Haastattelu: Hanna Pakarinen uupui huomaamattaan

19.1.2009

albumit, musiikki, kieli, Sinkkuelämää, maailmankartat, musiikkimaku, maantieto, loma, Idols, rock

Satoja esiintymisiä, kolme albumia ja Eurovision-edustus hektisen Idols-voiton jälkeen olivat liikaa Hanna Pakariselle. Nainen ymmärsi väsähtävänsä ja teki neljännen Love In A Million Shades -albuminsa kiireettömästi nautiskellen. ”Oikeastaan vasta silloin, kun viimeisetkin keikat oli soitettu Lovers-albumin ja Euroviisujen jälkeen, huomasin miten väsynyt olin”, nainen totesi Kaistan haastattelussa.

Hanna Pakarinen ei ollut kunnolla ehtinyt pitää lomaa sen jälkeen, kun hän lähti Idols-kisaan syksyllä 2003. Pakarisen elämästä lähes neljä vuotta meni sellaisella vauhdilla, että kuka tahansa väsyisi moiseen tahtiin. Kun sitten koitti se hetki, että kaikki sovittu oli tehty ja ei tarvinnutkaan tehdä mitään, ymmärsi hän rääkänneensä itsensä aivan liian poikki. Tauon aikana laulaja ehti miettiä mitä haluaa isona tehdä, eikä aika mennyt vain Sinkkuelämää-bokseja katsoessa.

- Sen olin jo ehtinyt tehdä eli joskus vain makasin ja katsoin Sinkkuelämää. Nyt puolestaan kävi mielessä sekin, että lähtisin vielä opiskelemaan. Harmittaa, että olen käynyt ammattikoulun, mutta en ole ylioppilas. Olen miettinyt sitä, kun tykkään esimerkiksi maantiedosta ja historiasta aivan älyttömästi, että joskus vielä kirjoittaisin. Mullahan on seinällä tarralapuista tehty maailmankartta, jota nytkin tuijotan. Sit mie vielä rakastan kaikkea nippelitietoa enkä osaa lopettaa esimerkiksi Wikipedian lukemista.

Sitten varmaankin tiedät, että kuinka monella kielellä sinusta on siellä tekstiä?

- En muuten tiedä. En ole koskaan uskaltanut katsoa. Kun se joulukuussa julkaistiin se Elviksen duettolevy, niin silloin katsoin mitä siitä kirjoitettiin ja se oli yllättäen päivitetty samana päivävä. Ajattelin, että voisin itsekin päivittää omat tietoni, kun olisi niin paljon sellaista, jota siellä ei ole.

Hanna siis kuitenkin on lukenut tekstit itsestään, vaikka ei tiedä, että hänestä on Wikipediassa selonteko 17 kielellä.

Et kuitenkaan vielä heittänyt pyyhettä kehään?

- Niin siis sitten kuitenkin tajusin rakastavani laulamista. Haluan laulaa elämäni loppuun. Siitä mie tuun parhaimmalle tuulelle aina ja en mie tähän kyllästy.

Omat tekstit saavat odottaa

Lovers-albumille Hanna kirjoitti muutamaan kappaleeseen itsekin tekstejä ja toivoi silloin, että jatkossa saisi enemmän omia tekstejään levyilleen. Tuoreella Love In A Million Shades -albumilta omat sanat kuitenkin puuttuvat.

- Varmasti jokaisella, joka ei ole itse kirjoittanut biisejä on sellainen vaihe elämässään, että hokee itselleen, että: ”En ole uskottava artisti ja en ole hyvä ihminen, kun en itse tee omaa musiikkiani”. Vaan kun Lovers-albumilla sain olla mukana biisinteossa, niin sain sen olon jotenkin ulos ja tämän levyn myötä ei ollut enää sellainen pakko saada itse kirjoittaa.

