And Justice for all

10.8.2007

musiikki, albumit, festivaalit, tupakka, levy-yhtiö, punk, miksaus, Yhdysvallat

Ranskalaisen Justicen pikainen nousu eurooppalaisen konemusiikin kirkkaimpaan kärkeen näyttää sattumalta, mutta sitä se ei ole. Gaspard Augen ja Xavier de Rosnayn musiikki on suosioon vain osasyyllinen varsinaisen hype-taiturin vaikuttaessa duon ulkopuolella.

Justice on parissa vuodessa hurmannut klubikansan kaikkialla maailmassa ja kaksikkoa on tituleerattu ranskalaisen konemusiikin pelastajaksi tai ainakin uudeksi Daft Punkiksi. Sitä Justice voisi tietysti ollakin, mutta todellisuudessa Gaspard Auge sekä Xavier de Rosnay eivät ole keksineet pyörää tai ruutia uudelleen, vaan ovat onnistuneet sekoittamaan vanhat, tutut lääkkeet entistä tehokkaammaksi annokseksi. Kun konekuuriin on lisätty tarttuvat ja toimivat sävellykset, niin Justice on ansainnut suosionsa.

Se ei riitä, että Justice on oikeassa paikassa oikeaan aikaan sekoittamassa tilannetta, vaan menestyksen saavuttamiseen on tarvittu kolmaskin osapuoli ja hän on mies nimeltä Pedro Winter. Herra Winterin suurin teko on tietysti Daft Punkin managerointi, jota hän on tehnyt jo yli 10 vuotta ja kun Daft Punkin manageri perustaa levy-yhtiön, jolle poimii tuoreita tapauksia, kuten Justicen, niin on aivan selvää, että julkaisut herättävät huomiota olivat ne sitten mitä tahansa.

Ed Banger -yhtiölle Winterin kiinnittämä Justice on saanut uralleen parhaan mahdollisen tuen, joka ranskalaisissa musiikkikuvioissa olisi ollut mahdollista. Managerin haistama mahdollisuus oli oikea eikä Gaspard Augen ja Xavier de Rosnayn ole tarvinnut kuin tehdä kaikkensa lunastaakseen odotukset. Sen he tekivät myös Turussa 3. elokuuta Uuden Musiikin Festivaalilla.

Gaspard Auge ja tupakat

Justice on myöhässä haastatteluista. Kuluu tunteja eikä kaksikkoa näy missään. Levy-yhtiön edustaja saa ristiriitaista tietoa miesten olinpaikoista, kiertuemanageri on Norjassa eikä hänkään tiedä mitä tapahtuu ja jännitys alkaa tiivistyä, kun selviää, että kukaan ei tiedä missä ranskalaisduo on.

Kolme tuntia myöhässä ja 20 tuntia Yhdysvalloista matkustaneena saapuvat vihdoin UMF:n odotetuimmat vieraat Turkuun. Väsy, loputon keikkailu ja maapallon kiertämisestä aiheutuva uupumus ovat sekoittaneet miehet, mutta haastatteluihin molemmat suostuvat tyynesti ja ammattimaisesti.

Kaistan haastattelema Gaspard Auge on tupakkamiehiä. Se selviää nopeasti, kun hän sammuttaa edellisen ja sytyttää seuraavan. Nuutunut artisti tuijottelee Aurajokea terassilta ja vetää savut savujen perään.

Jos antaisin sinulle kartan ja kysyisin, että missä ollaan, niin osuisitko oikeaan?

“En varmasti. Vaikka muutenkin olen huono maantiedossa, niin nyt pitää sanoa, että en varmasti osuisi edes oikeaan maahan. Sen tiedän, että koskaan ennen en ole ollut näin pohjoisessa ja Suomi on uusi maa meille. Niinpä emme odota keikaltakaan oikein mitään.”

UMF-keikkanne on aika pienessä salissa eli maksimimäärä taitaa olla 1000 henkeä, mutta vuoden mittaan olette soittaneet jättimäisillä festivaaleilla, kuten Coachellassa ja Roskildessa.

“Tuhat on ihan ok, sillä teemme kyllä pieniäkin keikkoja. Juuri esiinnyimme Yhdysvalloissa 500 ihmiselle.”

Olitte ensimmäisen kerran livekeikalla vasta viime keväänä ja heti yhdessä maailman suurimmista festivaaleista eli Coachella oli kohteena. Pitikö ottaa paljon rohkaisuryyppyjä ennen keikkaa?

“Olimme kyllä selvinpäin ja pelkäsimme keikkaa enemmän kuin mitään ikinä. Se oli uskomaton tilaisuus eikä sellaista voi tyriä. Ensimmäisen kerran esitimme uusia biisejä uudelle yleisölle, niin kaikki olisi voinut mennä huonosti, mutta vastaanotto olikin mahtava. Ehkä se johtui siitä, että yleisö oli niin humalassa.”

