Haastattelu: Jenni Vartiainen lumoutuu laulamalla

31.3.2010

Jenni Vartiainen on osoittanut, että poptähden ei tarvitse olla vain iloinen kiiltokuva. Toisen albuminsa julkaissut Vartiainen kylvää keikoillaan sananmuunnoksia, mutta voi myös laulaa kuolemasta. Poptähteys on valon ja varjon liitto.

Ihmisten edessä -albumi teki Jenni Vartiaisesta, entisestä Gimmel-tytöstä, ihaillun naisartistin. Debyyttilevy möi 45 000 kappaletta reilussa kahdessa vuodessa ja valtava suosio yllätti, sillä odotukset olivat jotain aivan muuta.

- Mä mietin ennen Ihmisten edessä -albumia, että jos saataisiin myytyä muutama tuhat levy, niin sitten voitais päästä keikoille. Jos sitten olisi saanut vähän jalansijaa ja ikään kuin pikkuhiljaa asioita olisi alkanut tapahtua. Toivoin, että saisin vähän opiskella tätä juttua ja edetä hiljalleen.

Toive ei toteutunut, vaan Jenni Vartiainen oli muutamassa kuukaudessa tähti ja homma oli vähällä lähteä käsistä. Gimmel-ajoista viisastuneena ja aikuistuneena Vartiainen osasi julkisuuspelin, vaikka suosio yllättikin ja vauhti kiihtyi odottamattomasti.

- Mitään tommosta en odottanut. Varsinkin, kun tuli niin paljon hyvää palautetta levystä. Tapahtui asioita, joista ei olisi voinut unelmoidakaan, kuten Provinssirockin keikka, joka oli meidän toinen festarikeikka. Yhtäkkiä oltiin teltassa, jossa 10 000 ihmistä huutaa ja ei meinaa kuulla omaan ääntään. Se oli mahtavaa, mutta tuntui toisaalta myös järkyttävältä.

Ihmisten edessä nollautui samoilemalla

Debyytin julkaisun ja sitä seuranneen yli vuoden jatkuvan keikkailun jälkeen Jenni Vartianen oli poikki. Kun kaikki oli siltä osin ohi, niin Jenni ei juhlinut maakaamalla kuohuviini- ja rahakylvyssä ihaillen jalometallilevyjään.

- Aika amerikkalaiselta kuulostaa. Jänniä mielikuvia. Mitään tuollaista ei ollut, mutta olin kyllä aika poikki. Jäin tauolle tammikuussa 2009 ja siinä vaiheessa oli takana puolitoista vuotta keikkoja ja promootiota. Sitä ennen tein levyä toiset puolitoista vuotta. Kyllä siinä vaiheessa lopulta huomasin, että miten ne vuodet olivatkin olleet melkoinen pyrähdys. Sen sijaan, että olisin maannut lattialla,
niin menin metsään samoilemaan.

- Tilanne piti nollata ja luoda nahkansa. Olla vain tekemättä mitään ja katsella ympärilleen. Se oli hyvä, että se edellinen kierros oli puristettu niin loppuun ja vaikka olin aivan puhki, niin olin myös lopulta tosi onnellinen. Tauolla olin aika pitkään Lontoossa ja vietin vain aikaa. Piti taas löytää se into ja pakottava tarve omaan tekemiseensä.

Menestys palkitsi, kun odotukset olivat pienimuotoisia. Eikä Jenniä jyrätty fanien tai edes median puolesta.

- Ehkä se nähtiin, että olin rehellinen ja avoin. Kuin olisin ottanut sydämeni irti ja ojentanut sen avoimesti. Kaikki oli kuin lempeää myötätuulta.

Seili - Kornin kepeyden ja kuolettavan synkistelyn välimuoto

Jenni Vartiaisen Seili on samalla tavalla rehellinen ja avoin albumi, mutta levyllä on myös totisempia ja synkempiä viestejä kuin edeltäjällään. Jennin itsensä lisäksi sanoituksia ovat tehneet Teemu Brunila, Mariska ja Paula Vesala. Brunila teki debyyttilevyn nimibiisin ja samalla Jennin uran toistaiseksi tärkeimmän kappaleen, joten yhteistyötä kannatti jatkaa. Jennille ei riitä vain se, että joku tekee hyvän kappaleen, vaan yhteistyössä pitää olla jotain enemmän.

