Bleak - kertosäkeitä vuoren huipulla

31.5.2006

HIM, levy-yhtiö, kitaristit, musiikki, rock, Tavastia, grunge, kattaus, kimonot, vaatekaappi

Debyyttialbuminsa Burns Inside toukokuussa julkaissut Bleak saattaa olla useimmille kuulijoille tuore nimi. Raskasta ja melodista rockia soittava Bleak on ollut viime aikoina esillä keikoillaan HIM-yhtyeen kanssa. Bleak on myös yksi musiikkimoguli Asko Kallosen tuoreen levy-yhtiön Helsinki Music Company ensimmäisistä kiinnityksistä, HIMin lisäksi. Bändi ei suinkaan ole kuitenkaan mikään uusi tulokas, kertovat pöydän ääreen istuutuneet Bleakin kitaristi Madu ja laulaja Caleb.

Bleakilla on historiaa jo lähes kymmenen vuoden ajalta ja kahdessa eri kaupungissa. Alkuperäisestä Bleakistä nykyisessä kokoonpanossa on jäljellä Caleb, Madu ja toinen kitaristi Crab. Lisäksi yhtyeessä vaikuttavat basisti Zeta ja rumpali Junior.

- Aluksi toimimme Rovaniemellä vuodesta 1997 vuoteen 2000 asti. Sitten olimme motivaation puutteen vuoksi telakalla pari vuotta, kunnes kasasimme rivimme uudestaan Helsingissä 2002. Silloin olivat myös musatyyli ja biisit muuttuneet. Ja asenne oli että lähdetään oikeasti tekemään eikä pelleillä, muistelee laulaja Caleb.

Alkuaikojensa suorasta grungesta popahtavan metalliseen ilmaisuun laajentanut Bleak onnistui saamaan materiaaliaan oikeiden ihmisten kuultavaksi. Ohjelmatoimisto Popgramin kautta yhtyeen omakustannesinkku Crosswords päätyi levy-yhtiötään vasta aloittelevan Asko Kallosen korviin.

- Crosswords oli ensimmäinen tuotos johon olimme itse tyytyväisiä. Ajattelimme tosin että Suomi ei ehkä ole oikeanlainen paikka tällaiselle musiikille. Me saimme levy-yhtiöistä paljon palautetta, joissa kehotettiin vaihtamaan suomenkieleen. Nyt HIMin ja The Rasmuksen suosion myötä kaikki yhtiöt ovat huomanneet että englanninkielinenkin musa toimii täällä, pohtii Madu.

Bleak levyttää siis HIMin levy-yhtiölle ja on lämmitellyt yhtyettä lukuisilla keikoilla. Se soittaa myös melodista ja tummanpuhuvan metallista rockia ja sanoitukset vilisevät romanttisia teemoja. Tällaisella kattauksella moni on varmasti valmis leimaamaan Bleakin kakkosdivarin HIMiksi.

- Mehän olemme käytännössä jo leimautuneet vara-HIMiksi. Mutta kun ihmisille tuodaan eteen meidän levy, ensimmäiseksi ihmiset katsovat että keulakuva on tummatukkainen kaveri jolla on kajalia. Silloin bändin musiikkiin ei enää suhtauduta täysin ennakkoluulottomasti. Toisaalta yhtäläisyyksiä meidän ja HIMin välillä toki löytyy: raskas tausta ja melodista falsettilaulua, Caleb myöntää.

- Meillä on yhteiset taustavoimat, Asko Kallonen on ollut myös HIMin taustalla. Toisaalta vertaus HIMiin ei minua häiritse, arvostan niiden musaa. Bleakissa ei ole kuitenkaan missään nimessä kyse mistään goottiromantiikasta, Madu haluaa korostaa.

Bleakin debyyttilevyn kappaleet käsittelevät paljolti parisuhteita eri muodoissaan, mutta kappaleiden sanoittaja Caleb ei halua sitoutua pelkästään tähän teemaan. Calebin mukaan yhtyeellä ei ole mitään kantaaottavuutta vastaan.

