brightboy oppi soittamaan

26.11.2007

albumit, pukeutuminen, itsetunto, tyyli, 70-luku, kateus, metronomit, rumpalit, Death, sivarit

brightboyta arvosteltiin debyyttilevyn jälkeen liiasta siisteydestä, vaikka levy itse saikin ylistäviä arvioita. Toisen levyn tuoma uusi soundi ei kuitenkaan johdu arvostelijoista, vaan oppimisesta ja tekotavasta.

Mikään ei saa olla toisella liian hyvin tässä kateuden kattamassa maassa. Se oli varmasti yksi asia, jonka brightboyn miehistö oppi vuonna 2006, kun yhtye julkaisi debyyttialbuminsa Love For The Streets. Levyä kehui jokainen kriitikko ja fanilauma kasvoi kasvamistaan, mutta sitten olivat myös kiukkuiset tosirokkarit, joille brightboy kuulosti tuotteelta ja aivan liian siistiltä.

Puolitoista vuotta myöhemmin brightboyn toinen albumi In The Shadows Of Trance Formers on saanut samanlaista suitsutusta ja nyt myös puritaanit ovat alkaneet nyökytellä bändin tahdissa, sillä soundi on rehevämpi, rujompi ja aivan oikeasti yhtyeen itsensä aikaansaannos. Tosin osa kumarruksista menee kakkoslevyn osalta Ville Särmän suuntaan, joka pestattiin tuottamaan uusi albumi.

Kultainen debyytti ja sen vaikutukset

brightboy oli vuoden 2006 ilahduttavampia tulokkaita kotimaisella musiikkikentällä ja Love For The Streets –albumin hyvä vastaanotto sekoitti myös yhtyeen itsensä päät, mutta onneksi ei aivan täysin eli jo puolitoista vuotta myöhemmin poprockin ehkäpä pirteimmät lähettiläämme ovat saaneet toisen albuminsa valmiiksi. Love For The Streetsin ja In The Shadows Of Trance Formersin välissä ehti tapahtua paljon, joten Kaista otti kiinni brighboyn rumpalin Eero Alasuutarin, joka kertoi miten yhtyeen ensimmäinen levy oikeasti vaikutti kaikkeen.

“Kyllä sen ekan levyn jälkeen moni asia muuttui, vaikka ei myyntiluvut mitään älyttömiä olleetkaan. Love For The Streets oli kuitenkin ensimmäinen askel ammattimaisuuteen ja kun on musaa tehnyt lapsuudesta asti, niin olihan se kova juttu, kun ensimmäinen oikea levy julkaistiin. Sen vastaanotto oli kuitenkin niin hyvä, että sitä oli hetken aika ihmeissään.”

“Kun levyn myötä sitten pääsi tekemään aktiivisesti ja ammattimaisesti keikkoja, joka sekin oli aivan uusi maailma. Sitten toisaalta piti vähentää päivätöitä, niin kyllähän tässä persaukisia ollaan.”

Eero kuulostaa varsin onnelliselta, vaikka aivan kaikki odotukset eivät toteutuneetkaan debyytin myötä.

“Maailmaa ei valloitettu eikä myyty kymmentä miljoonaa levyä.”

Eikä brighboyta enää haittaa myöskään se, että bändi nostettiin naureskellen Suomen trendikkäimmäksi yhtyeeksi.

“Kuuluuhan se meidän tietynlainen pukeutuminen omalla tavallaan tähän skeneen, joten aivan sama mitä sitä nyt sanotaan.”

In The Shadows Of Trance Formers

Mistä moinen nimi levylle?

“Ei oikein mitään tietoa. Se vain putkahti minun mieleeni sen jälkeen, kun levy oli jo nauhoitettu. Nimi sopii kyllä hyvin albumin teemaan, vaikka ei ollutkaan pitkän ajatustyön tulos. Samaan tapaan tulivat kannet eli paras kaverini Pekka Kiuru oli maalaamassa taulua, joka oli kesken, kun näin sen hänen luonaan. Ssanoin heti, että siinä on meidän levynkansi.”

Edellisen albumin jälkeen vaihdoitte tuottajaa. Miksi toisen albuminne on tuottanut Ville Särmä?

“Debyytin jälkeen tiesimme tarkkaan mihin suuntaan me halusimme soundin menevän. Kun ajatuksena oli viedä soundia orgaanisempaan, rouheampaan, lämpimämpään ja 60- sekä 70-lukujen suuntaan, niin päädyimme Villeen. Ville oli just se ihminen, jota me haimme ja kaikki menikin hänen kanssaan juuri niin kuin piti.”

