Samuli Edelmann: Virsiä (***)

3.11.2007

virret, urut, musiikki, urkurit, albumit, Paula Vesala, tyyli, joulu, kesätyö, Jumala

Samuli Edelmannin musiikki on jo pitkään ollut rauhaisaa eikä mies muutenkaan kohella urku auki, joten virret sopivat hyvin repertuaariin. Jokainen laulaa virtensä tavallaan ja Edelmannin tyyli on hienostuneen viihdyttävä, mutta myös koskettava.

Viihdyttävä kuulostaa ehkä sanana kornilta, kun kyse on kuitenkin virsistä. Niidenhän perussävy on maaninen, surullinen, itkettävä ja unelias. Samuli Edelmann onkin onnistunut onkimaan Virsiä-albumillaan tusinasta tunnettuja, hengellisiä hetkiä aivan erilaisen elämän. Albumillisesta virsiä ei ole muodostunut raskaasti raastava, vaan inhimillinen ja akustinen gospel-levy, joka sujahtaa täydellisesti syksyn synkkyyttä ja joulun iloa säestämään.

Edelmannin Virsiä-levy on nauhoitettu kesällä Luhangan kirkossa ilman ylimääräisiä jälkimiksauksia. Orgaaninen ja maanläheinen lähestymistapa on onnistunut ja Edelmann on selvästi sisäistänyt materiaalin jokaisesta vinkkelistä. Näin tulkinnasta on kaikissa virsissä aistittavissa tunne, jota tuskin missään muualla kuulee kuin juuri tällaisessa musiikissa.

Kaikkiaan albumilliseen virsiä on Edelmannin lisäksi tarvittu 12 muusikkoa joukossaan mm. Paula Vesala, Jaakko Kääriäinen, Lasse Sakara ja Matti Paatelma. Äänessä ovat myös Luhangan Laulajat. Suuri kunnia levyn onnistumisesta menee äänittäjille Paul “Pappa” Jyrälä, Joonas Jyrälä sekä Puke Kataja ja tuottaja Markus Koskiselle, joiden ote ei ole lipsunut, vaan henkevyys ja ilmavuus on taltioitu taidokkaasti. Aivan urku- ja mies –pohjalta Virsiä ei siis ole syntynyt, mutta albumia kuunnellessa ymmärtää kyllä miksi näinkin suuri ryhmä on agitoitu Luhangalle kesätöihin.

Virsiä on kokonaisuutena koskettava ja eheä levy. Oikeastaan kuulijan mieltä sekoittaa vain urkujen puuttuminen. Niinpä Virsiä onkin enemmän gospel-levy kuin vain virsilevy. Urkujen soinnissa on jotain maagista ja niin perinteistä, että niiden puuttuminen jättää suuren aukon tunnelmaan. Sitä aukkoa on tiivistetty kyllä onnistuneesti esimerkiksi sovitusten kautta ja mm. Soi kunniaksi Luojan svengaa paremmin kuin koskaan ja Oi Herra, jos mä matkamies maan on puolestaan veikeä avantgarde-versiointi, joka tarjoaa teokseen ennenkuulumatonta kiehtovuutta.

Virsien laulamisen arvosteleminen on jokseenkin turhaa, sillä jokainenhan on oikeutettu laulamaan virtensä juuri niillä taidoilla, kun Jumala on antanut. Olkoonkin tämä teksti enemmän esittelyä kuin kritiikkiä eikä alla loistavien tähtienkään määrällä ei ole suurta painoa, mutta urkuri olisi nostanut taatusti niiden määrää.

www.samuliedelmann.net

Anssi Järvinen