Waldo's People: Back Again (**)

19.6.2008

Kokoelmat, kitara, Move, maailmanloppu, kuorot, päivitys, hitit, ralli

Jälleen yksi ysärijyrä on tullut takaisin, kun Waldo’s People jatkaa siitä mihin se vuonna 2000 hanskansa tipautti. Parilla uudella teoksella varustetun kokoelman helmet löytyvät uran alusta.

Marko ”Waldo” Reijonen on palannut ja tuonut jostain sieltä mukanaan koko kuoronsa. Waldo’s People on nähty keikoillakin vuosikausien tauon jälkeen ja nyt on sitten tuplakokoelmallinen tätä kotimaisen dancen suurinta englanniksi laulanutta ysärijyrää valmiina ihmeteltäväksi. Nimenomaan ihmeteltäväksi, sillä onhan tämä huisin hauska nostalgiapamaus sekä ihmeellinen musiikillinen matka.

Tämän matkan aikana voi kuulla selkeämmin kuin juuri koskaan millainen oli suomalaisen dancepopin kehitys vuosituhannen lopulla. Kun vielä 1995 Waldo vatkasi suustaan jamaikalaisittain tyhjänpäiväisiä riimejä ja tempo pysytteli lähempänä sataa iskua, niin loppua kohden vauhti kiihtyi, laulajat ottivat vallan, kitarat vinkuivat ja muutenkin lähestyimme maailmanlopun meininkiä.

Moni asia muuttui noina vuosina, mutta Waldon uran kannalta Back Again -kokoelman mahtavimmat raidat ovat ne uran ensimmäiset eli mm. It’s About Time, Give Me Your Love sekä Move Your Body. Niissä on jotain autenttisen alkukantaista ja haparoivaa, että hymyilemättä niitä tuskin kukaan voi kuunnella. Tavallaan hieman harmittaa kokoelman kakkoslevyn niukka tarjonta, sillä päivitystä olisi voinut jatkaa noiden alkupään rallien remixeillä, mutta alkuajoilta ovat muistuttamassa nyt vain JJ:n laiska houseversio Move Your Bodysta sekä Feel So Good 2008.

Waldosta hypätään aika pitkällä loikalla rankemman vaihteen ottaneeseen Waldo’s Peopleen eli muutos vuosien 1997 ja 1998 välillä oli hurja. Reggae jäi ja tilalle tuli energinen dance. Tästä on todisteena mm. U Drive Me Crazy, joka on kakkoslevyllä myös JS16-versiona. Kun päästään vuoteen 2000, niin Waldo väkineen olikin hiipinyt hyvin rock-henkiseksi repiessään kitaroista irti kaiken mahdollisen, joka saatiin vielä istutettua tanssitavaraan. Waldon musiikkiin otettiin myös hurja määrä vaikutteita ulkopuolelta ja tästä irvokkain todiste on Bounce (To The Rhythm Divine), jossa on kuultavissa kaikenlaista materiaalia Leila K:sta Prodigyyn.

Waldon rynnistys päättyi näin jälkikäteen ajateltuna oudon nopeasti. Juuri oli saatu aikaiseksi No Man’s Land sekä JS16 vs. Darude -versioiden avulla tanssilattiat otettiin haltuun ainakin Suomessa. Kun uusia teoksia kuuntelee, niin on kuin kaikki olisi ennallaan eli onkin hämmentävää miten Waldo muuttui täysin uransa ensimmäisten viiten vuoden aikana, mutta kahdeksan vuoden tauon aikana ei juuri lainkaan. Waldo’s Peoplen uudet kappaleet Back Again ja Emperor’s Dawn ovat kuin No Man’s Land -albumin ylijäämäraitoja ja niille, jotka jäivät ikävöimään Waldoa, näistä kahdesta on varmasti lohtua.

Kokoelmallinen Waldoa on hyvä ratkaisu tässä vaiheessa, mutta mikäli jatkoa tahtoo muusikkouralleen tavoitella, niin jotain pitää muuttaa ja radikaalisti, sillä Back Again -levyn kaksi uutta kappaletta eivät kovin pitkälle kanna. Varsinkin, kun ne todella ovat kuin No Man’s Landilta aikoinaan hyllytettyjä teoksia.

www.waldospeople.fi

Anssi Järvinen