- Uudella levyllä oli pääosin tuttuja biisintekijöitä, joten tiesin mitä saan heiltä, joten kun nyt olen myöntänyt itselleni, että minä olen tulkitsija, niin Love In A Million Shadesille en itse edes yrittänyt kirjoittaa mitään. Joskus ehkä onkin niiden aika, mutta kun en olisi saanut levyllistä tehtyä niitä, niin parempi näin. Ja kyllähän minä ohjeistin tekijöitä siitä mitä haluan eli kun esimerkiksi Lassen (Kurki) kanssa juttelin saoituksista, niin annoin ihan täyslaidallisen siitä miltä minusta tuntuu ja mitä haluan levyllä sanoa.

Tuottaja vei pelot

Love In A Million Shades -levyllä Hanna Pakarinen on vaihtanut musiikillisesti kevyemmälle vaihteelle. Kun Lovers-levyllä kuulimme raskaita tarinoita raskaissa raameissa, niin neljäs albumi muutti asiat. Sitä Hanna halusi ja ratkaisun avain oli tuottajan vaihtaminen Jyrki Tuoviseksi.

- Hämmennyin täydellisesti miten erilaista se oli, kun olin tekemässä Black Ice -kappaletta Musta jää -elokuvaan ja Jyrki laulatti minua studiossa. Silloin tajusin ja bändikin oli samaa mieltä, että hänet pitää saada tuottajaksi. Onneksi hän suostui ja onneksi meillä oli aikaa tehdä rauhassa tätä levyä.

- Jyrkin kanssa työskentely oli aivan erilaista kuin koskaan aikaisemmin. Normaalisti studiossa on outo tunne, kun ei ole ketään kenelle laulaa eli aivan erilaista kuin keikalla. Laulukopissa tulee aina sellainen paniikki, että nyt pitäisi vetää hyvin eikä siellä olekaan mitään muuta kuin ne taustat, joihin pitää vetää. Jyrki sai jotenkin sen tunteen poistumaan ja miulla oli todella hauskaa studiossa. Aikaisemmin se kopissa laulaminen on ollut vaikeaa, kun ei ole ketään kelle laulan.

Entäpä sitten soundimaailma. Ensimmäisen levyn jälkeen halusit kovaa rockia ja sanoit, että sitä sinä haluat enemmän kuin poppia, mutta nyt kuulostat siltä kuin Per Gessle olisi tehnyt musiikin.

- Niin, vaikka onkin suomalaisten tekemää. Muistan sen kyllä kuinka silloin halusin raskasta, raskasta ja raskasta ja piti olla särökitaroita joka paikassa ja valleja, valleja, valleja. Kyllähän musiikki on yhden hetkittäisen elämänvaiheen tuotos ja se peilautuu sitten musiikissa. Silloin oli niin ja tuossa viisujen aikaan vedettiin se sellainen synkkyys ihan tappiin. En mie sellainen ihmisenä ole, vaan ne tunteet kai sitten vain tuli musiikin kautta ulos.

- Kun tätä levyä aloimme tehdä keväällä 2008, niin halusin muuttua, kun oli saanut sen pahan oksennettua ulos edellisen levyn myötä. Nyt halusin laulaa poppia ja iloisempia melodioita. Ja on silläkin varmasti merkitystä, että onko sitä iältään 22 vai 28. Elämässä on ollut muutenkin rauhallisempi vaihe.

Olet siis aikuistunut. Onko samalla myös oma musiikkimakusi muuttunut?

- Niin. En ole kyllä ajatellut, mutta voi muuten olla. Mie kuuntelin todella paljon mm. Egotrippiä tätä levyä ajatellessa. Egotripissä on jotain sellaista hyvää tunnelmaa, jota mie halusin tavoitella ja heittää kaikki genret romukoppaan.

Oletko valmis jälleen siihen, että aikataulut pettää ja keikkoja on paljon?

- Ootan sitä niin paljon, että saan tehdä paljon keikkoja ja oispa jo heti keikka edessä. Mie haluan päästä vetämään livenä mahdollisimman pian. On myös ihanaa aloittaa kiertue Lappeenrannasta, jossa vedämme konserttisalikeikan. Sinne pääsee siis vihdoin sukulaislapsetkin, kun ne ei oo nähneet minun esiintyvän varmaan sitten vuoden 2004.

Anssi Järvinen