Velcra: Hadal

4.6.2007

albumit, Jatko-osa, musiikki, sävellykset

Velcra ei ole koskaan päästänyt fanejaan helpolla, mutta Hadal vasta sekoittaakin pakan. Kun pahin mättö ja huuto ovat toistaiseksi takana, niin Velcra on luonut parhaan albuminsa, joka on jopa kaunis, rauhallinen sekä varsinkin yllätyksellinen.

Ei olisi uskonut viisi vuotta sitten, että Velcra onnistuu tasohyppelyleikissään etenemään pisteeseen, jossa se nyt on. Consequences Of Disobedience oli kiukkuinen debyytti ja Between Force And Fate rujo jatko-osa, mutta Hadal onkin musiikillisesti haastavin, sävellyksiltään monitahoisin ja tunnelmaltaan täysin erilainen kuin edeltäjänsä.

Hadal on vaikea paikka faneille, jotka ovat tottuneet ottamaan vihapäissään hakkaavilta Jessiltä ja O.D.:lta turpaan joka käänteessä, sillä nyt mennään täysin uusissa sfääreissä. Jos olisi vain yksi biisi kuunneltava tältä albumilta ennen ostopäätöstä, niin valitkaa ihmeessä We Must Start Again, sillä se kuvaa hyvin nimeään myöten tämän kokonaisuuden tunnelmia.

Hadalia halaillessa uudelleen ja uudelleen alusta loppuun korviin osuu jatkuvasti uusia ääniä ja kerroksia, joita Velcran hahmot ovat viimeisen parin vuoden aikana studiossaan hautoneet. Velcran musiikki on yhä kekseliästä ja jännittävää, mutta nyt huudon lauluun vaihtanut Jessi kuulostaa oikeasti paljon paremmalta ja elokuvamaisista industrial-elementeistä kasattu albumi on paljon mukavampaa kuultavaa kuin aikaisemmin täydeltä laidalta ladannut kohkauslauma.

Hadal on parasta mitä yhtye on koskaan tehnyt, mutta tällaisessa industrial-, triphop- ja jopa metalli-elementtitehtailussa on aina omat vaaransa. Kun pakettiin on vielä sullottu ambientia sekä drum’n’bassia, niin onhan tässä sulateltavaa kelle tahansa ja kun genrepompinta on näin voimakasta, niin ei olisi ihme, vaikka kukaan ei tajuaisi mistä tässä on kyse. Parempi silti niin, sillä toinen vaihtoehto olisi varmaankin jäädä sutimaan paikalleen ja se vasta ärsyttävää olisikin. Sitä ei tarvitse Velcran kohdalla pelätä.

www.velcra.com

Anssi Järvinen