Bullet For My Valentine - Brittiheavyn pelastus?

29.2.2008

albumit, Tavastia, Scream, saappaat, rumpalit, Helsinki, taudit, myynti, kitaristit, opiskelu

Bullet For My Valentinea sovitellaan suuriin saappaisiin, kun siitä povataan Iron Maidenin kaltaista jättiläistä. Kaista tapasi Suomeen epäonnisen vierailun tehneen yhtyeen.

Perjantaina 22. helmikuuta 2008 Helsingissä on koleaa, mutta keliolosuhteita pelkäämättömät fanit ovat väijymässä julisterulliensa kanssa Tavastian ulkopuolella Bullet For My Valentine -jäsenten nimikirjoituksia. Sisälle ei ole asiaa eikä siellä oikein mitään olisikaan tehtävissä, sillä äänentoistokasoja puretaan ja miehiä makaa siellä täällä kuin sotatantereella. On tapahtunut jotain, joka saa fanien päivän pilalle.

Keikka on peruttu

Ruotsista Suomeen laivalla saapuneen Bullet For My Valentinen jäsenistä kaksi on sairastunut matkalla ja sama kohtalo on vienyt kiertuemiehistön vaakatasoon. Tavastialla makailee puolikuolleita hahmoja, joista on tähteys kaukana. Bändistä taudin kouriin ovat ajautuneet vokalisti Matt Tuck sekä kitaristi Michael Paget, joten bändi ei tule nousemaan Tavastian lavalle. Eikä myöskään onnistu tekemään nimmarisessiota viereisessä ostoskeskuksessa.

Kaikki on mennyt pieleen, mutta sitten joukkiosta paljastuu poikkeus, sillä basisti Jay puhuu puhumistaan toimittajille. Jostain syystä Jason James on kokenut ihmepelastumisen ja pian selviää, että myös rumpali Michael ”Moose” Thomas on tolpillaan. Ainakin sen verran, että hänet valitaan Kaistan puhuteltavaksi.

Tervetuloa Suomeen. Sinä taidatkin olla Jayn ohella ainoa, jolla ei ole kakka housuissa?

”Vielä. Hahahaa… Kyllä se vielä menee, mutta ensin varmaan pitää toipua tästä tolkuttomasta krapulasta.”

Moose on siis onnistunut denaturoimaan vartalonsa edellisenä yönä niin perusteellisesti, että pöpö ei ole saanut yliotetta hänestä tässä vaiheessa. Toisaalla jatkuu yökkäily ja ähinä Moosen vetäessä lippistään syvemmälle päähän. Näistä miehistä ei selvästi ole pelastamaan yhtään mitään tänä iltana.

Suuret saappaat

Scream Aim Fire -albuminsa juuri julkaissut Bullet For My Valentine ei ole ehtinyt lepäämään sitten vuoden 2005, kun se julkaisi The Poison -levynsä. Tuosta albumista alkoi juoksu ympäri maailman ja nyt levyä on myyty jo yli miljoona kappaletta. Toisen albumin myötä työtahti on vain kiihtynyt.

”The Poisonin jälkeen on tapahtunut niin paljon, että kaikkea ei edes muista, mutta se kuitenkin julkaistiin jo vuonna 2005, joten onhan tässä aikaakin kulunut. Scream Aim Fire ei ole ollut kuin muutaman viikon myynnissä ja sitä on myyty jo yli neljännesmiljoona, joten nyt asiat tuntuvat tapahtuvan hirvittävän nopeasti.”

On varmasti myös mukavaa, että materiaalia on nyt paljon enemmän, kun ehditte The Poisonin jälkeen soittaa samat kappaleet uudelleen ja uudelleen?

”Totta. Vaikka tietysti pidämme sen levyn biiseistä, niin yli kolme vuotta niitä soitettuaan on aivan pakko päästä eteenpäin. Kyllä me siltäkin levyltä materiaalia vielä soitamme, sillä sehän meistä teki tunnetun, mutta Scream Aim Fire -materiaali on kuitenkin minun mielestäni paljon parempaa.”

Uusi levynne on kieltämättä albumina paljon eheämpi kokonaisuus.

”Olen samaa mieltä. Kaikki on niin paljon paremmin nyt. Olimme todella innoissamme jos silloin, kun menimme studioon. Tiesimme olevamme paljon parempia kuin The Poisonia tehdessä. Albumin tekeminen oli todella helppoa, mutta jos tämä menestys jatkaa kasvuaan tällä tavalla, niin voi olla, että kolmannen levyn tekeminen tulee olemaan tuskallista.”

Vielä ei nupit ole miehillä totaalisen sekaisin, mutta jos taukoja tulee, niin sitten voi olla rankkaa.

Scream Aim Firella rumpalillakin on enemmän tekemistä.

”Niinpä. Olemme tosiaan nostaneet tempoa ja ainakin minusta se sopii meille täydellisesti ja minäkin saan soittaa ihan oikeasti.”

Kehitystä on tapahtunut muutenkin eli Matt laulaa paremmin. Levyä on kehuttu jopa niin paljon, että jos joskus tästä maailmasta katoaa sellainen jätti kuin Iron Maiden, niin te taidatte olla paras brittiehdokas siihen saumaan.

”Huh huh. Olisihan se kunnia olla joskus edes lähelle jotain sellaista. Liian isoilta nuo saappaat tuntuvat vielä, mutta kiitos vain kunniasta.”

Krapulainen Moose keikkuu baarijakkaralla ikäänkuin odottaen, että menettää kollegoittensa tavoin tajunnan hetkenä minä hyvänsä. Sinnikkäästi hän kuitenkin korjaa asentoaan ja jaksaa naureskella jatkuvasti.

Kavereiden kanssa maailmalle

Bullet For My Valentinen miehet ovat soittaneet yhdessä jo yli 10 vuotta, mutta ensimmäiset vuodet menivät muodikkaasti nu-metal -linjalla. Onko ollut ikävä niitä aikoja?

”Hahahaa… Ei todellakaan. Se oli sellaista nuoruusaikaa, että piti vain yrittää kovasti jotain. Onneksi emme saavuttaneet mitään Jeff Killed Johnin myötä.”

On varmasti onni, että menestys kiersi pojat kaukaa, sillä nu-metal -ryhmät ovat tällä vuosituhannella olleet kaikkea muuta kuin arvostettuja tekijöitä.

Te kuitenkin tapasitte toisenne jo koulussa. Opiskelitteko musiikkia vai ihan vain kaikkea?

”Ei me mitään opiskeltu. Opiskelu oli vain tekosyy päästä juomaan olutta ja viettämään aikaa yhdessä. Sitä me teimme ja soittelimme.”

Vanhempanne eivät tainneet tietää mitä tapahtuu, mutta miten he nyt suhtautuvat soitteluunne?

”Ainakin minun vanhempani ovat tukeneet minua aivan täysillä. Varmasti oli hetkiä, jolloin he epäilivät tekemisiäni, mutta eivät he sitä minulle sanoneet, vaan auttoivat vain eteenpäin. Pakko kyllä kiittää heitä luottamuksesta.”


Bullet For My Valentinen peruuntunut helmikuinen keikka toteutuu 7. heinäkuuta ja paikka on samainen Tavastia Klubi Helsingissä.

Lue myös B4MV:n Scream Aim Fire -arvostelu.

Anssi Järvinen