Samae Koskinen: Vol. 1

17.2.2006

hitit, kitara, kummitukset, piano, lyriikka, ironia, resepti, masennus, testosteroni, leikkipuistot

Ensikosketus Samae Koskisen levyyn on hankala. Parin ensimmäisen kuuntelun jälkeen tuntui että sen olisi pitänyt olla jotain enemmän. Kolme-neljä kertaa lisää ja tajusin että levyllä on pelkkiä hittejä.

Tässä testosteronin kyllästämän itsesäälin, masennuksen tai ironian mudassa tarpovien raskassoutuisten kitarabändien luvatussa maassa yhdistyy harvoin näin korkealaatuinen lyriikka näin ilmavaan ja moniulotteiseen musisointiin. Saattaa olla että joudumme matkustamaan vuoteen 1976, kun Kasevan älyttömän tamperelaisen näköiset jampat julkaisivat Kun maailma elää -levyn. Useiden sanottajien käyttäminen on varmasti auttanut ilmavuuden ylläpitämisessä.

Koska kaikki biisit ovat niin kovia, täytyy tyytyä erittelemään muutamaa hienoimmista irtonaisista hetkistä: pianon ja kitaran yhteispeli Röyhkän ansiokkaasti sanoittaman Universumin kertseissä, Steely Dan -kitarat Leikkipuistossa, Ulapan lyhyt intro, Kummituksen takakireä atmosfääri ja paskaa keikkaa heittävä bändi, Hei poika -kappaleen virvelityöskentely, nousevan melodian saattelema ilmaan nouseva rastasparvi Lintuveljekset.kappaleessa – näitä riittää.

36 minuuttia 36 sekuntia hittiä hitin perään. Sama resepti Kiss FM:llä saisi minut repimään keesin päästä. Samaen levyllä se on pelkkää nannaa.

Teksti: Arttu Tolonen / Nöjesguiden