- Levyille ei varmasti kuitenkaan tulla kuulemaan mitään poliittista tekstiä. Ehkä pikemminkin sellaista subjektiivista näkemystä maailman juttuihin, maalailee Caleb.

- Meistä kukaan ei varmaan katso olevansa niin tietoinen asioista että voisi lähteä tekemään poliittisia sanoituksia. On hirveän naiivia jos ei tiedosta asioita, mutta tekee silti hirveää paatosta. Fuck George Bush -iskulauseet eivät nykypäivänä varmasti enää liikuta ketään. Kaikkihan ovat sitä mieltä jo muutenkin, pyörittelee puolestaan puhelias kitaristi Madu.

Caleb lisää olevansa tyytyväinen siihen ettei yhtyeen ole tarvinnut tehdä kappaleita, joissa kiroillaan. Bleakin levynkanteen ei siis tarvitse painaa Parental Advisory -tekstiä - päinvastoin kuin lähes valtaosaan tämän päivän rocklevyistä. Caleb toteaakin että asiat voi sanoa rankasti ja suoraan käyttäen rikkaampiakin ilmaisutapoja kuin kiroileminen.

Bleak haluaa myös sanoutua irti tänä päivänä suomalaisenkin rockbändien keskuudessa vallitsevasta ulkoisten avujen ylikorostamisesta. Bleak haluaa viestittää että bändissä voi olla läskejä ja rumia äijiä, mutta jos musiikki on hyvää, sen tulisi riittää.

- Me emme ole todellakaan käyneet missään stylistin vaatekaapilla. Toinen kitaristimme Crab soitti uudenvuodenaattona Tavastialla kimono päällään ja Japani-lippis päässään. Ei Tavastian lavalla pidä välttämättä olla joku nahkahousuinen rockjumala.

Moneen kertaan mainittu HIM on tietysti nousevalle bändille erinomainen vertailukohta, ainakin mikäli tarkoitus on povata menestystä. Metallinen Bleak tuo kuitenkin häiritsevästi mieleen kuitenkin erään toisen, varsin eri genreä edustavan yhtyeen. Nimittäin debyyttilevyn kappale M kuulostaa häkellyttävän paljon rosoiselta rockbändiltä soittamassa jotain Backstreet Boysin hittiballadeista. Tämä vaatii selitystä!

- Olen kuunnellut ihan mielenkiinnosta Backstreet Boysia, koska ne on niin hemmetin kovia laulamaan ja niillä on hyvä soundi. Se on vaikuttanut aika paljon myös omaan laulusoundiini ja melodiohini, Caleb tunnustaa yllättäen.

- Mehän olemme vetäneet vitsillä Backstreet Boysin biisejä metalliversioina treeneissä. Minä en ole koskaan yhtyettä kuunnellut, mutta kaikkihan niitä on kuullut. Kukaan ei voi kiistää etteivätkö ne biisit tarttuisi kuin käsi tervaan. Mutta mun mielestä M-biisissä on myös singer-songwriter-juttua, Jeff Buckley -vibaa, kertoo Madu.

Jos ei nyt aivan poikabändimusiikkia, Bleakin debyytillä on kuitenkin varsin popahtavia ja on korvan taakse jääviä koukkuja. Taustalla jyrää kuitenkin kaiken aikaa tasainen särökitaravalli.

- Me huomasimme että on kaikkein kivointa soittaa kappaleita joissa on hyviä melodioita. Aina kun joku sanoo että Bleak tekee kaupallista paskaa, minä miellän sen niin että Bleak tekee musiikkia jossa on hyviä melodioita. Popkoukut ovat meidän vahvuutemme, niiden avulla erotumme ryppyotsaisesta suomimetallista. Voisimmehan me tehdä myös musaa jossa soitettaisi vannesahaa, mutta en siitä itse nauttisi. Minusta on siistiä, jos kertosäkeessä on sellaista fiilistä kuin olisi vuoren huipulla, hymyilee Madu lopuksi.

Teksti: Teemu Fiilin / V