- Teemusta on matkan varrella tullut ihminen, jonka kanssa on kiva höpötellä ja spekuloida. Hän ja Mariska ovat niin hyvin perillä tämän proggiksen luonteesta ja minusta sekä minun maailmastani. Molemmista on tullut hyviä ystäviä ja tarvitsen sellaisia ihmisiä onnistuakseni.

Teemu Brunilan ja Mariskan sanoituksissa on suuri ero. Brunila väläyttelee valoa ja pirskahtelee jopa korniuden puolelle, mutta Mariska edustaa Vartiaisen synkempää puolta.

- Kyllä sen niin voi sanoa. Mariska tuntee hyvin minun synkemmänkin puoleni ja teksteissä voidaan mennä paljon pidemmälle. Puhua vaikka kuolemasta. Ei siis ole mikään tarkoitus vain synkistellä ja alleviivata sitä puolta, vaan pohtia elämän ja kuoleman kysymyksiä. Mun isä sanoi joskus lukioaikana mulle, että kuulostan ihan 50-vuotiaalta, kun pohdin syntyjä syviä. On minussa aina ollut jokin vakavuus ja Mariska tuntee hyvin senkin puoleni.

Mutta toisessa päässä onkin sitten Brunilan Nettiin-kappale. Se on kuin eräänkin urheilija-artisti -pariskunnan taannoinen erotapaus, jota lööpeissä reviteltiin. Jenni ei myönnä tapausta tietävänsä, vaan kertoo laulussa kerrottavan tästä hetkestä.

- Biisi kertoo enemmänkin ajan ilmiöistä. Ihmiset laittaa nettiin kaiken? Kattokaa mun kotia. Kattokaa mun vessaa. Tässä on mun finni. Se on jotenkin kauhistuttavaa miten avointa se on. Mä en varmaan olisi missään sosiaalisessa mediassa, jos mun työ ei olisi tällaista.

Olet kuitenkin aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Onko se taktiikkaa vai osa sinua?

- Kyllä se on osa minua nykyään. Tiedän kuitenkin millaisia ihmisetnykyään ovat ja sellaista tarvitaan. On niin paljon ihmisiä, jotka seuraa todella tarkkaan ja ovat jatkuvasti yhteydessä minuun.

Vartiaisen lähes jokainen työhön liittyvä liike löytyy Facebookin ja Twitterin kautta, mutta kaikkea hän ei tee itse, vaan taustalta löytyy joukkio, joka kertoo mitä ja missä tapahtuu. Internet ja puhelin ovat kuitenkin korvanneet monet hetket, jotka Jenni olisi voinut olla ystäviensä kanssa.

- Se on kuin etelänmatka, kun saa viettää aikaa ystävien kanssa, mutta nyt on niin hektiset viikot taas meneillään ja ystäville ei paljon ole aikaa. Toisaalta voin puhua helposti monta tuntia sitten puhelimessa ja hoitaa ystävyyssuhteita siten. En kuitenkaan koe huonoa omaatuntoa tästä tilanteesta, sillä olen aina ollut ihminen, jonka pitää hoitaa itse omat hommansa loppuun ja nyt on työn vuoro.

Ääni kertoo ja parantaa

Seili-albumilla Jenni Vartiainen on tehnyt entistä enemmän töitä itse. Suurin asia Jennille on se, että hän on soittanut itse enemmän kuin Ihmisten edessä -levyllään.

- Melkein jokaisessa kappaleessa olen soittanut jotain. Jopa kanteletta. Tosin eihän sitä edes kuule Kiittämätön-kappaleessa, mutta siellä se on. Kaikenlaista soittimien kanssa pläräämistä on ollut nyt ja erityisesti olen soittanut koskettimia ja pianoa.

