Haastattelu: Seppo Lampela ja Jussi Lampi purkivat pahan olonsa yhteislevylle. 

5.4.2011

Seppo Lampela, Jussi Lampi, Steen1, Bensaahan ne pojat tuli hakemaan

Näyttelijä Jussi Lammen yhteistyökumppaniksi ei ensimmäisenä osaa kuvitella Seppo ”Steen1” Lampelaa. Miehet ovat kuitenkin tehneet tuplalevyllisen musiikkia yhdessä nimellä Lampela & Lampi. Ei kai Lampi sentään ole ryhtynyt räppäriksi? Dome.fi otti selvää mistä Bensaahan ne pojat tuli hakemaan nimisessä albumissa oikein on kyse.

Yhdistävä nimi parivaljakolle on Timo Rautiainen. Lampi soittaa rumpuja Rautiaisen soololevyillä ja Lampela on vieraillut miehen parillakin tuotoksella. Idea tehdä levy yhdessä tuli tuttuun tapaan baarissa istuessa. Levyn tekstit pohjautuvat suurelta osin Lammen pidempiin kirjoituksiin, joista Lampela on muokannut paremmin laulettaviksi ja räpättäviksi sopivia lyhyempiä stooreja. Sävellyskrediitit ovat molempien nimissä ja tuotannosta vastaa Lampela yhdessä Liukas Niklaksen kanssa. Lopputuloksena on musiikkia jota voi kutsua jonkinsortin crossoveriksi.

Levyltä löytyy kitaramöykkää, industrial-biittejä, Lammen kaunista laulua, Lampelan riimittelyä ja vaikka mitä. Lampelan monipuolinen musiikkimaku on tullut tutuksi miehen levyiltä, mutta Lammen on aina mieltänyt ennemminkin perusrockin ja suoraviivaisen hevin faniksi. Onko näyttelijä myös suomiräpin ystävä?

- Täytyy tunnustaa että koko genre on minulle aika vieras. Stenkan tuotoksista diggaan, jopa Liekehtivästä sikiöstä, Lampi nauraa.

- Sikiötä ei mun tuotoksista tarvitse diggailla. Tai unohda ainakin Spürma, Lampela nauraa viitaten muutaman vuoden takaiseen kiljupunk-projektiinsa.

Lampela toimi eräänlaisena toimitussihteerinä levyn tekstejä työstettäessä. Kun prosessi lähti käyntiin, niin Lammelta alkoi tulla tekstejä hurjaa vauhtia.

- Mä en oo ikinä ennen duunannut lyriikoita tällä tavalla. Jussilta tuli matskua vaikka useamman levyn tarpeisiin. Mä vaan napsin sieltä parhaat päältä ja otin löysät pois. Jos jouduin umpikujaan, niin Jussilta löyty aina uusia stooreja kerrottavaksi. Esimerkiksi nimikkobiisi ja Tennispallobiisi synty hetkessä kun tää tarinankertoja pääsi vauhtiin. Me istuttiin Tokoinrannassa pussikaljalla, Jussi satuili ja meikä naputti ideoita muistiin kännykkään, Lampela kertoo.

Samat biisit eri versioina

Lampela ei ole koskaan ollut täysin tyytyväinen yhteenkään levyynsä, oli kyse sitten Steen1, Liekehtivä sikiö tai Spürma -nimen alla tehdyistä tuotoksista. Uuden levyn tuotantoprosessi oli räppärille todella rankka. Onko mies tähän pitkään työstettyyn pakettiin tyytyväinen?

- Mä en tiedä tuliko siitä hyvä vai huono, mutta ainakin siitä tuli just sellanen kun oli tarkoituskin. Kuulijat saa nyt päättää kelpaako tällainen sekasotku kaikkea mahollista heille. Parempi puolisko ainakin sano, että tää on ensimmäinen mun tuotos jota ei tartte hävetä, Lampela nauraa melkein penkiltä pudoten.

- Taiteilija ei koskaan saa olla lopputulokseen täysin tyytyväinen. Siinä tapauksessa voi vaihtaa alaa samantien, Lampi sanoo.

Paketin kakkoslevyllä on Peter Engbergin akustiset versiot kaikista biiseistä. Lampi ja Lampela halusivat että studiossa kasattujen monikerroksisten tekeleiden lisäksi kappaleet toimivat myös kaikesta ylimääräisestä riisuttuina versioina.

- Engberg teki aivan helvetinmoisen duunin sovittaessa biisit akkarilla rämpytettäviksi. Livenä tästä hommasta vasta mageeta tuleekin. Me voidaan lähteä kolmistaan johonki pitserian nurkkaan, tai sitte vaikka isommalle klubille bändin kanssa metelöimään, Lampela selittää.

- Mä oon kuunnellut noita peräjälkeen, ja vaikka levyillä samat biisit onkin, niin ne ovat silti kaksi aivan eri teosta, Lampi kertoo.