Ville Särmä oli jo ennestään tuttu yhtyeelle, mutta hänen meriittinsä eivät tuottajana ehkä tuntuisi olevan sellaiset, että hänestä olisi brightboyn tuottajaksi. Oliko siis soundi kehitetty teidän unelmissanne juuri tähän suuntaan vai oliko se nimenomaan Ville, joka teki muutostyön?

“Kyllä meillä oli selvät sävelet etukäteen, mutta Ville oli sitten meidän mielestämme paras valinta. Emmehän me voi tietää millainen levy olisi ollut ilman häntä, mutta sellainen kerroksisuus ja syvyys, jota haimme on onnistunut siten, kuin halusimme.”

Oliko teidän helppo mennä studioon onnistuneen debyytin jälkeen?

“Rima oli kyllä matalammalla kuin ensimmäisellä levyllä ja tämä johtuu siitä, että ensimmäinen albumi oli todella tarkkaan suunniteltua, metronomin tahdissa tehtyä materiaalia. Uusi albumi on nauhoitettu oikealle nauhalle ja oikeasti soitettu rehellisesti. Mitään jälkiedittejä ei tehty, vaan biisit vedettiin sillai, kun ne osataan soittaa.”

Te kai opitte sitten soittamaan myös kuluneen vuoden aikana?

“Kyllähän 60 keikkaa tuo varmuutta ja se kuuluu sitten levyllä.”

Ja samalla te kuulostatte rehellisemmin itseltänne niin livenä kuin myös levyllä?

“Niinhän se menee. On saatu paljon sellaista palautetta keikoista, että ollaan kuulostettu paljon paremmalta kuin levyllä. Siitä tämä kaikki yliröyhkeä asenne, ylitsepursuva itsetunto ja valtava ego johtuu. Kiitti vaan kaikille. Helppo elää tällaisen kusipipäisyyden kanssa.”

Kaverit ei siis enää moikkaa?

“Ei todellakaan.”

Mutta et ole itsekään moikannut varmaan?

“No en ole pariin vuoteen kavereita morjenstanut.”

Eero nauraa kuollakseen, kun keskustelu kääntyi taas jonnekin sinne trendikkyys-osastolle. Totuushan on täysin toinen ja mies, jonka kanssa juttelen, kuulostaa ehkä vuoden mukavimmalta ja inhimillisimmältä haastateltavalta.

Vastuun siirtoa

In The Shadows Of Trance Formers kertoo kuin yhtä pitkää tarinaa, mutta teillähän on ollut ainakin aiemmin tapa kirjoittaa valtavasti biisejä, joten onko tarinaa alettu kirjoittamaan jo aikoja sitten?

“Ei ole, vaan kyllä biisit on kirjoitettu vain tätä levyä varten. The Death Of Romance on ainoa, joka on kirjoitettu selkeästi aikaisemmin, mutta sopii hyvin kokonaisuuteen. Demovaiheessa oli vielä pari lisäbiisiä, mutta niistä tuli sitten ns. b-puolia.”

Edellisellä albumilla sinä kirjoitit suuren osan biiseistä, mutta tilanne muuttui uudella levyllä. Oppiko muut kirjoittamaan vai olitko sinä vain laiska?

“Pitää paikkansa. Siis se, että minä en tehnyt tälle levylle niin paljon, vaan Antti (Westman) kirjoitti melkein kaiken käytännön syiden takia. Minä olin sivarissa ja Antti koti-isänä, joten hän pystyi tekemään töitä ja minä en. Meidän tapauksessa ei toimi sellainen, että minä mailaan tekstejä Antille ja hän sovittaa niitä melodioihin. Meidän yhteistyö toimii niin, että meidän pitää tehdä töitä yhdessä ja nyt se ei olisi onnistunut.”

Love For The Streets –albumin kaksikko rakensi pääosin kahdestaan, mutta kun se ei nyt ollut mahdollista, niin In The Shadows Of Trance Formers tehtiin siis uudella työskentelytavalla. Kolmatta levyä varten on tarkoitus palata alkuperäiseen tyyliin, mutta siihen ja sen tuomiin pähkäilyihin on vielä aikaa.


Lue myös brighboyn In The Shadows Of Trance Formers –albumin arvostelu.

www.brightboy.fi

Anssi Järvinen