan niin, että on mahdoton erehtyä mistä yhtyeestä on kyse.

Kaikesta hyvästä ja ilahduttavan persoonallisesta huolimatta Pieni ja ihmeellinen on pieni, mutta ei niin ihmeellinen albumi. Retropopin syntikkapop ei ole tylsää, mutta tavanomaista ja tyylillisesti biisinikkari Tommi Ojala on päätynyt kappaleissa lähes identtisiin tunnelmiin. Melodiat ja äänimaailma eivät juurikaan muutu kappaleiden vaihtuessa ja kun sanoituksetkin ovat lapsekkaan naiiveja, niin Pieni ja ihmeellinen alkaa kulua kuuntelussa jo muutaman soiton jälkeen. Aivan lapselliseksi Retropop ei valahda, mutta nuorisomusiikiksi tätä voi ”haukkua”.

Kun Retropop joskus tulevaisuudessa suuntaa tarinansa hieman eri ikäryhmille, kehittyy yhtyeenä eikä vain Ojalan projektina monipuolisemmaksi ja yksinkertaisesti aikuistuu, niin yhtye voi hyvinkin olla meidän uinuvan elektronisen pop-genremme suurin tähti. Aivan vielä siihen eivät rahkeet riitä, mutta silti Pieni ja ihmeellinen on ilahduttava levy, jolla ei kiroilla tai vaivuta synkkyyteen.

www.retropop.fi

Anssi Järvinen