Piano soi jo Koti-introssa, joka aloittaa Seilin dramaattisesti. Keikoillaan ei Jenni aio silti synkistellä.

- Keikat ovat alkaneet ja setti on paljon nopeampi temmoltaan kuin aikaisemmin. Edellisen levyn jälkeen oli jotenkin paljon herkempää kuin nyt. Seili-levyllä on paljon raikkaampaa materiaalia, kuten Nettiin, joka alkaa banjolla ja bassarilla. Ihan Rednexiä.

- Mä olen jostain syystä äitynyt viljelemään sananmuunnoksia välispiikeissä ja ilmapiiri on nyt kaikkiaan paljon vapautuneempi kuin edellisen levyn jälkeisillä keikoilla.

Jenni yllättää täysin hekottelemalla Tommin muusa, pillillä kuristaja ja Humppilan suoramyynti -läväytyksilleen. Keskustelu kääntyy Kukkakauppa Kukka Katriin ja Kastun kukkaan sekä possu turisee -muunnoksiin, jotka saavat Vartiaisen nauramaan kyyneleet silmissä. Seilin synkkiin maisemiin on siis olemassa täydellinen vastakohta-Jenni, jota levyllä ei kuulla. Kysymys siitä, että jos ura
loppuisi äkisti, kuten Jennin taitoluistelu-haaveet vuosituhannen vaihteessa.

- Sitten en tiedä mitä tekisin. Ehkä minusta tuli pianisti. Musiikkia tekisin, mutta ei minulla ole sellaisen tilanteen varalta mitään suunnitelmaa. Paikoilleen ei kuitenkaan pidä jäädä. Pitää vain uskoa siihen, että elämä tuo sitten tullessaan jotain vielä parempaa.

- Laulamalla pääsen sellaiseen meditatiiviseen tilaan, jota on vaikea kuvailla. Samoin soittamisella ja musiikilla yleensäkin. Mulla oli vasta niskat aivan jumissa ja laulunopettajani kanssa kokeiltiin sitten ääniterapiaa eli ikään kuin hieroin itseäni sisältä. Äänellä on valtava parantava voima. Se symboloi mulle sellaista pelkkää hyvyyttä. Silloin on kosketuksessa johonkin suurempaan ja omaan alitajuntaan. Äänestä käy ilmi kaikki ja siinä ei ole mitään näyteltyä.

Sitä Jenni Vartiaista, jonka kuulemme radiossa tai näemmä videoissa voi kuvailla poptähdeksi, mutta Seilin sisään on piiloutunut paljon syvällisempi tähti. Sellainen, jota ei voi olla ottamatta vakavasti.

Teksti: Anssi Järvinen
Kuvat: Henri Lassander

Tagit: Jenni Vartiainen, Seili, Ihmisten edessä, Teemu Brunila, Mariska

1.

No huh huh, kuinka aggressiivisesti Jenni taustatiimeineen on lähtenyt myymään Seiliä. On koko sivun mainosta Hesarissa, Metrossa ym ja Iltasanomat promoaa ja levyä saa joka kiskasta. Ennenkuulumatonta. Jenni tiimeineen haluaa aggresiivisella mainonnalla varmistaa levyn ykkössijan seuraavassa listassa. Ei oikein aitoa touhua. Asiasta on juttua myös listablogin uusimmassa kirjoituksessa. Kyllä nyt markkinoidaan ja kovaa. Aitous on kaukana, kun pakkomyydään Seiliä ja Iltasanomaa yhdessä.

2.

Kyllä tais lyhyt hame tehdä Jennille tepposet Iltalehden kuvasarjassa ;)
Pitää vähän miettiä, miten istuu, kun hame ei yllä vesirajalle…

3.

Kävin tänään Stockmann Oyj:n äänilevyosastolla ja kysyin onko heillä Jenni Vartiaisen Seili. Ei ollut. Tulee kuulemma vasta 14.4. Miksi sitä markkinoidaan 31.3.2010 ilmestyvänä valheellisesti kun todellinen ilmestymispäivä on 14.4.2010 eli kaksi viikkoa myöhempi?

