Verve Remixed 4 (***)

30.6.2008

albumit, Klassikot, Kokoelmat, jazz, tyyli, levy-yhtiö, funk, miksaus

Legendaaristen Verve-tallenteiden remix-sarja on edennyt jo neljänteen osaan ja tyyli pysyy, mutta ei parane. Klassikoiden leikkelyssä on osattu olla tarpeeksi varovaisia.

Verve-levy-yhtiön julkaisuista vuosikymmenten varrelta löytyy uskomattomia helmiä ja pyhiä jäänteitä. Näitä helmiään on yhtiö antanut uusittaviksi jo neljän kokoelman verran ja jokainen levyistä on tiukan kontrollin alla saateltu hienoon asuun, mutta yksikään levyistä ei ole ole ollut ylivertainen kokemus. Tämä ehkä johtuu siitä, että remix on kuitenkin yleensä aina heikompi näkemys aiheesta kuin alkuperäinen. Vaikka remix aluksi kuulostaisikin hienolta, niin jossain vaiheessa ajan hammas puraisee sitä jättäen alkuperäisen yhä eloon.

Verve Remixed -sarjassa on kuultu kuitenkin keskitasoa paljon parempia remixejä. Näin on myös neljännen osan kohdalla. Albumin avaava Truth & Soul -versio Dinah Washingtonin Cry Me A Riveristä lämmittää hienosti tunnelmaan ja Mike Manginin uusima Nina Simonen Gimme Some saakin jo täydet pisteet hienostuneesta ja kepeästi rullaavasta groovestaan. Myös Kenny Dopen remix James Brownin There Was A Time -klassikosta saa pään nytkymään ja tanssijalan taputtamaan hyväksyvästi. Tämä onkin yksi albumin hienoimmista hetkistä ja parasta Kenny Dopea aikoihin.

Marlene Shawn California Soul on niin ikään päätynyt leikkauspöydälle ja operoijina on onnistunut mainiosti Diplo / Mad Decent. Pilooskin iloisesti potkiva Take Care Of Business on myös kelvollinen näkemys Nina Simonen alkuperäisestä teoksesta, mutta Psapp remix Astrud Gilberton Bim Bomista ei sitten olekaan yhtä mairittelevasti onnistunut. Samaa voi sanoa Anita O’Dayn Tenderlystä, joka kärsii Verve Remixed -kokoelmalla myös sijainnistaan. Mockyn näkemys on usvainen ja herkkä, mutta joutuu levyllä epäilyttävään rakoon, kun sitä seuraa Sarah Vaughanin railakas Tea For Two (Chris Saw remix).

Loppupuolen epäonnisen tekijä on 9th Wonder, joka ei ole saanut puhallettua Roy AyersinEverybody Loves The Sunshinesta pölyjä, vaan niukka miksaus jää valovuoden päähän alkuperäisestä. Cinematic Orchestran Ella Fitzgerald -huojuttelu on myös hämmentävä. I Get A Kick Out Of You ei ole koskaan kuulsotanut näin laiskalta.

Verve Remixed 4 on sarjaa keräävillä ja vanhaa jazzia, soulia tai funkia ihaileville hieno sijoituskohde, mutta vieläkään sarjassa ei ole tehty todellista täyspottia. Nyt parhaat hetket sijoittuvat albumin alkuun, mutta puolivälissä remixit ikäänkuin menettävät jotain elintärkeää ja loppu valuukin toisesta korvasta ulos. Karriem Rigginsin näkemys Willie Bobon Evil Ways -näkemyksestä yrittää vielä viihdyttää, kun ympärillä nukutaan jo.

www.ververemixed.com

Anssi Järvinen