Haastattelu: Shinedown uuden alun kynnyksellä

4.2.2009

Tavastia, sinkut, sotilaat, Eurooppa, kitaristit, basistit, musiikki, avioero, albumit

Yhdysvaltalainen Shinedown on tuoreimman albuminsa ja ennenkaikkea Devour-sinkun kautta saanut jalansijaa myös Suomessa. Sunnuntaina yhtye esiintyi loppuunmyydyllä Tavastialla ja vastaili sitä ennen Kaistan kysymyksiin.

Meille suomalaisille Shinedown on varsin tuore tuttavuus, mutta mistään aloittelevasta yhtyeestä ei ole kyse. Sound of Madness (2008) on Shinedownin kolmas levy ja bändin levyjen yhteismyynti huitelee kuuden miljoonan kieppeillä.

Aiemmat Leave a Whisper (2003) ja Us and Them (2005) eivät menestyksestä huolimatta vielä päässeet Yhdysvaltoja pidemmälle, mutta jos suosio nousee tämäntalvista tahtia, saattavat ne hyvinkin tulla jälkijunassa.

Shinedownin tarina alkoi seitsemisen vuotta sitten Floridassa nurinkurisissa merkeissä. Laulaja Brent Smith oli saanut Atlantic Recordsin tuekseen ja lähti sen kautta kasaamaan ympärilleen bändiä. Kitaristiksi ryhtyi Jason Todd ja Brad Stewart tarttui bassoon. Rumpalia piti hakea hetken aikaa, kunnes yhtye löysi Barry Kerchin. Shinedown oli syntynyt ja täydentyi vielä ZachMyersilla, joka liittyi kiertuekitaristiksi 2005.

Sound of Madness on ollut Shinedownin selkeästi suurin menestys tähän asti ja avannut portteja myös Euroopan suuntaan - ja Suomeen. Edellisen kerran Shinedown kävi Helsingissä vasta muutama kuukausi sitten suureen suosioon nousseen Disturbedin lämmittelijänä, mutta nyt oli vuorossa oma ilta loppuunmyydyllä Tavastialla.

Uusi alku vanhalla mantereella

Barry Kerch sanookin, että tuore levy ja heille uusi mantere ovat kuin kokonaan uusi alku, kuin kaikki alkaisi alusta.

- Olo on kuin 18-vuotiaalla, kolmekymppinen Brent Smith komppaa.

Toki suuresta maailmasta tuli esimakua jo viime vuonna, kun yhtye kiersi Disturbedin kanssa.

- Kokemukset ovat ehdottomasti vahvistaneet meitä yhtyeenä. Olemme saaneet nähdä erilaisia maita, erilaisia kulttuureja - ja ennenkaikkea syödä hassunmakuista ruokaa! Kerch innostuu. Ruoka onkin lähellä miehen sydäntä, sillä Kerch mainitsee lempiharrastuksekseen ruoanlaiton ja hän julkaisee Shinedownin nettisivuilla omia reseptejään.

Smith sanoo olevansa erittäin kiitollinen Disturbedille, jonka ansiosta Shinedown pääsi esiintymään kolmessakymmenessä kaupungissa yli sadalle tuhannelle ihmiselle.

- Tämä matka on kestänyt oikeastaan seitsemän vuotta ja nyt olemme päässeet näin pitkälle. Olemme tehneet paljon töitä tämän eteen. Toki matkaa on vielä runsaasti jäljellä, onneksi. Haluan koko maailman tietävän meidät ja kuulla meitä.

- Olen kuitenkin hyvin nöyrä sen suhteen, että olemme täällä, meille täysin uudessa ympäristössä. Yritän oppia maista, joissa käyn, kyselen paljon… ja se, että keikkoja on myyty loppuun jo etukäteen, on aivan uskomatonta. En osaa edes kuvailla, miten suuri kunnia se on.

Aivan putkeen ei Shinedownin Tavastian-matka alkanut: keikkapäivän aamuna koko bändi on flunssan kourissa. Kerch arvelee, että syynä on enemminkin jatkuva reissaaminen kuin Pohjolan talvi.

- Mutta turha siitä on kitistä, Smith toteaa. - Mehän ollaan in freakin’ Helsinki! Joka tapauksessa aiomme antaa Tavastialla kaikkemme.

