Haastattelu: Melody Club käänsi keulan kohti aurinkoa

1.6.2009

albumit, rock, musiikki, poptaide, romantiikka, tyyli, levy-yhtiö, ulkonäkö, junat

Melody Club tunsi olevansa synkkä ja hidas, joten neljättä levyä lähdettiin tekemään Amerikka ja aurinko mielessä. Keulahahmo Kristofer Östergren kertoi Kaistalle miltä tuntui soittaa rockia.

On ehkä vaikea täysin ymmärtää Melody Clubin laulajaa Kristofer Östergreniä suomalaisesta örkkimetallin ja ikuisen surun muovaamasta suunnasta, sillä hän puhuu yhtyeensä kolmesta albumista kuin ne olisivat olleet kovin tummasävyisiä ja jopa raskaita. Jostain syystä Östergrenistä kuitenkin tuntuu siltä ja tuntui jo vuosi sitten, kun yhtye oli aloittamassa uuden albuminsa valmistelua. Melody Club oli saavuttanut kotimaassaan tukevan suosion, mutta oli aika aloittaa alusta edes jotain ja kääntyihän se keula, kun pohtiminen vaihtui teoiksi.

- Meillä oli sellainen tilanne, että sopimuksemme edellisen levy-yhtiömme kanssa tuli täyteen ja päätimme vaihtaa Sony Musicille. Samalla halusimme uudistua muutenkin eli musiikkimme oli aikaisemmin mielestämme brittityyppistä ja aika ”sateista”. Siitä puuttui ikään kuin hauskuus, joka sitten kuului kyllä livekeikoillamme.

- Aina meillä on ollut jonkinlainen glam-ote, mutta Goodbye To Romance -levyn halusimme olevan enemmän sitä. Niin levystä tuli sitten nopeampi, amerikkalaisempi ja aurinkoisempi. Koemme, että nyt olemme lähempänä sitä, jollainen haluammekin olla ja jollainen olemme livenä. Tavallaan levy tehtiinkin sellaiseksi, että biisejä on ilo soittaa livenä ja ne rokkaavat enemmän kuin aikaisemmat julkaisumme.

Östergren kuulee yhtyeessään nyt mm. Queenin alkuaikojen vaikutteita. Sen voivat kuulla muutkin, mutta niin myös ruotsalaisen tavan saada rockiin enemmän poppia kuin rokkarit yleensä voivat sitä ottaa vastaan.

- Niin, me osaamme tehdä tarttuvia kappaleita. Eighteen on kappaleena hyvä esimerkki eli rytmi kulkee kuin juna, kertosäe tarttuva ja tuotanto kohdallaan. Samaan tapaan teimme myös albumin seuraavan singlen The Only One.

Turhat tuottajat

Melody Club on aina luottanut levyillään tuottajiin ja lopputulos on kuulostanut linjakkaalta. Goodbye To Romancen kohdalla miehet hylkäsivät ulkopuoliset korvaparit tylysti ja tekivät kaiken itse.

- Teimme koko levyn itse omassa studiossamme. Syy tähän oli se, että koska teimme kolme levyä ulkopuolisten tuottajien kanssa, niin opimme kaikki kikat emmekä halunneet enää muita mielipiteitä kuin omamme.

- Tietysti se, että tuottaa itse levynsä, on aika vaikeaa. Vaikka kuinka tietää miltä haluaa levyn soundaavan, niin tuleehan hiomisesta riitaakin. Oli sellaista loputonta säätämistä, kun lopullisia mielipiteitä ja ideoita oli viisi eikä vain yhden tuottajan sana, jota kuunnella.

- Kun teimme päätöksen siitä, että teemme kaiken itse, niin se oli ehdottomasti kuitenkin oikea asia. Emme olisi voineet tehdä tällaista levyä millään muulla tavalla.

Hyvästi romantiikka - tervetuloa poptaide

Levyn nimi pulpahti ulos kitaristi Erik Stenemon suusta. Se vain tuntui hyvältä lauseelta ja muhittuaan yhtyeen mielissä siitä muodostui lopulta levylle nimi. Tavallaan albumista tulikin sitten rakkaus- ja erotarinoiden sikermä. Goodbye To Romance -nimi voikin johtaa harhaan, sillä kyllä sitä romantiikkaakin on tarjolla.

- Sellaista pop on eli sanoissa on kyse pitkälti rakkaudesta. Kuuntelin todella paljon 60-luvun musiikkia taannoin ja kun aloin kirjoittamaan Goodbye To Romance -levyn kappaleita, niin sillä oli vaikutuksensa. Silloinhan popissa ja rockissa sanoitukset olivat erittäin yksinkertaisia. Se vaikutti sanoituksiini ja tein ehkä hieman yksinkertaisempia tarinoita.

Jos ovat linjat selkeytyneet Melody Clubin musiikissa, niin samaa ei voi sanoa levyn ulkonäöstä. Roy Lichtenstein -tyyppinen poptaide on korvannut mustanpuhuvat bändikuvat.

- Lichtenstein oli yksi vaikuttaja ja pidän hänen töistään erittäin paljon. Ehkä tämä tyylimme on hieman enemmän sotkuista ja ikään kuin 60- ja 70-lukujen sarjakuvatyyliä. Pidän kyllä todella paljon kaikesta poptaiteesta. Sama teema tulee näkymään myös keikoillamme, kuten myös nettisivuillamme. Keikoillamme on tarjolla enemmän väriä kuin normaalisti rokkikeikoilla. Aurinkoisuus näkyy sielläkin.

Anssi Järvinen