Olavi Uusivirta ei voi 28-vuotiaana merkitä ansioluetteloonsa jokaista työtään. Listasta tulisi liian pitkä. Viimeisin teos sieltä löytyy ja se on uran kovimpia. Kyseessä on Elvis istuu oikealla –albumi.



Preeria-albumillaan Olavi Uusivirta tuntui laittaneen jalkoihin saappaat, joissa oli vielä kasvuvaraa parin numeron verran. Albumi oli miehen rosoisin ja se osoitti kunnioitusta suomalaisen rockin suurmiehille Dave Lindholmista Juice Leskiseen. Komeaa, että joku uskaltaa, mutta toisaalta Uusivirran koettiin yrittävän olla liikaakin esikuviensa kaltainen. Uusivirran pelastivat omat kappaleet ja jatkuvasti paraneva lyriikka.

Kun korviinsa saa miehen uuden albumin Elvis istuu oikealla voi vain todeta artistin jalkojen kasvaneen ja tyylin löytäneen uomansa. Suuria muutoksia ei Uusivirran musiikkiin ulkoisesti tullut, mutta pienetkin asiat muuttavat paljon.

- Edellisen albumin jälkeen oli tarkoitus vielä jatkaa tuottaja Jaakko Murroksen kanssa. Tuottaja vaihtui lennosta, kun Jaakko halusi keskittyä kitaransoittoon. Hän koki sen puolen jääneen liian vähälle ja onhan tuottaminen aikaa vievä ja kokonaisvaltainen kakku.

Julius Mauranen on uusi mies Uusivirran äänimaailman takana. Aiemmin muun muassa Vesa-Matti Loirin trilogiaa nauhoittanut Mauranen otti vastaan suuren työn, mutta se palkitaan hienona lopputuloksena. Äänittäjästä ja miksaajasta tuli siis myös tuottaja.

- Juppu on mun tuttu jo lukiosta, vaikka olikin pari vuotta vanhempi. Hän lähti Liverpooliin sitten opiskelemaan ja palattuaan on tehnyt hommia täyspäiväisesti. Tämä taisi olla vasta kolmas albumillinen, jonka hän on tuottanut, mutta nyt tämä ajoitus tuntui juuri oikealta. Juppu raivasi kalenterin tyhjäksi ja heittäytyi tähän täysin.

Illat HOMO!a ja päivät levyä

HOMO!-musikaali vei syksyn 2011 illat Uusivirran elämästä, mutta päivisin hän keskittyi Elvis istuu oikealla –albumiin. Työstö alkoi menneisyydestä eli tällä kerralla hän tonki menneisyyttään, josta löytyikin yllättävän monta kelvollista demoa.

- Kansiin on merkitty päivämäärät, joina kappaleet ovat alkaneet syntyä. Ensimmäinen kappale Auringon lapsi oli vanhin ja sattumalta levystä tulikin melkein kronologinen.

- Avausraita oli työnimeltään Coldplay Folk silloin vuonna 2007, kun sen kirjoitin. Kappale tehtiin jo Preerialle ensimmäisen kerran ihan valmiiksi, mutta sitten se jäi kuitenkin pois ja sovitettiin kokonaan uudelleen.

- Nuoruus on myös vanha kappale. Edellisen levyn Nukketalo palaa –kappaleessa olivat silloin joskus Nuoruus-kappaleen sanat melkein kokonaan, mutta ne sitten vaihtuivat ja tämä jäi yli. Nyt se sitten nousi uudelleen esiin. Riku Mattila poimi tämän uuden demoversion sitten kaikista kappaleista ja sanoi, että se kuuluu levylle.

Vaikka Uusivirta tuntuu hallitsevan kaiken, niin aivan näin ei asia ole. Ei se ansioluettelo valehtele, mutta yksin mies ei jokaista asiaa tee. Mattila on yksi niistä isähahmoista, joka ohjaa miestä urallaan. Kaikkeen ei vain riitä aikaa ja on tärkeää, että joku ulkopuolinen taho osaa kuunnella luottomiehenä demoja poimien sieltä helmet.

Lämpöä, iloa ja puhekieltä

Viisi albumia, tusinan verran elokuvia tavalla tai toiselle, musikaaleja ja musiikkia sinne tänne. Uusivirtaa vie virta, joka on johtanut Elvis istuu oikealla –albumiin ja ehdottomasti miehen eheimpään levylliseen. Arvostelu siltä osin, että mies matkisi esikuviaan voidaan nyt lopettaa, vaikka mies ei peittelekään vaikutteitaan.

- Biisejä tehdessä kivuliain hetki on alku. Usein tuntuu, että ei siitä tule kalua, mutta kärsivällisyys palkitaan. Tekstiä tehdessä tai sovittaessa alan vasta miettimään, että kuuluuko siinä joku sylttytehdas liikaa läpi. Ei se mua haittaa. Ei ole koskaan haitannut ja haluankin usein viitata teksteissä tai soinnuissa johonkin. Ne ovat pieniä paloja, joita musiikkini on täynnä. Olen huomannut, että ehkä 10% niistä tulee jengillä lopulta bongattua.



- Toisaalta joka levylläni on myös kappaleita, jotka ovat syntyneet salamannopeasti ja niissä taas ei ole mitään viittauksia.

Sanoitukset yksinkertaistuivat viidennelle albumille. Kun Preerialla oli vielä joitain vaikeita hetkiä, joiden sanoma oli jäädä artistilta itseltäänkin sekavaksi, niin Elvis istuu oikealla –levyllä näitä ei enää ole.

- Kirjoitan aika monet kappaleet moneen kertaan. Olen yrittänyt kirjoittaa sanoja, joissa jokaisella säkeellä olisi merkityksensä. Toisaalta Ismo Alanko sanoi joskus, että kirjoittaa tarkoituksella väliin diibadaabaa keventääkseen kappaletta.

- Kyllä Elvis istuu oikealla –albumilla on puhekielisempää matskua. Oli tarkoitus tehdä myös ”pieni levy”. Siinä me epäonnistuttiin tuottajan kanssa, mutta lähtökohtaisesti se oli tarkoitus. Halusimme, että levystä ei tule liian raskas ja sen loppuessa jäisi vaikka vielä pieni nälkä.

Tässä Uusivirta onnistuu, sillä 10 kappaletta on juuri oikea ratkaisu. Musiikillisesti albumi paisuu paikoin yli äyräiden, mutta tarinat ovat arkisia ja mukavia. Tätä tukee myös duurivoittoinen linja, sillä albumin päättävä poikkeus onkin valssi. Muuten Uusivirta sai aikaiseksi rempseän rokkaavan levyllisen.

Sitä Olavi Uusivirran ansioluetteloa ei tähän artikkeliin saanut mahtumaan. Kaikkea ei edes kannata muistella, mutta miehen tähän päivään voitto tutustua miehen nettisivuilla.

Teksti: Anssi Järvinen 

Tagit: Olavi Uusivirta, Elvis istuu oikealla