- Muistan, että marraskuun keikalla Disturbedin kanssa yleisö oli täällä aivan mahtava, Barry sanoo. - Se taisi myös olla suurin tai toiseksi suurin keikkamme Euroopassa. Muistan myös, että suomalaisilla on hassu aksentti, tosin varmaan meidänkin aksenttimme kuulostaa teidän mielestä hassulta!

Sound of Madness sisältää useita teemoja

Shinedownin selkeästi tunnetuin kappale Suomessa on radioissa ahkerasti soinut Devour. Poliittisesti latautunut kappale on tuonut bändille runsaasti uusia ystäviä, mutta toisaalta se on poliittisuudessaan varsin poikkeava esitys bändin tuotannossa. Smithin mukaan kappale syntyi, kun Shinedown kävi pari vuotta sitten esiintymässä amerikkalaisille sotilaille Kuwaitissa ja Irakissa. Sotilaat, jotka ovat vuosia odotelleet kotiinpääsyä, saivat Smithin hermon kireälle.

- Laulu kuvastaa tunteita, jotka minussa heräsivät tuolla matkalla. Sen ei ole kuitenkaan tarkoitus herätellä mitään vallankumousaikeita, vaan puhua näiden sotilaiden puolesta. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, mitä he siellä tekevät - ja miksi he ovat vieläkin siellä. Devour on kirje Bushille, mutta en erityisesti tarkoittanut sitä nimenomaisesti häntä vastaan.

Smith sanookin, ettei ole erityisen poliittinen henkilö, eikä halua sellaiseksi leimautua.

- Poliittiset laulut on parempi jättää niille, jotka ovat sillä alalla mestareita, kuten esimerkiksi Rage Against the Machine. Olen kyllä varsin tietoinen siitä, että on eri asia puhua kuin tehdä. Näistä asioista tietenkin pitää puhua, mutta se on eri asia, kuin olla siinä asemassa ja joutua päätösten eteen, Smith sanoo vielä.

- En todellakaan haluaisi olla hänen asemassaan.

Kerch toteaakin, että bändiin kannattaa tutustua sinkkua syvällisemmin.
- Tietenkin nämä ovat sinkkuvetoiset markkinat, mutta se on vain yksi laulu monien joukossa. Levy kokonaisuudessaan paljastaa, mitä me haluamme kertoa.

Sound of Madness sisältääkin monenlaisia teemoja. Toinen sinkku, ”Second Change”, on sekin pyörinyt julkaisunsa jälkeen radioissa. Aiheena on oman tiensä etsiminen ja unelmiinsa tarttuminen. Levyn aiheita ovat myös riippuvuus, itsesäälissä kieriskely, syyllisyys, avunhuudot ja avioero - sekä rakkaus, kuten pesunkestävässä balladissa ”If You Only Knew”, jonka Smith kirjoitti sen kihlatulleen, kun pariskunta sai esikoislapsensa.

- Olemme ehdottomasti vuotaneet verta tälle levylle, Kerch tiivistää. - Olemme myös tehneet paljon sellaista, mitä vielä muutama vuosi sitten en olisi meistä uskonut. Kuten tämä Devour; Brent kysyi minulta levynteon yhteydessä, että voimmeko me todella tehdä tämän. Sound of Madness on siinäkin mielessä meille hyvin tärkeä levy, että se on meille todella iso askel musiikillisesti. Eikä valintoja olla todellakaan kaduttu.

Vaikeuksien kautta voittoon

Smithin mukaan bändin aallonpohja sattui toisen ja kolmannen levyn väliin.

- Toisen levyn (Us and Them) jälkeen bändi eli todella vaikeita aikoja. Shinedown alkoi tuntua lähes vankilalta.

Tuolloin vuosi oli 2007. Us and Them oli vienyt Shinedownia jälleen eteenpäin, mutta vastaavasti rivit alkoivat rakoilla. Basisti Stewart lähti 2007 ja kitaristi Todd jo seuraavana vuonna kesken uuden levyn työstämisen.

Smithillä itselläänkin oli ongelmia, eikä musiikinteko enää edes kiinnostanut.

- Olin suoraan sanottuna huonossa kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Vaikeuksien kautta syntyi kuitenkin toistaiseksi menestynein levy. Smith kertoo, että juuri musiikki auttoi vaikea ajan ylitse.

- Tajusin, miten suuri lahja musiikki on. Se ei katso väriä eikä kieltä, se on universaali ilmiö. Vaikeuksien keskellä laulujen sanat alkoivat tulla vastustamattomasti. Siitä myös muodostui levyn teema.

