Tuvalu: Viimeiset hetket ovat käsillä! (****)

13.2.2008

Tuvalu, musiikki, albumit, lyriikka, maailmanloppu, pohjoisnapa, rock, avaruus, dogmit, levyarvostelut

Tamperelainen Tuvalu on tullut useimmille tutuksi ulkomusiikillisista kuvioista. Yhtyeen mm. radiosoiton kieltävä Dogma04 muistetaan mainita jokaisessa levyarvostelussa ja haastattelussa (niin tässäkin), mikä on toki ymmärrettävää, mutta vaarallista. Joku onneton kun saattaa vielä erehtyä luulemaan, että Tuvalu on huomionkipeä opportunisti, joka pyrkii pätemään muulla kuin musiikillaan. Niin Tuvalu ei kuitenkaan tee. Yhtye antaa dogmeistaan huolimatta musiikkinsa puhua puolestaan, ja jos Tuvalun sci-fi-rock ei vakuuta, on vika paikallistettavissa kuulijan korvien välistä.

Tuvalun tuore Viimeiset hetket ovat käsillä! jatkaa vuonna 2006 ilmestyneen Pimeä saartaa meitä -esikoisen viitoittamalla polulla. Nyt futuristisen koneromantiikan ja 1920-luvun ekspressionismin päälle maalaillaan kuitenkin David Lynchin operoimaa sci-fi-spektaakkelia. Tämä vimmainen maailmanlopun meininki kuuluu niin lyriikoissa kuin yhtyeen avaruuden ääriä kartoittavassa soitossakin. Tuvalun musiikki ja imago viittaavat ensihaukkauksella helposti erikoisuudentavoittelun suuntaan, mutta yhtyeen ilmaisuja lainaten: ”kyllä näillä signaaleilla sanomakin on”.

Jos Viimeiset hetket ovat käsillä! -albumille pitäisi nimetä vertailukohtia, liikkuu tämä Tuvalun tuorein tuotos jossain CMX:n Talvikuninkaan ja The Mars Voltan välimaastossa. Assosiaatioita ei lainkaan vähennä Tuvalun laulaja Annina Antinrannan ja The Mars Voltan Cedric Bixler-Zavalan samanlaiset kampaukset. CMX:n Talvikuninkaaseen verrattuna Viimeiset hetket ovat käsillä! on astetta yhtenäisempi levy, vaikka albumi ei Talvikuninkaan tavoin yhdestä kappaleesta koostukaan. Itse asiassa albumi on linjaltaan niin yhtenäinen, että biisit ovat paikoin turhankin samankaltaisia.

Tuvalu on siis naisen laulamaa sci-fi-rokkia höystettynä suomalaisilla lyriikoilla, jotka kuuluvat mm. näin: ”Oletko huomannut? /Magneettinen pohjoisnapa vaihtaa paikkaa etelän kanssa / Silti pohjoisessa on aina kylmä / Heinäkuussakin kuolema tuulessa”. Jumankavita, eihän Tuvalua voi kuin rakastaa. Suosittelen tsekkaamaan yhtyeen myös livenä. Kumman hyvin nämä efektimaakarien unelmaraidat toimivat myös ilman studiotyökaluja.

Tatu Junni