Chill out, jazz, leftfield, downtempo, trip hop… Yritykset genrettää The Cinematic Orchestran musiikkia ja erityisesti uutta Ma Fleur –albumia ovat turhia, mutta viiden tähden levyllä pitää olla paljon kaikkea. Niin paljon, että koko kansan pitäisi päästä Ilosaarirockiin heinäkuussa ihailemaan juuri tätä orkesteria. Ma Fleur on mestariteos.

Brittikombo The Cinematic Orchestra tekee leppoisaa ja kaunista musiikkia. Lällyä voisivat pahat kielet sanoa, mutta perehtyminen tähän erikoiseen Jason Swinscoen johtamaan orkesteriin osoittaa, että The Cinematic Orchestra tekee voimakasta, anteliasta ja nimensä mukaista musiikkia.

Jo Motion-debyyttilevyllään kahdeksan vuotta sitten orkesteri herätti ihailua ja ansaitsi paikan useimpien Acid Jazziin ja uuteen souliin hurahtaneen sydämestä, mutta The Cinematic Orchestra kelpasi myös muille elektronisen musiikin ystäville, vaikka soundi olikin kovin orgaaninen. Yhtäläisyyksiä esimerkiksi vaikeisiin Warp-julkaisuihin tai aiemmin tapettuun trip hop –genreen oli valtavasti.

Ma Fleur –albumi on jälleen osoitus orkesterin kiehtovasta musisoinnista, joka yllyttää pysähtymään ja kuuntelemaan. Albumin aloittavat To Build A Home ja Familiar Ground saavat kylmät väreet kulkemaan läpi vartalon. Tunnelman tunnistavat helpoimmin ne, jotka löysivät aikoinaan ruotsalaisen Paus-yhtyeen. Ma Fleurissa on jotain täysin identtistä tuon projektin mestarillisen albumin kanssa. Tämän levyn alussa esittäytyvät vokalisteina kanadalainen Patrick Watson sekä legendaarinen Fontella Bass, joita kuullaan levyllä lisääkin.

To Build A Home on niin hivelevän kaunis aloitus albumille, että raavaammaltakin popparilta valahtaa taatusti kyynel poskelle. Eikä surumielinen matelu biisistä toiseen lopu ollenkaan, sillä Ma Fleur vie kuulijan mukanaan syvemmälle ja syvemmälle kohti täydellistä paineettomuutta - paikkaan, jossa on maailman parasta olla.

Kun korviin kajahtaa legendaarisen Fontella Bassin laulama Breathe sekä Lambissakin laulaneen Lou Rhodesin Time And Space, niin on selvää, että kuulijakunnan kyynelkanavat alkavat olla tyhjiä. Kaikkiaan Ma Fleur on haikeudessaan ja kaihoisuudessaan uskomattoman hieno suoritus. Levy voi kuulostaa laiskalta ja väsyneeltäkin, mutta hieno tämä silti on.

Jos yrität perustella itsellesi, että miksi lähtisit Joensuun Ilosaarirockiin heinäkuun puolivälissä, niin perustele se The Cinematic Orchestran vierailulla.

www.cinematicorchestra.com

www.ilosaarirock.fi

Kiinnostaisiko sinua arvostelun kirjoittaminen? Ala kriitikoksi ja voita itsellesi palkinto. Lue lisää täältä.

Anssi Järvinen

Tagit: albumit, orkesterit, musiikki, Ilosaarirock, home, jazz, kieli, arvostelu, soul