Kolmas tupakka syttyy ja Gaspard jatkaa keikkajuttujaan.

“Meistä muuten on paljon mukavampi soittaa pienelle kuin suurelle yleisölle, vaikka ei keikassa olekaan periaatteessa mitään eroa. Ero tulee siitä, että jos on 10 000 ihmistä, niin silloin on vaikea tietää mitä yleisö kuulee ja oikeastaan tietää vain kaukaisista reaktioista, että yleisö kuulee sen mitä pitääkin tai ainakin jotain. Pienessä salissa näkee, kuulee ja tuntee tunnelman heti ja se on hienoa.”

Remixien kautta voittoon

Justicen miehet eivät suinkaan ole pitkän linjan muusikkoja, vaan molemmat ovat graafikkoja, jotka vain halusivat kokeilla musiikin tekemistä. Ensin Gaspard Auge ja Xavier de Rosnay ottivat osaa remix-kisaan ja tekivät vaatimattomilla laitteillaan oman versionsa. Kisa meni huonosti eli Justice ei voittanut, mutta törmäsi sattumalta tulevaan manageriinsa Pedro Winteriin, joka yllytti kaksikkoa jatkamaan.

“Siitä on vain kolme vuotta, kun teimme ensimmäisiä omia kappaleitamme. Remixeillä aloitimme ikäänkuin pakosta, sillä elätimme itsemme ihan muilla hommilla eikä musiikin tekemiseen ollut aikaa. Niinpä teimme remixejä, kun oli materiaalia, jota vain työstimme uudelleen aika nopeasti.”

Lopulta kaksikko tekaisi omalaatuisia versioitaan mm. Daft Punkin, Britney Spearsin, N*E*R*D:in ja Franz Ferdinandin biiseistä. Suomessakin eniten kaikista Justice-versioista on soinut Simianin kanssa tehty We Are Your Friends.

Tuorein miksauksenne on Justin Timberlaken LoveStoned. Mistä sellainen työtilaisuus ilmestyi?

“Me emme koskaan pyydä saada tehdä remixejä, vaan niitä tarjotaan meille. Kunhan artisti ja kappale herättävät meissä tunteita ja motivaatiota, niin me teemme sen. Emme ole saaneet mitään palautetta Justinilta vielä, mutta katsotaan nyt mitä hän on siitä mieltä.”

Samaan aikaan Justin Timberlake –miksauksen aikaan Justice työsti Tigan ja Zombie Nationin yhteisprojektille ZZT:lle uuden version Lower State Of Consciousness –biisistä. Gaspard, joka polttaa tupakkaa taas, ei vielä tiedä, julkaistaanko tuo versio.

Sielukasta säröelectroa

Justicen musiikillinen linja on sekava, sillä ensin miehet tekivät pop-biisien remixejä, sitten tuli Waters Of Nazareth –single, joka on rankempaa electrosekoilua ja tuoreella Cross-albumilla on lisäksi lempeää tanssipoppia, kuten D.A.N.C.E.

“Albumille halusimme kaksi erilaista puolta, sillä meissä molemmissa on romanttinen puolemme, vaikka esimerkiksi Waters Of Nazareth on jotain aivan muuta. Näiden osioiden sekoituksesta syntyy musiikkimme. Meidän työskentelymme on aika helppoa, sillä musiikkimakumme ovat niin samanlaiset ja oikeastaan kaikki mitä teemme syntyy kuin itsestään.”

Cross-albuminne on vasta pari kuukautta vanha ja olette julkaisemassa vielä loppuvuonna Fabriclive-sarjaan kuuluvaa levyä. Joko olette aloittaneet sen tekemisen?

“Olemme, mutta emme tiedä mitä siitä projektista tulee, sillä halusimme ensinnäkin liian paljon biisejä siihen ja kun suuri osa kappaleista olisi vanhaa materiaalia, niin voi olla, että lupienkin saaminen vie liian kauan. Kaikki on vielä kesken sen suhteen, mutta varmaa on, että ensimmäinen versiomme ei mene läpi. Kun se joskus valmistuu, niin noin puolet on silti uutta, elektronista musiikkia ja puolet vanhoja biisejä. Ehkä saamme mukaan jotain omaakin ja uutta musiikkia.”

20 tunnin matka Tokiosta Yhdysvaltojen kautta Suomeen oli selvästi Gaspardille kärsimys, sillä 20 minuutin aikana mies savutteli viisi tupakkaa.

Lue myös keikkaraportti Justicen UMF-keikasta sekä Cross-albumin arvostelu.

Anssi Järvinen