Dome

The Streets: The Hardest Way to Make an Easy Living

7.4.2006

Ajoittaisten ihmeiden aika ei ole ohi. Tänäkin päivänä on mahdollista tehdä hyvä levy aiheesta ”elämisen sietämätön kuuluisuus”. Viime kerralla näin taisi käydä kun De La Soul poti täysillä tokalla levyllään. Sen jälkeen homma on monella artistilla kussut ja lujaa. Päällimmäisenä mieleen tulevat Eminemin yksitotiset ruikutukset. Miksi The Streetsin Mike Skinner onnistuu siinä missä niin monet lentävät naamalleen?

Koska hänellä on itseironiaa, ja hän on onnistunut pysymään uskollisena aiempien levyjensä sosiaalirealismille, vaikka ympäristö on vaihtunut. Julkisuuden valokeilan kirkkaudesta ruikuttamisen sijaan Skinner listaa hymyssä suin ja avoimesti jokaisen skandaalipotentiaalia omaavan toilauksensa.

Mike veti crackia hotellihuoneessa tähtösen kanssa, naimisen päälle, ennen kuin kyseinen poppari riensi esiintymään brittien aamu-tv:ssä. Mike hassasi järjettömän määrän rahaa vedonlyönnissä. Mike yrittää ostaa röökejä enkkuslangilla kiertueella jenkeissä. Seuraus: kommelluksia. Mike sekoilee Hollannissa, urputtaa piraattituotteista joita ei ole ja heittää keikan, jota vertaa Liam Gallagheriin huonona päivänä. Huh huh.

Mutta mikä tärkeintä, sanoitukset ovat täyttä rautaa, Memento Morin loistavan huvittavasta kertsistä Two Nationsiin, jossa Skinner päivittää Wilden, Shawn ja ties kenen kuuluisaksi tekemän tokaisun Englannin ja Yhdysvaltojen suhteesta: Two nations separated by a common language. Biitit potkivat ja levy on juuri sopivat 37 ja risat minuuttia. Tässä oppimista kaikille puhe- ja biittiripulista kärsiville jenkkihoppareille.

Teksti: Arttu Tolonen / V

Tagit: vedonlyönti, julkisuus, britit, Jenkit, Yhdysvallat, Englanti

Takaisin ylös