Von Hertzen Brothers: Love Remains The Same (****)
11.5.2008
Von Hertzen Brothers -albumi Love Remains The Same on jälleen taidokas trippi progerockin kiemuroihin, mutta paikoin myös turhan tukkoinen taidonnäyte veljesten kyvyistä.
Von Hertzen Brothersin ura lähti vuoden 2006 aikana uskomattomaan nousukiitoon veljesten keskityttyä projektiinsa tosissaan eivätkä Approach-albumin saamat ylistyshuudot ole vieläkään vaienneet. Approach olikin kiehtova ja upeasti rakennettu albumillinen, joka pyöräytti epäilijätkin takkinsa sisällä diggailemaan kotimaisen progen uutta tulemista. Yhteenlaskettu musisointikokemus VHB-leirissä tuotti tulosta eikä vaikea linjakaan ollut enää esteenä menestykselle.
Vaan Love Remains The Same ei saa aivan yhtä suurta kuohua aikaiseksi. Ei edes, vaikka albumia tonkii mistä kulmasta tahansa. Kun yrittää päättää, että onko kyse jostain epäinhimillisestä ja tavattomasta vai todellakin vain tinkimättömästä rohkeudesta olla taitava, mutta myös kovin haasteellisen tehtävän edessä eli keksiä kokonainen albumillinen uutta materiaalia vanhoista resepteistä, niin mieli pirstoutuu kahtia. Päätöksen saaminen aivoista selkokieliseksi on uskomattoman vaikeaa.
Alkuraita Bring Out The Sun (So Alive) lataa loppulevylle niin suuret odotukset, että niiden lunastaminen ei täysin onnistu koko matkan ajan. Jo mariachin voimin vahvistettu Spanish 411 tuntuu kovin väkivaltaiselta yritykselta upottaa yhteen kappaleeseen kaikki mahdolliset ja mahdottomat elementit. Sama toistuu Freedom Fighterissa. Pojat pistävät kaikkensa likoon lopputuloksen ajautuessa ajattelemattomasti tungokseen, jossa kenenkään ei ole kiva olla.
Love Remains The Same -albumilla on kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa. Se, että taidokkaasti soitettu materiaali on ajoittain turvoksissa kerroksistaan johtuen, ei aiheuta vatsanvääntelyä onneksi kuin hetkittäin ja pääosin albumi tuottaa vain mielihyvää. Parhaimmillaan veljekset ovat yli 10-minuuttisessa avausraidassa Bring Out The Sun (So Alive), perinteisemmässä rockballadi-hengessä etenevässä Somewhere In The Middlessä, ensimmäisellä singlelohkaisulla In The Endissä sekä albumin henkeäsalpaavassa lopetuksessa The Willing Victimissä. Näiden teosten (lyhyimmän kesto 6 minuuttia 6 sekuntia) avulla Love Remains The Same pelastuu eivätkä tutkaan osuneet heikommat kimpaleet pääse tuhoamaan kuuloa.
VHB:n hienous on se röyhkeä tapa, jolla veljekset tekevät kymmeniä vuosia sitten keksittyä musiikkia uudella tavalla. Se onnistuu kansainväliselläkin mitta-asteikolla mitaten mainiosti. Vaan jos radiohittejä ei muille maille saada aikaiseksi, niin yksi Roskilde-keikka ei vielä merkitse mitään. Albumin singlevaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, kun tuntiin mahtuu tasan yhdeksän kappaletta jokaisen ollessa noin tuplaten liian pitkiä upotakseen formaattilistoille.
PlusMiinusNolla
+ Hyvä jatko Experiencen ja Approachin viitoittamalla reitillä
+ Jättiläisiksi kasvavia eeppisiä teoksia, jotka vaativat harrasta kuuntelua
+ Von Hertzenit ovat todellakin päättäneet pelastaa kotimaisen progerockin
- Osa materiaalista ajettu aivan turhan täyteen raitoja
Anssi Järvinen
- 1.
-
On pojat kuunnelleet Led Zeppelininsä hyvin.. Ehkäpä jo liian hyvin? Levyn nimikin alkaa jo muistuttaa….
- 2.
-
Näinhän se on….kopiokamaa koko orkka. Persoonatonta ja huonot biisit. vokalisti aika mitäänsanomaton vollottaja.
- 3.
-
Loisto levy!
- 4.
-
Parempi kuin 2 aikaisempaa. Ne imuroitiin, tämä on ostettu jo ihan CD:nä ja kyllä kannatti!!! 5 points .
- 5.
-
Anssi Järvinen voisi käyttää vähemmän hapokasta, tätä voi kuunnella myös selvin päin.
- 6.
-
Mietinpä vaan, että miten Anssi Järvisen antaa 4 tähteä noinkin kriittisestä arvioinnista. Kriitikko voisi siis hiukan tarkistaa omaa pisteytystapaansa!
Samapa tuo, levy on 5 tähden arvoinen joka tapauksessa.
- 7.
-
Hyvä levy ja mä kanssa antaisin viis tähtee ihan periaatteesta vaikka onhan maailmassa sellaisiakin levyjä sata jotka ylittää tämän. Ehkäpä annnanki neljä kuten Anssi Järvinenkin. Kyllä tää on mun kesälevy numero yks vaikka vielä ei ihan edellisen levyn tasoon ylläkään parin kuulemisen jälkeen.
- 8.
-
Siis… olen menossa vasta levyn puolessa välissä ja olen jo nyt onnellisen tyytyväinen että tämä levy onnistui. Siis… eka levy on minusta… noh… aika mitään sanomaton, toinen on mahtava, loistava, ja kolmas on jotain jostain aivan muualta, nuo sanat ja tuollainen musiikki kun yhdistetään ja laitetaan siihen vielä tuollainen nokkamies (miehestä oikein huokuu voimakas positiivinen energia)…
Ei voi kun kumartaa, tämä auttaa taas näkemään itsensä musiikkona oikeassa kulmassa, minä, maan matonen.
Kiitos veljekset.
- 9.
-
aika pellei
- 10.
-
approach sykäytti enemmän…
- 11.
-
Yksinkertaisesti paras levy, mitä suomen musiikkihistoriassa on koskaan tehty. Musiikki on monisävyistä ja avautuu kuuntelijalleen useita kertoja, joskin siihen päästäkseen vaatii rutkasti toistokertoja.
Ja mitä tulee itse veljeksiin, niin täytyy myöntää, että myös siinä suhteessa mennään suomen rokkarikaartin kärkikastiin. Äärimmäisen kohteliaita, kilttejä, nöyriä, muttei itseään ja musiikkiaan vähätteleviä, rautaisia ammattilaisia, jotka siirtävät omaa ehtymätöntä energiaansa keikoilla myös kuuntelijoille.
Mielestäni viisi tähteä ei oikeastaan edes riitä tähän kokonaisuuteen… saisinko siis oman asteikkoni tälle bändille?!? :)
- 12.
-
Loisto levy kyseessä. Albumin lopettava The Willing Victim on kerrassaan henkeäsalpaava esitys, ks.biisi on yksi kaikkien aikojen suurimmista. Lukeutuu samaan joukkoon Aerosmithin Dream Onin, Kings And Queensin sekä Led Zeppelinin Stairway to heavenin.
Kommentit
Keskustelut
Facebook