Die So Fluid – Tuoreen musiikin puolesta

5.3.2008

musiikki, Englanti, festivaalit, kitaristit, Maj Karma, tutkimusmatkat, Lontoo, Helsinki, grunge

”Musiikki on minulle kuin tauti, en vain voi olla soittamatta”, kertoo power-trio Die So Fluidin rumpali Al. Myös bändin basisti-laulaja Grog, sekä kitaristi Drew ovat syntyneet muusikkosolu veressä. Intohimoinen suhtautuminen soittopuuhaan kuuluu yhtyeen tuoreella Not Everyone Gets Happy Ending -levyllä, jossa rankka grunge ja sävyisät melodiat yhdistyvät punkkiin ja psykedeliaan.

Die So Fluid kävi viime viikolla Suomessa kiertueella ja promosi samalla uutta tuotostaan. Kaista jututti bändiä Helsingin Kaisaniemessa sijaitsevassa Hotelli Arthurissa, jonka ravintolatiloissa rokkarit olivat tehneet olonsa kotoisaksi toimittajan saapuessa paikalle. Al maisteli tummaa olutta, Drew nautti kahvia ja puhui puhelimeen, ja Grog hengaili omana mystisenä itsenään. Promokuvissa villiltä ja pelottavalta näyttävä keulakuva huokuu haastatteluhetkellä herkkää karismaa.

- Kun olimme saaneet debyyttilevyn julkaistua, suunnistimme treenikämpälle tekemään uutta materiaali. Treeneissä syntyi hieno biisi, Gang Of One, joka asetti sävellysriman hyvin korkealle. Lähdimme musiikilliselle tutkimusmatkalla ja otimme vaikutteita kaikista mahdollisista genreistä, Grog kertoo iloisena.

Tunnetta tekstiin

Myös levyn sanoitusten eteen on tehty yksi jos toinenkin tutkimusmatka. Grogin tekstit ovat väkevää luettavaa. Ne ovat täynnä vahvoja ilmaisuja ihmissuhdeinfernoista ja tikarien lävistämästä sielusta. Henkilökohtaiset lyriikat kumpuavat syvältä taiteilijan sydämestä, mutta niissä on tilaa useille erilaisille tulkinnoille.

- Levyn kantavana teemana toimii taistelu omien unelmien puolesta. Vaikka kuinka yrittäisi, haaveet eivät aina toteudu ja kaikki eivät saa onnellista loppua, Grog tarkentaa.

Levyn tekeminen oli hidas ja tuskallinen projekti. Äänitykset jakautuivat lähes kolmen vuoden ajalle ja rahoituksen kanssa oli ongelmia. Onneksi suomalainen Parole Records kiinnostui bändistä, ja oli valmis latomaan lantteja tiskiin studioaikaa varten. Levyä kursittiin kasaan kuin Frankenstainin hirviötä, mutta siitä saatiin aikaan ehjä kokonaisuus. Vaikka Not Everyone get’s a happy ending on juuri nähnyt päivänvalon, aktiivisella triolla on jo visioita seuraavaa levyä varten.

- Olemme tehneet jo muutamia äänityksiä, kertoo Al.

- Tuore levymme polveilee hyvin moneen suuntaan. Seuraavalla albumilla keskitymme suorempaan linjaan. Pyrimme yhdistämään Slayerin ja Siouxsie And The Basheesin, naureskelee Andrew.

London Calling? Not Anymore!

Lontoota on pitkään pidetty eurooppalaisen rockin mekkana. Die So Fluidin mukaan näin ei enää ole. Lontoon, ja koko Englannin rock-kulttuuri on ajautunut huolestuttavaan tilaan. Maan rockskene elää suurten dinosaurusten ja maatuneiden fossiilien varjossa.

- Englannissa kaikki muistelevat niitä legendaarisia bändejä, joita meillä oli 60 - 70-luvuilla, Led Zeppeliniä, Black Sabbathia tai Beatlesiä. Uusien bändien on vaikea saada hyväksyntää. Se on masentavaa. Mielestäni Suomen ja Skandinavian rockmeininki on paljon terveempää. Täällä ollaan kiinnostuneita tuoreesta musiikista, Drew avautuu kiihkeänä.

Kitaristi vajoaa hetkeksi omiin ajatuksiin ja jatkaa:

- Joka kesä Englannissa järjestetään iso rockfestivaali Download. Vaikka kyseessä on englantilainen festivaali, suurimmat esiintyjät tulevat Jenkeistä.

- Me emme ole esiintyneet Downloadissa, koska kukaan ei huomioi meitä, Grog sano kasvot virneessä.

- Jos me siellä joskus soitamme, emme varmasti saa edes telttaa suojaksi, vaikka vettä sataisi kaatamalla, Al lausahtaa.

- Englantilaisen rockskenen tila hävettää minua, Grog huokaisee kasvot syvissä rypyissä.

Sielunveljiä Suomesta

Ahkerasti Suomessa vieraillut bändi on löytänyt myös ystäviä maamme muusikkopiireistä. Vastikään soololevyn julkaissut Herra Ylppö on ylistänyt Die So Fluidia julkisuudessa.

Grog: - Viime vuonna soitimme Maj Karman kanssa keikan Turussa. Soitimme myös heidän järjestämillä Karmarock-festivaaleilla. Se oli suuri kunnia, koska olimme Karmarockin ensimmäinen englantilainen esiintyjä ikinä.

Drew: - Musiikillisesti pidän Maj Karmaa mahtavana bändinä. On harmi, ettemme ymmärrä suomenkieltä, koska olemme kuulleet Herra Ylppön olevan loistava sanoittaja.

Al: - Ylpön tulkinnasta kuulee rehellisyyden ja aitouden. Vaikka varsinainen sanoma voi jäädä kielimuurin takia epäselväksi, pystyn kuitenkin samaistumaan Maj Karman ilmaisuun ja ymmärrän heidän tarpeensa tehdä musiikkia.

Grog: - Kaikki bändin jäsenet ovat erittäin mielenkiintoisia ja älykkäitä persoonia.

Die So Fluidin jäsenet ovat tietoisia myös Suomen suurimmista kansainvälisistä orkestereista, mutta isot nimet eivät tätä trioa pahemmin hetkauta.

- Ainoastaan mainstream-bändit, kuten HIM ja Nightwish kulkeutuvat Englantiin asti, Al sanoo selvästi harmissaan.

- Uskon, että valtavirran ulkopuolella on paljon hienoja suomalaisia bändejä. Suomi on pieni maa ja jokainen tuntuu soittavan jossain bändissä. Läpi lyöminen on varmasti hyvin hankalaa, Drew kuittaa ja naputtelee lusikallaan tyhjää kahvikuppia.