Haastattelu: Missä on sun heroiinit, Stratovariuksen Matias Kupiainen?

27.7.2009

heroiini, kitaristit, kitara, Metalli, Pietari, Venäjä, visio, punk, joulu, hera

”Olen oppinut tavoille”, kertoo Stratovariuksen tuore 26-vuotias kitaristinero Matias Kupiainen. Tähän mennessä miekkonen on tehnyt kiertueen Iso-Britanniassa ja ajautunut Venäjän miliisin kuristusotteeseen. Maineikkaan Timo Tolkin seuraaja on siis todistanut paikkansa.

Stratovarius oli kerran suomalaisen power metallin kukko tunkiolla. Bändin mahtipontinen ristiretki hevin parissa alkoi kuitenkin luisua hakoteille 2000-luvun alussa. Erimielisyydet sikisivät Strato–pesässä ja pääasiallisesta säveltäjästä, Timo Tolkista, oli erilaisten mediapuuhien vuoksi tulossa hyvää vauhtia metallimaailman Matti Nykänen. Nyt bändin suunta on pitkän tauon jälkeennousujohteinen. Tähän on varmasti vaikuttanut yhtyeen uusi soolokitaristi, nuori ja nälkäinen Matias Kupiainen.

Matiaksen Stratovarius-ura on käynnistynyt vauhdikkaasti. Miehen uusi yhtye kävi loppukeväästä pyörimässä Venäjän maalla. Keikat menivät hyvin ja varsinkin Moskovassa meininki oli pirteää. Pietarissa vietetyn klubi-illan päätteeksi pahaa-aavistamaton kitaristi ajautui kuitenkin kulttuurimatkalle väkivahvan miliisin opastamana.

- Huomasin, että ruplat ovat lopussa. Lähdin metroaseman suuntaan, jossa lähin automaatti sijaitsi. Yhtäkkiä tuli pamppua suoraan molempiin polvitaipeisiin ja käsiraudat ranteisiin. Sitten minut kuskattiin pimeälle kujalle ja herrat rupesivat kyselemään, että missä on miehen heroiinit - Where’s your heroin? Where’s your heroine? Eihän ne mitään löytäneet, kun en moista ainetta käytä.

- Päädyin sitten loppujen lopuksi kyttikselle. Siellä ei onneksi tarvinnut pitkään väristä. Passi ja kiertueohjelmat olivat nahkatakin taskussa. Paikallisessa putkassa oli kyllä aika karu meininki. Ruplat löysivät tiensä miliisien taskuun, mutta euroihin ne ei koskeneet. Sen opin, ettei Pietarin kesäyössä kannata liikkua aamuviideltä pitkässä tukassa, eikä maata hipova nahkatakki harteilla.

Kupiainen suhtautuu rennosti Stratovariuksen myötä tapahtuneeseen elämänmuutokseen. Kiirettä on pitänyt ja hihastakin on revitty, mutta ainakin toinen hiha on vielä säilynyt ehjänä. Keväällä soitettu Englannin rundi oli suhteellisen rankka, mutta kaikkeen tottuu.

- Ei tämä meidän pumppu mikään massahitti siellä Briteissä ole. Pienillä lavoilla ja pikku-klubeilla soiteltiin. Meininki oli silti hyvä. Jengi osasi biisien sanat ja lauloi mukana. Ei tullut tuoppia lavalle.

Kovat paavot soittavat grindcorea

Stratovarius julkaisi uuden Polaris-levynsä viime toukokuussa. Albumin kohdalla on puhuttu, että ilmaisu olisi kallistunut aikaisempaa enemmän proge-häröilyn suuntaan. Kupiainen on toki progensa kuunnellut, mutta vaikutteet ovat miehen mukaan vain koristeellisia.

- 70-luvun rockin kikkailevampi osasto on tuttua, eikä modernia progemättöä soittavat mammutitkaan ole outoja. Kyllä niistä saattaa tarkoituksella lainata jotain über-cooleja juttuja, ja sovittaa sitten Straton alle sopiviksi. Mun panos on kuitenkin enemmän sellaista uusien vivahteiden tuontia, ei mitään pyörän uudelleen keksimistä.

Matias nauttii myös astetta möykkyisemmästä musisoinnista. Jos Cannibal Corpse tai Entombed ovat lähistöllä keikalla, Kupiaisen silmiin ilmestyy tulenpalava halu, Pakko nähdä!  Miehellä on jo pitkään ollut kasassa bändi nimeltä Fist In Fetus. Kuten nimestäkin voi päätellä, tämä musiikki ei ole tarkoitettu maitohampaisille. Orkesteri suoltaa pihalle häijyä grindcorea.

- Kovasti me yritetään Wänskän Pertun kanssa pitkäsoittoa kasata. Jos sen jouluksi saisi väsättyä, niin se olisi komea homma. Fist on mulle sellainen sessiobändi. Wänskä säveltää biisit, ja mä soittelen bassot sekä kitarat nuoteista sisään. Sitten laulan vielä vähän lokki-kirkumista ja mörinää. Levylle on tulossa kuitenkin seinäjokelainen Ville Hautaluoma hoitamaan lauluja. Kauhea läjä muitakin vierailijoita on tulossa. Kovia paavoja kaikki.

Sormi saranan välissä

Grindcoren ja power metallin lisäksi Kupianen on soittanut sessiomuusikkona muun muassa Olavi Uusivirran kanssa. Minkälaisia musiikillisia ambitioita kitarakalifi haluaisi vielä toteuttaa?

- Olisihan se kauhean kiva jotain fuusiohärpätystä säätää. Mulla kyllä on jo omat projektit missä voin sellaista harrastella. Tykkään soittaa mitä tahansa. Saan aivan samanlaiset kiksit soittaessani aloittelevan humppabändin kanssa, kuin Straton riveissä. Kaikki musisointi on palkitsevaa.

Kupiainen oli tarhaikäinen, kun sormet haeskelivat säveliä klassisesta kitarasta. Sähköisemmän version tultua kuvioihin punkki ja metallisäädöt kavereiden kanssa löivät tulta alle. Klassisillatunneilla nuori kitaristi kävi silti aina vuoteen 2004 saakka. Yksi kultaisista sormista jäi kuitenkin metallisaranan väliin. Sormen pää meni lähes viiteen osaan. Tämän seurauksena Kupiainen oli vuoden soittamatta. Silloin syntyi päätös klassisen kitaroinnin lopettamisesta.

- Mä olisin joutunut tekemään ihan törkeän duunin, jos olisin halunnut päästä samalle tasolle takaisin. Tekniikka ehtii vuodessa rapistua aika pahasti. Eikä se klassinen mikään mun sielunasia ollut. Siellä ei ole omaa visiota. Orjallisesti seurataan opettajaa. Sähkökitara, se on se juttu!

Teksti: Akseli Heikkilä