4.

kyllä se todellinen ilmestymispäivä on tänään, mutta pakko ostaa myös iltasanomat. kyllä toi diili tekee hallaa kaikille pienille levykaupoille, olis luullut Jennin (muka) pehmeiden arvojen kannattajanakin osaavan arvostavan sitä, eikä olis pitänyt mennä iltasanomayhteistyöhön ja kovaan mainontaan mukaan. Kukahan noi valtavat mainokset kustantaa, jenni vai iltasanomat, vai puokkiin???

5.

Popstars Jenni Vartiainen on parempi kuin idos Anna Abreu.

6.

Jenni haistoi Chisun menestyksen kyyneleiden avulla. Se oli Chisu, joka noi kyyneleet keksi ja sai siitä Emma palkinnon. Jenni matkii Chisua myös pukeutumisessa ja muutenkin uus levy kopioi Chisun menestystä.
Ja uus musavideo matkii Anna Abreun Vinegar musavideoo ihan täysin.
Ja kyllä Jennillä on nyt etulyöntiasema pääsiäisviikon levymyynnissä, kun levykaupat on kiinni, mutta Jennin levyä myydään kioiskeissa, jotka aina auki.

7.

Jenni on ihan hirveän tylsä. Tylsää musaa tylsille ihmisille - vai mitä muuta sanoa sen tietyn juorulehden lukijakunnasta, jolle tätä levyä nyt rynnäköllä kohdistetaan….

8.

NO joo, kenen levy ilmestyi ekana? No ei ainakaan Chicun vaan Jennin. Mikä oli Chicun tyyli-kuin ”peikko” lätsineen hiukset sinne tänne! Jenni on esiintynyt jo luistelun-ja musiikkikoulun ajoilta kun toiset vasta opettelee ja muut stailaa ja ohjaa heitä. Onko ennen kukaan kiinnittänyt tälläisiin asioihin huomiota yhtä paljon. On se kumma, et jos joku panostaa johonkin pukeutumiseen tai on muuten erilainen suuresta tai tavallisesta massasta niin täällä alkaa kauhee kateellinen natina. Menkää suureen maailmaan välillä! Mitä tekee Lady Gaga? Ollaan täällä niin umpiossa ja saman kaavan mukaan meneviä, hoh,hoijaa! Mainonnassa samoin mennään uusille urille! Kantsis seurata aikaansa! Ei oo helppoo olla uranuurtaja missään! Tyrmätään heti! Maailmassa asiat muuttuu! Jokaisella artistilla oma paikkansa! Kiitos heille siitä!

9.

Hyvä levy, hyvä juttu, hyvä nainen. Mikä tässä jotain ärsyttää? Se, että joku menestyy? Hoihoi! Itse olen yli nelikymppinen nainen ja voin sanoa että toivoisin joskus tyttärieni tekevän elämässään jotain tällaista. Rohkeaa ja avointa toimintaa enkä yhtään epäile että tässä laskelmoitaisiin yhtään.

Kiitos jutusta vielä.

10.

Jennillä on tokassa levyssä ja promokuvissa ihan Chisun tyyli. En pidä siitä, että Jenni tuotteistaa itsensä noin kovasti, kun lähti mukaan iltasanomat yhteistyöhön. Jenni on nyt tuote, jota mainostetaan rajusti lähes joka lehdessä ja tvssä.
Jennin tämän levyn ja kiertuuen tuotteistaminen tarkoittaa kyyneleistä ja surusta puhumista, tiukkoja housuja tai minihameita sekä korkeita korkoja. Ja hyvä muistaa mainita aina se taitoluistelutausta ja kuinka Jenni osaa soittaa pianoa, poikkihuilua ja kanteletta. Tässä kompakti tuote, jota myydään iltasanomien lukijakunnalle. Ja yhteistyön kunniaksi iltasanomat suojelee Jenniä, eikä puhu mitään hänen ja Jukan suhteesta.

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös