Haastattelu: Scandinavian Music Group ja stalinistinen näkemys itsestään

16.10.2009

Scandinavian Music Group, Terhi Kokkonen, Näin minä vihellän matkallani

SMG haluaisi pitää taukoa viiden albuminsa ja kokoelmalevynsä jälkeen, mutta ei tiedä miten se onnistuisi. Terhi Kokkonen kertoi Kaistalle yhtyeen lakaisseen osan menneisyydestään maton alle omien teosten kuulostettua vierailta.

Viisi studioalbumia ja kokoelman julkaissut Scandinavian Music Group on tullut urallaan taitekohtaan. Seitsemän vuotta ensimmäisen albuminsa jälkeen SMG on kaukana siitä yhtyeestä, jollaisena se syntyi. Vuonna 2002 suomalaiset ihmettelivät vielä Ultra Bran lopettamista ja nopeasti perustettu SMG tuntuikin tulevan surevien pelastajaksi. Sitä yhtye ei halunnut olla ja teki albumillisen poprockia, jota ei voitaisi verrata UB-materiaaliin. Eikä sitä levyä voi enää verrata oikein edes siihen Scandinavian Music Groupiin, jollaisena me yhtyeen nyt tunnemme.

Ultra Bra oli hamaan loppuun lähes muuttumaton, mutta tasaiseen tahtiin albumeita julkaissut Scandinavian Music Group on ehtinyt muuntautua levy levyltä pitkin harppauksin. Viidennen studiolevyn jälkeen julkaistu Näin minä vihellän matkallani -kokoelmakin todistaa muutoksen, mutta vain niiltä osin kuin yhtye sen itse haluaa.

Näin sen olisi pitänyt mennä

Ensimmäiseltä Onnelliset kohtaa -levyltä on tuoreella Näin minä vihellän matkallani -kokoelmalla yksi ainoa kappale ja senkin SMG teki uusiksi. Terhi Kokkonen myöntää, että ratkaisu on erikoinen, mutta ilman kahden vanhan kappaleen uusimista kokoelmasta ei olisi saatu eheää kokonaisuutta. Siis siinä mielessä kuin SMG haluaa itse itsensä muistettavan.

- Me ollaankin naureskeltu, että ei kokoelma ole mikään katsaus bändin historiaan, vaan ikään kuin stalinistinen näkemys siitä millainen SMG oli. Vähän viilataan menneisyyttä.

Kokkonen nauraa sille, että yhtye on onnistunut lakaisemaan näin osan menneisyydestään maton alle.

- Oli mahdottomuus saada muuten hyvä kokonaisuus. Toki voisi tehdä dokumentin, joka kertoisi millainen SMG oikeasti oli, mutta esimerkiksi mä olen niin kokonaisuuksien ystävä, että ilman paria uutta versiota kokoelmalevyllä ei olisi ollut järkevää kaarta ja niitä ei olisi voinut ängetä tälle levylle.

- Tuntui myös luontevalta tehdä ne (100 km Ouluun ja Minne katosi päivät) uudelleen, kun tuollaisina niitä on soitettu jo vuosia keikoilla. Ei siis ollut tarkoitus muokata niitä siten, että ne olisivat linjassa uudemman materiaalin kanssa, vaan ei me oikein edes muisteta millaisia ne alun perin oli, kun tällaisena ne nykyään soitamme.

Vauhdilla väärään suuntaan

Seitsemässä vuodessa SMG:n evoluutio on ollut nopeaa. Viimeisiltä albumeilta huokunut raukea tunnelma tuntuu syntyneen jonkin aivan muun yhtyeen sessioista kuin sen SMG:n, joka ponkaisi UB:n raunioista vuosikymmenen alussa. Terhi Kokkonenkin ihmettelee mitä heidän musiikilleen oikein tapahtui.

- Oli aivan tuskaa nyt kuunnella sitä ykköslevyä. En ollut kuunnellut sitä tätä ennen varmaan kuuteen vuoteen. Kun tein kokoelman biisijärjestystä, niin toisen albumin biisejä oli helpompi istuttaa tähän kuin ensimmäisen ja kolmannen.

- En voi käsittää mitä me ollaan silloin ajateltu, että onko se ollut muka hyvä meidän mielestä. On sillä ykköslevyllä ihan nättejä sävellyksiä. Lähinnä se on tuotanto, joka tökkii ja mua vituttaa tietenkin jotkut sanat.

Oliko kokemus vähän sama kuin katsoisi vanhaa rippikuvaansa?

- No näin on! Se levy on jotenkin niin hirveeseen aikaan tehtykin, kun oli paljon sellaista massiivista kitaravallimusiikkia, niin sitten mekin teimme. Varmaan siinä myös haluttiin mennä mahdollisimman kauas Ultra Bran soundista. No se on sellainen oman aikansa tuote.