Elämä jatkuu

Suuri yleisö tuntee Lammen tietysti näyttelijänä, mutta hänellä on kuitenkin aina ollut myös jonkinlaista musiikkiprojektia käynnissä. Näyttelijäntyö on stressaavaa hommaa, kuten uuden levyn Sirkuskarhu-biisillä lauletaan. Onko tämä yhteislevy jonkinlainen irtiotto päivätöistä ja ennemminkin hauskanpitoa?

- Näyttelijänhommissa täytyy aina toimia niin perhanan tarkalla aikataululla. Tässä ei ollut mitään deadlinea, niin sitä kautta koko proggis oli stressitön ja mukava. Levyn aiheet ovat kuitenkin niin rankkoja, että ei tätä hauskanpidoksi voi mitenkään kutsua.

Molempien miesten elämässä on viime vuosina ollut raskaita kokemuksia. Bensaahan ne pojat tuli hakemaan on tekstimaailmaltaan armoton ja samalla se on yhden aikakauden päätös.

- Mä sain idean Sammuu-biisiin frendin hautajaisissa. Aloin siinä ihmetellä, että mistä helvetistä tällanen ateisti saa lohtua frendien tipahdellessa ympäriltä. Biisien sävellys tai laulaminen ei aina ollut henkisesti helppoa hommaa. Jälkeenpäin olo oli kuitenkin parempi ku sai kaiken paskan päästä ja kropasta ulos. Jussillahan viime vuodet on ollu vielä paljon kamalampaa aikaa ku mulle, Lampela sanoo.

Lammen tytär kuoli kolme vuotta sitten vain 19-vuotiaana oman käden kautta. Levyn kappale Bussi615 kertoo liian aikaisin lähteneestä lapsesta ja isän surusta ja pohdinnasta, miksei pystynyt auttamaan. Lampi kertoo miettineensä pitkään koko biisin julkaisua.

- Kun tapahtuneesta oli kulunut kaksi vuotta, niin olin valvonut monta päivää putkeen. Aloin kirjoittaa asiasta biisiä ja huomasin että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Kysyin pojaltani, että onko se ok ja hän kehotti, että anna mennä vaan. Posket märkinä sitä studiossa laulettiin. Surutyötähän kappale on ja todiste siitä, että olen päässyt elämässä eteenpäin. Helppoa sen laulaminen ei keikoilla varmasti ole, Lampi miettii.

- Mun mielestä se on itestään selvää, että biisi levytettiin. Jotkut pahat kielet saattaa puhua, että nyt se Lampi yrittää rahastaa muksunsa kuolemalla. Vittu lehdet teki tapauksella massia vaikka kuinka paljon! Jengi kitisee että nykyään musa on muovista ja feikkiä. Nyt ei saatana ainakaan ole! Jos mulle tapahtuis jotain noin kamalaa ku Jussille, niin en mäkään varmaan osais käsitellä sitä muuten ku tekemällä perkele biisejä, Lampela kuohahtaa.

Vanhojen muistelua

Jos kyseessä olisi Lampelan soololevy, niin hän ei suostuisi edes antamaan haastatteluja iltapäivälehdille. Promoaminen on miehelle muutenkin vierasta touhua.

- Mun levyjen kohdalla on lätkästy mainos pariin musalehteen ja sillä selvä. Annetaan nyt tällä kertaa iltapäivälehdillekin haastikset. Koska jotain paskaa ne kirjottais kuitenkin. Paljosta muuten vetoa, että niiden juttujen yhteydessä on joku infoloota, jossa kerrotaan kuinka räppäsin vuosia sitten poliisimurhista positiiviseen sävyyn! Ihan ku kaikki mun naaman jossain julkaisussa nähneet ei sitä jo tietäis. Mutta joo, promotaan nyt kerrankin kunnolla. Jos levy vaikka tällä kertaa myisikin jotain.

Molemmat miehet ovat sitä mieltä, että taiteilijan pitää ja kuuluu ottaa riskejä. Saavutetuista etuuksista on oltava valmis luopumaan senkin uhalla ettei uudenlainen tavara kiinnosta ketään.

- Minulla on näyttelijäntöissä sama homma kuin tässä projektissa, eli aina on aloitettava puhtaalta pöydältä. Lampelan kanssa työskentely ei voisi olla kauempana rumpujen soittamisesta Rautiaisen bändissä, Lampi pohtii.

- Omasta itsestään ei pääse eroon vaikka mitä tekis. Mä voin seuraavaksi duunata vaikka levyn jolla ei räpätä lainkaan ja soitetaan vaikka pelkkiä mandoliineja ja silti se kuulostais mun tekemältä. Ainakaan meitä ei voi syyttää siitä, etteikö olis otettu ihan tietosia riskejä ja yritetty tehdä jotain erilaista, Lampela sanoo.

Teksti: Aki Lehti
Kuvat: Marko Saarelainen