The Von Bondies: Pawn Shoppe Heart
10.3.2004
Arvosana: ****
Maailman kuuluisimmista autokaupungista saapuva The Von Bondies sai valtavasti julkisuutta, kun orkesterin nokkamies Jason Stollsteimer otti yhteen toisen detroitilaispumpun pomon eli vanhan ystävänsä The White Stripesin Jack Whiten kanssa. Ja sattumalta The Von Bondiesin ’Pawn Shoppe Heart’ julkaistiin USA:ssa samana päivänä, jolloin White ja Stollsteimer puivat välikohtausta detroitilaisessa oikeisistuimessa. Ja Whiten lakimies on vain lisännyt löylyä kiukaalle: ”Jack is happy that the most highly celebrated bar-scuffle in the history of the city of Detroit has finally come to an end.” Siis hetkinen, ette kai te vaan kuvittele, että ”tappelun” ja oikeudenkäynnin ajankohta oli oikeasti pelkkää sattumaa?
Onneksi tässäkin tarinassa on onnellinen loppu, sillä The Von Bondiesilla on myös musiikillisesti painavaa sanottavaa eikä kyse ole pelkästä laskelmoidusta mediahypetyksestä. Ensimmäisenä korviin iskee ’Pawn Shoppe Heartin’ moderni, mutta ei kuitenkaan mikään liian kliini soundimaailma. Kitarat nimittäin pörisevät paikka paikoin todella maukkaasti! The Von Bondies onkin tehnyt täysin oikean ratkaisun karkottaessaan autotallien turhat pölyt jaloistaan (kuunnelkaapa vaikka yhtyeen edellinen levy ’Lack Of Communication’), sillä jo tämä soundipoliittinen ratkaisu erottaa heidät useimmista tämän päivän mukarankoista 60-luvun vintage-soundia tavoittelevista ”rock and roll -yhtyeistä”. Ja jos soundeista on kiittäminen Talking Headsiakin tuottanutta Jerry Harrisonia niin kiitetään sitten.
’Pawn Shoppe Heartin’ viehätys ei kuitenkaan lopulta perustu hyviin soundeihin vaan tarttuviin ja energiaa pursuviin biiseihin. Sinkkulohkaisu ’C’mon C’mon’ on toki hävyttömän tarttuva kappale, mutta se on silti vain jäävuoden huippu The Von Bondiesin tarjonnassa. Eivätkä orkesterin piikikkäät sanoitukset ainakaan vähennä pitkäsoiton kiinnostavuutta. Veikkaanpa, että Detroitin rokkiskenessä on tällä hetkellä montakin ihmistä, jotka saavat kuunnella ’Pawn Shoppe Heartia’ naama punaisena.
Teksti: Timo Isoaho
Kommentit
Keskustelut
Facebook