Shinedown ei jäänyt ihmettelemään paikoilleen. Uudeksi basistiksi pestattiin Eric Bass ja ykköskitaristiksi Nick Perri. Zach Myers, joka hetken aikaa soitti myös bassoa Stewartin lähdettyä, vakinaistettiin bändin kakkoskitaristiksi. Sound of Madness valmistui vihdoin kesällä 2008.

Vielä vuoden 2008 lopulla bändi koki lisää kokoonpanomuutoksia, kun Nick Perri ilmoittikin lähtevänsä bändistä jenkkikiertueen viimeisen keikan päätteeksi, vain paria viikkoa ennen yhtyeen ensimmäistä omaa Euroopan kiertuetta. Tällä kertaa lähtöön ei kuitenkaan liittynyt draamaa, vaan Perrin lähtö tapahtui yhteisymmärryksessä ja täysin henkilökohtaisista syistä.

- Perrillä oli oma tie kuljettavanaan, Kerch toteaa. - Oli molempien kannalta parempi, että hän seuraa omaa unelmaansa. Eihän tällaista tietenkään mielelään käy läpi, koska yhden jäsenen lähtö bändistä on aina vähän niinkuin avioero. Mutta samalla tämä on tiivistänyt meidän ryhmäämme. Zach on lunastanut paikkansa bändissä, joten ei ollut tarvetta etsiä uutta jäsentä.

- Ja parhaiten uuden kokoonpanomme kunto selviää, kun tulee paikan päälle katsomaan keikkaa, Smith tiivistää.

Kuten Tavastialla olleet näkivät, yhtye ei todellakaan esiintynyt rampana. Myers esiintyi molempien kitaroiden edestä, ja bändin keikkakunto oli kohdallaan. Vain Smithin tekniset ongelmat äänentoiston kanssa latistivat hieman iltaa. Kerchin sanoin, tämä bändi ei lepää, kun ollaan tien päällä.

- Shinedown on kuitenkin aina tunnettu keikkamaineestaan. Keikat ovat meille elintärkeitä, koska ne ovat samalla tilaisuus nähdä bändin ystäviä.

Yksi suuri tekijä Sound of Madness -albumilla on myös kovan luokan tuottaja Rob Cavallo, joka tunnetaan ennenkaikkea yhteistyöstään Green Dayn, Alanis Morissetten, Kid Rockin ja The Goo Goo Dollsin kanssa. Cavallo sai myös Shinedownin ylittämään itsensä.

- Hän kysyi minulta, mitä haluan uudelta levyltämme, Smith muistelee. -Sanoin, että haluan tehdä levyn, joka muistetaan vielä vuosien päästä, meidän kaikkien jo mentyä tästä maailmasta, levynä joka piti tehdä, needed to be made. Mielestäni kaikissa näissä lauluissa on jotain, mitä kaikkien pitäisi saada kuulla.

Vaikeudet kakkoslevyn jälkeen eivät ole varsinaisesti syynä siihen, että tuoreinta piti hetki odotella.

- Teimme levyn pitkän kaavan kautta, Smith sanoo. - Ensin kirjoitin 40-50 biisiä, joista työstimme demoversion. Jo tämä vei paljon aikaa. Sen jälkeen viimeistelimme varsinaisen levyn. Halusimme tehdä parhaan mahdollisen tuloksen ja olla varmoja kaikista yksityiskohdista, koska odotuksemme levyn suhteen olivat niin korkealla.

Tällä hetkellä Sound of Madness on Shinedownin uran huipentuma, mutta vain toistaiseksi.

- Luonnollisesti me haluemme seuraavan levymme olevan vieläkin parempi, Kerch toteaa. - Seuraavan levyn työstäminen alkaa todennäköisesti ensi vuonna.

Sitä ennen Shinedownilla on edessään paluu kotimaan lavoille, joita riittää koko kevääksi. Kesän ohjelma on vielä auki, mutta oletettavasti keikkarupeama jatkuu festareiden merkeissä. Kiertely maistuu kaksikolle erityisen hyvältä.

- Kiertue ikäänkuin aloittaa uuden kappaleen bändin taipaleella, Smith päättää juttuhetken. - Sen jälkeen voi palata miettimään uutta materiaalia ja uutta levyä.

Teksti ja kuvat: Henri Lassander

Lue myös: Jenkkisuosikki Shinedown hurmasi Tavastialla 1.2.2009