Haastattelu: The 69 Eyesin vampyyrirokkarit eivät Twilightin äärellä vapise

31.8.2009

vampyyrit, kitaristit, lentokentät, musiikki, albumit, Los Angeles, levy-yhtiö, Twilight, kirjasarjat, rock

”Nyt lunastetaan puheet rokkaavasta musasta. Kaksituhatta vuotta ollaan odoteltu ja nyt blood is the new black”, The 69 Eyes –yhtyeen rumpali Jussi hehkuttaa yhtyeensä uutta levyä. Musiikin ohella herra jutusteli Kaistan toimittajan kanssa myös nyt niin kovin muodikkaista vampyyreistä.

Miltei kymmenen vuotta sitten rockyhtye The 69 Eyes ja tuottaja Johnny Lee Michaels löysivät verenpunaisen reseptin menestykseen Blessed Be -albumilla. Sittemmin Johnny on tuottanut bändin jokaisen levyn. Nyt tuo marriage made in hell on päättynyt uuden Back In Blood -albumin myötä. Johnnyn ja Kuusysien lepakkosiivet eivät kuitenkaan menneet ristiin. Bändi halusi tuoretta verta musiikkiinsa. Jenkkituottaja Matt Hyden avulla vampyyrit löysivät kaulavaltimon, josta imeä nektari uusiin kappaleisiin.

- Vaikka  olenkin ylpeä edellisestä Angels–levystä, se kuulosti vähän liiankin paljon Devilsiltä. Me ei olla ikinä haluttu tehdä samaa levyä uudestaan. Sen vuoksi pistettiin kaikki uusiksi. Jo biisien kirjoitusvaiheessa tähdättiin rokkaavampiin biiseihin, kuten Dead Girls Are Easy ja avausraita Back In Blood. Vähemmän tuotettua, enemmän rosoisuutta. Nyt ei sovitettu viuluorkesteria joka paikkaan, vaan panostettiin biiseihin, kertoo Jussi69.

Muun muassa Slayerin ja Monster Magnetin kanssa työskennellyt Matt Hyde luottaa vanhan koulukunnan rocktuottamiseen. Herra hengasi bändin kanssa jo esituotantovaiheessa ja kuunteli soittotreenejä. Studiossa Matt pisti vampyyrilauman ruotuun. Tätä levyä tehtiin sydänverellä. Laulaja Jyrki69 onkin todennut, että levynteko muistutti välillä rock-keskitysleiriä.

- Matt pisti meidät aika koville studiossa – jätkät saa soittaa kuin nyrkki naamaan. Mutta nyt Jyrki laulaa paremmin kuin ikinä. Hän vetää normaalisti, kirkuu ja laulaa myös matalalta. Matt potki perseelle ja rohkaisi Jyrkiä käyttämään ääntään monipuolisesti.

Matt Hyde on itse soittanut aikoinaan Porno For Pyros –yhtyeen keikkakokoonpanossa. Kaveri tunnetaan pätevänä kitaristina, mutta miehen todellisena supervoimana toimii miltei absoluuttinen nuottikorva. Hyde oli äärimmäisen tarkka kitaroiden vireestä. Kitaristit Bazie ja Timo-Timo saivat soittaa kuusikielisiään sormet ja kroppa mutkalla.

- Matt laittoi kitaristit soittamaan mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Kitaravahvistimiakin oli kymmeniä erilaisia, Jussi naureskelee.

Laulukuoro Los Angelesin yöstä

Rumpalina Jussi sai osuutensa ensimmäisenä purkkiin. Mies päätti jäädä Los Angelesiin pariksi kuukaudeksi ja sai tehtäväkseen kerätä taustalaulukuoro kimallekaupungin yöelämän syövereistä.

Back In Bloodin tunnetuin vierailija on varmasti Good Charlotten Benji Madden. Tatuoitu laulaja on monta hinkunut laulamaan taustoja vampyyrilevyille, mutta epäsopivat aikataulut karauttivat yhteiset laulutuokiot tuonnemmas.

- Dead n’Gone on melankolinen radiopop –ralli. Se sopii Benjin äänelle saamarin hyvin. Käsittääkseni se on seuraava sinkku, ainakin täällä päin maailmaa. Eri maissa levy-yhtiöt hakee erilaisia asioita. Amerikkalaisia kiinnostaa vähemmän radioystävällinen europop-meininki.

Yksi mielenkiintoisimmista vierailijoista on London LeGrand. Upean rock –äänen omaava mies on laulanut muun muassa Nikki Sixxin rinnalla Brides Of Destructionissa.

- London tuli kirjaimellisesti kadulla perään ja huusi ”hei Jussi mitä äijä!”. Rekrytoin sen siinä kadulla messiin. London teki hienoa jälkeä kappaleisiin Kiss Me Undead ja Back In Blood. Äijä pisti muuten just äsken tekstarin: ”Thanks for reminding me who I am. I put my mohawk back on because of you guys.”

- Se jäbä toimii myös Melrose Avenuella kampaamossa punk-parturina. En ikinä päässyt hänen leikattavaksi.

Meinaatko vielä mennä?

- Kyllä, joku päivä. Se mies osaa väsätä kunnon rock’n’roll -tukat.

TEKSTI: AKSELI HEIKKILÄ