SMG luottaa nykyään kitaravyörytyksen sijaan enemmän banjoon ja heleän orgaaniseen äänimaailmaan eli muutos ei ole tapahtunut vain Kokkosen päässä, vaan koko kombo on kääntänyt kelkkansa. Sanoittajaksi SMG:ssa ryhtynyt Kokkonen tuntuu sulkeneen pois osan ensimmäisen albumin aikaisista tapahtumista.

- En edes oikein tiedä mikä mun osuus sen levyn soundissa oli tai mitä olen silloin ajatellut.

Sanat olivat vain sanoja

Kirjoittaja-Kokkonen heräsi kuin koomasta Hölmö rakkaus ylpeä sydän -albumin kohdalla.

- Aluksi sanoitukset oli vain sellaisia, että ne piti tehdä, että saadaan biisejä aikaiseksi. Mä aloin oikeastaan kiinnittämään huomiota teksteihin vasta kolmannen levyn kohdalla, kun rupesin silloin kirjoittamaan muutenkin enemmän.

Onko SMG:n alkupään tuotannossa sellaisia kappaleita siis, joita et voi enää laulaa juuri sanoitusten takia?

- Kyllä mä niitä laulamaan pystyn, mutta en mä niitä ajattele. Toisaalta mitä pidempi aika menee niiden teosta, niin sen helpompaa niiden laulaminen on ja sen lempeemmin niihin oppii suhtautumaan.

Kokkonen löysi Palatkaa Pariisiin! -albumin myötä uuden ja tehokkaan tavan tehdä sanoituksia.

- Opiskelun ohessa on välillä ollut aika raskasta tehdä levyjä. Viimeisen levyn sanat kirjoitin niin, että aloitin kappaleen aina sunnuntai-iltana. Se oli jopa terapeuttista, kun muuten väänsi jotain pidempää kokonaisuutta, niin sitten välissä saattoi kirjoittaa yhden biisin, joka oli viikossa valmis.

Vakavaa ja rakasta

SMG ei ole koskaan kylvänyt musiikkiinsa huumoria niin, että sen tarkoitus olisi naurattaa kuoliaaksi. Musiikkiinsa yhtye suhtautuu jopa leikkisästikin ja voi siitä vitsaillakin, mutta samalla se on taiteellisesti kunnianhimoistakin.

- Komiikka on hyvä tapa sanoa asioita ja kyllä mä yritän huvittaakin, kun en diggaa ryppyotsaisesta tekemisestä.

Saako musiikki olla vain viihdettä?

- Se vähän riippuu musiikista, mutta meidän oma musiikki ei ole vain viihdettä.

Tuletko vihaiseksi kuullessasi musiikkia, jonka ei olisi pitänyt päästä ulos studiosta?

- Tulen. Usein. Mä kuuntelen radiota todella vähän eli alistun aika vähän sellaiselle musiikille, jota en halua kuulla, mutta välillä niin käy. Olen itse joskus miettinyt, että yrittäisi kirjoittaa iskelmäsanoituksia, mutta se on ihan oma lajinsa ja arvostan sitä. Kerran mä yritin, mutta ei siitä mitään tullut.

Voisitko kirjoittaa sanoituksia muille artisteille?

- Musta ois ihan hauska kirjoittaa sanoja muille ja on niitä pyydettykin. Siinä on vain käynyt niin, että jos on tullut hyvät sanat, niin olen antanut ne Joelille ja jos on sitten tullut huonot, niin en halua antaa niitä eteenpäin. Ehkä pitäisi kirjoittaa jollain salanimellä.

Pitäisi siis olla paljon enemmän sanoituksia valmiina, jotta siitä riittäisi muillekin.

- Niin. Mulla ei vain ole ollut aikaa vielä. Ehkä sitten, kun valmistun työttömäksi dramaturgiksi.

SMG:n tai Kokkosen tulevaisuudesta ei vielä kukaan tiedä muuta kuin, että alkuvuodesta 2010 yhtye tekee kiertueen ja sitten olisi tarkoitus tehdä uutta musiikkiakin.

- Kyllä meillä on jonkinlainen toive siitä, että ennen seuraavaa levyä jokin asia olisi viety päätökseen. Toivottavasti voimme pitää vähän pidemmän tauon ennen sitä ja sinä aikana jonkinlainen muutos tapahtuisi itsestään. No meillä on kuitenkin nyt jo uusia biisejä valmiina eli emme ole malttaneet olla niitä tekemättä, joten saa nyt sitten nähdä tuleeko tässä mitään taukoja pidettyä.

Kokoelman kohdalla katsotaan ensin kuitenkin taakse ja sinne Kokkonen voi katsoa onnellisena.

- En tiedä missä olisin ilman tätä yhtyettä tai ilman Ultra Brata. Olen onnellinen, että olen saanut tehdä töitä ystävieni kanssa ja se on vielä ollut mukavaakin.

Anssi Järvinen