Amorphis on 19-vuotisen uransa aikana julkaissut jo kunnioitettavat yhdeksän albumia ja näistä kolmella viimeisimmällä bändin keulahahmona on toiminut Tomi Joutsen. Kaista tapasi Tomin ennen uuden albumin ”Skyforger” julkaisupäivää ja otti selvää, mitä ovat hänen aatteensa uudesta levystä ja tulevasta festarikesästä.

Millainen kesä on bändille tulossa nyt, kun uusi levykin tulee ulos juuri kesän kynnyksellä?

– Kesällä kierrämme paljon Suomen festareita, jnoka on tietenkin ihan mahtavaa, kun pääsemme samalla promoamaan uutta levyä ja soittamaan uusia biisejä. Ulkomailla keikkoja on kesällä vain pari.

Uusi levy on nimeltään Skyforger, suomennettuna taivaan takoja. Kerrotko tarkemmin levyn teemoista?

– Levyllä tosiaan kerrotaan Seppo Ilmarisen tarinaa ja kansikuvakin viittaa tähän: puu kannattelee sepän takomaa taivaankantta. Levyn teema ei ollut selvä jatkumo edellisiin levyihin, vaan biisit vain tulivat ja levyä johdatteleva punainen lanka syntyi biisejä tehdessä sekä melodioiden ja sanojen yhteensovittamisen yhteydessä.

Nauhoititte albuminne Helsingin Sonic Pump Studiossa. Millainen levyn nauhoitusprosessi oli?

– Aloimme treenata biisejä syksyllä ja jossain vaiheessa vain sovittiin aika studiolle ja alettiin tosissamme työstää levyä. Tämä prosessi kesti suurin piirtein puoli vuotta ja hyvien puitteiden ja tuttujen ihmisten ympäröimänä se oli suhteellisen helppoa, vaikkakin vaatii tietty kovaa duunia, Tomi kertoilee.

– Marco Hietala oli tosiaan jälleen mukana tuottamassa lauluja ja hänen kanssaan oli hieno työskennellä. Marco on nopea sälli, jolla on paljon ideoita ja hänen power metal -taustansa yhdistettynä mun rankempaan taustaan toimi yhteen täydellisesti ja yhteinen kieli löytyi helposti. Marco ymmärtää sen, että mulle rankempi meininki on laulajana erittäin tärkeä ilmaisun muoto. Myös se, että tällä levyllä äänittäjänä toimi Sami Koivisto, joka oli vaativampi, vaikutti siihen, että laulanta on ainakin toivottavasti jollain tavalla kehittyneempää.

Millä tavalla biisit syntyivät levylle ja mikä on oma osuutesi lyriikoihin?

– Kun Kalevala-teeman jatkaminen tuntui luonnolliselta päätökseltä, heitimme idean Kainulaisen Pekalle, joka alkoi työstää tekstiä ja tekikin 15 runoa, jotka sitten käännettiin englanniksi. Sen jälkeen ne sovitettiin melodioihin muokkaamalla lauserakenteita ja poimittiin tekstistä ne olennaisimmat osat. En voi kuin kiittää kaikkia, jotka siihen osallistuivat. Itsestäni ei olisi biisien kirjoittajaksi. Ensinnäkin rima on tässä bändissä jo aika korkealla ja en haluaisi pilata hyvää bändiä sotkeutumalla tekstien kirjoittamiseen, naureskelee Tomi.

– Olen jo niin tottunut laulamaan muiden tekstejä ja mielestäni omat avut ovat sitten jossain muualla.

Löydätkö levyltä jo nyt jotain omaa henkilökohtaista suosikkia?

– Kaikkia biisejä ei olla vielä livenä vedetty, joten sinänsä niistä on vähän vaikea vielä valita yhtä. Aika näyttää mistä sitten eniten tulee pitämään, mutta Majestic  Beast ja My Sun ovat tällä hetkellä suosikkeja.  Tavallaan ehkä myös ensimmäinen kappale Sampo, joka antaa ehkä paremman kuvan levystä kokonaisuutena, kuin sinkku Silver Bride.

Yleinen kysymys kaikista levyistä kokonaisuutena: onko joitain biisejä mieluisampi vetää kuin toisia?

– Amorphiksella on se etu, että meillä on kaiken ikäisiä faneja. Jotkut ovat aloittaneet kuuntelemalla bändiä 90-luvun alkupuolella ja osa vasta viime vuosina. Joten keikoillakin on hienoa huomata, että yleisöstä jokainen bongaa omat suosikkinsa. Bändin pitkä historia on ehdottomasti hyvä juttu. Itselle ei välttämättä ole aina mieluisinta soittaa niitä tunnetuimpia biisejä, mutta bändit ovat kuitenkin viihdyttäjiä, joten niitäkin totta kai vedetään ja mielestäni olemme löytäneet hyvän tasapainon biisien esittämiseen. Itselle vanhat biisit ovat ihan yhtä rakkaita, kuin nekin, joita on itse ollut työstämässä. Itse kuitenkin kun olen bändiä nuoresta asti fanittanut, niin mm. Tales From The Thousand Lakes on ollut yksi itselle tärkeimpiä levyjä.

– Mielestäni hauska tarina Far From The Sun-albumin ajoilta on, kun olin juuri liittynyt bändiin ja promosimme levyä Jenkeissä ja informaatio bändin laulajan vaihdosta ei ollut saavuttanut vielä kaikkia ja siellä ihmeteltiin että mikä helvetin hippi tuolla on keulilla, hekottelee Tomi.

– Rohkeasti vaan kun lähti tekemään ja pisti kaikkensa peliin, niin uskon että se on näkynyt, että olen ollut tosissani homman kanssa. Moni onkin sanonut, että tällä levyllä viimeistään on löytynyt linja tälle kokoonpanolle.

Intensiivisyys keikoillanne on aina käsin kosketeltavaa, joten kerro nyt miten tuollainen eläytyminen on edes mahdollista?

– Itse diggaan laulajista, jotka eläytyvät biiseihin ja itselle tunteet ovat juuri perusedellytys vetää biisejä. Tietyt rutiinit ennen keikkaa auttavat saamaan tietyn tunnetilan päälle ja ne myös tuovat turvallisuuden tunnetta ja itseluottamusta. Välillä kuulee näitä kommentteja, että ”mitä toi jätkä on vetäny ku se on tollanen lavalla” ja niin edelleen. Ne kommentit lähinnä naurattavat, varsinkin kun en dokaile ikinä mitään ennen keikkaa. Mutta tietenkin, kun mulla on rastat niin se tarkoittaa että olen imuroinut älyämpäristä tuntitolkulla, vitsailee Tomi.

– Kyllä se suoritus tulee täysin ilman mitään ulkoisia stimulantteja, mutta onhan se toki hyvä, että esitys herättää ajatuksia.

Tomi kertoilee vielä mietteitään heavymusiikin uskottavuudesta.

– Tämä heavygenre on siinä mielessä hankala, että pitäis olla niin helvetin epäkaupallinen ja uskottava, mutta sitten jos säveltäjät osaavat tehdä tarttuvia melodioita, niin sen pitäisi olla kuitenkin positiivinen asia. Itse näen että me kiikutaan siinä rajoilla, mutta totta kai kun meillä on death metal historia, se tuo tiettyä uskottavuutta. Toisaalta esim. Silver Bride soi nyt Energyllä, joka on monelle puritanistille aikamoinen kirosana, mutta meille se taas antaa uusia faneja ja myös mahdollisuuden tehdä tätä elinkeinona ja keskittyä bändiin täysillä, miettii Tomi.

– Myös se, että me ollaan tehty erilaisia biisejä jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, antaa meille pelivaraa kokeilla uusia juttuja aika rohkeasti ja myös samalla kehittyä entisestään. Ensi vuonna olisi hauska tehdä jotain erikoista bändin 20-vuotis juhlan kunniaksi, mutta mitä se on, jää nähtäväksi.

Amorphis heittää levyn ilmestymisen jälkeen ensimmäisen festarikeikkansa Sauna Open Airissa ja siitä eteenpäin bändiä näkee kesällä keikoilla niin isoilla kuin osalla pienemmistäkin festareista.

Teksti: Niina Linna

Tagit: albumit, festarit, Marco Hietala, Air, sinkut, aatteet, sauna, runot, lyriikka