Haastattelu: Viikate tekee uudella levyllään kunniaa Kouvostoliitolle

23.8.2009

Viikate, Kouvola, sauna, viina, joulu, takit, junat, rock, Tom Araya

Jos ei viina, terva ja hauta auta pilkkomaan pimeää, niin Viikatteen uusi levy Kuu kaakon yllä auttaa. Kuolemaa kohti mennään, mutta suupielet virneessä.

Saunan lauteilla neljä raavasta miestä. Topi Sorsakoski kilistelee olutpulloja yhteen Slayerin Tom Arayan kanssa. Spede Pasanen vihtoo koivunoksista nivotulla vihdalla Lemmy Kilmisterin selkää. Saunan eteisessä tuoksuu pihka.

Tällaisen mielikuvan voi herättää Viikatteen uusi levy, Kuu kaakon yllä.

Albumin saatekirjeessä todetaan uuden levyn olevan mahdollisesti paras Viikatteen äänite tähän mennessä. Kouvolan miesten hengentuotetta kuunnellessa voi melkeinpä yhtyä äskeiseen kommenttiin, vai mitä mieltä on itse maestro Kaarle?

- En ole vissiin edes nähnyt moista tiedotetta, mutta yhtäkaikki levy on kauhean onnistunut. Se on hyvin Viikatteen näköinen ja kuuloinen. Onko se sitten paras, sen saa kukin itse päättää.

Kaihoa, kalloa, maatuneita mieliä, viinan murjomaa sielunmaisemaa. Suomalainen tunneskaala on Viikatteen levyissä tuttua ja turvallista, sitä hieman harmaampaa sorttia.

On kuitenkin liian helppoa niputtaa bändi pelkän alakulon välittäjäksi. Viikatteen hirttoköysi jää hyvin usein hymyilevälle sykkyrälle.

- Kotimainen elokuva ja tv-sarjat ovat vahvasti läsnä biiseissä. Sellaista Tankki täyteen –osastoa on upotettu mukaan kokonaisuuteen.

- Lisäksi tämä on selkeästi kotiseuturakkaus-levy. Jossain vaiheessa huomasin, että kappaleissa on paljon elementtejä Kaakkois-Suomesta ja Kymenlaaksosta.

- K-kirjaimella alkavia sanoja on ihan helvetisti ja k:lla alkavia biisinnimiä myös. Näin on ollut aina, uran alusta lähtien. Liekö kyseessä Kouvolan kirous vai Kallen kirous, sitä ei voi tietää. Onneksi kolmea koota ei ole vielä peräkkäin.

Suuri ja mahtava Kouvostoliitto

Kouvolan lähikunnat yhdistettiin vastikään yhdeksi ja samaksi suureksi Kouvolaksi. Tästä juontaa levyn introna ja outrona toimiva Kouvostoliiton laulu.

- Yhdistymisessä on hieman Neuvostoliiton henkeä. Kouvostoliitto on yksi rakkaan kotikaupunkini lempinimistä, Kaarle tarkentaa.

Ulkopuoliselle Kouvola voi avautua hyvin harmaana ja synkeänä pikkukaupunkina.

- Ventin verran vuosia tuli Kouvolassa elettyä, eli 21–vuotiaana muutin Lahteen. Kouvola on kotikaupunkini, hyvine ja huonoine puolineen. Samaa ahdistuneisuutta ja kuppikuntaisuutta löytyy mistä vaan. Kouvolassa on se hyvä puoli, että junalla pääsee mihin suuntaan vaan kerran tunnissa.

Syksyn Siskokset

Viikatteen esiaste kulki nimellä Autumn Sisters. Oliko Twisted Sistersillä tai Sisters Of Mercyllä osuutta nimi asiaan?

- Jotain siskomeininkiä siinä haettiin. Sisters Of Mercy -rinnastus vois toimiakin, sehän on oikeasti hyvä bändi. Syysteema piti ehdottomasti saada nimeen mukaan mukaan, ei mitään sen syvempää.

Viikatteen ei alunperin pitänyt soittaa ainuttakaan keikkaa. Mihinkään romantisoituun Leevi And The Leavings -mystiikkaan ei kuitenkaan pyritty. Bändissä nyt vain sattui olemaan vain kaksi jätkää, joten keikkojen heittäminen olisi ollut sula mahdottomuus. Viikatteen lavalle nousuun vaikutti eräs suomalaisen rockin isällisimmistä puurtajista, Timo Rautiainen. Eritysopettaja koki, että Viikate piti saada lavoille ja kun opettaja ärähti, näin tapahtui.

- Rautiainen oli valmis soittamaan toista kitaraa bändissä. Aikataulut heittivät kuitenkin hetulaa, mutta keikkapaikka oli jo varattu. Ei auttanut kuin napata pari tuttua Kouvolan miestä remmiin ja lähteä soittohommiin. Kun saatiin Ari ja Erkka mukaan, niin keikatkin onnistuivat. Kahdeksan ja puoli vuotta ollaan nyt samalla remmillä soiteltu.

Löysässä hirressä

Syksyssä on Kaarlelle uuden vuoden tuntua. Vanhat jutut laitetaan jäihin ja uusia alkuja etsitään. Syksyisin Kaarle on kaikkein vastaanottavaisimmillaan.

- Kesällä on niin kova tohina päällä ja talvella paleltaa helvetisti. Syksy jää siihen sellaiseksi välitilaksi. Kesän valosta tulee niin paljon energiaa, että sitä muuttuu ikään kuin kuolemattomaksi ja pärjää syksyn läpi. Marraskuun aikaan alkaakin rystyset laahata maata ja takki painaa hartioita. Viimeinen kuukausi roikutaan löysässä hirressä ja sitten päästäänkin jouluksi huilaamaan.

Kaarle näkee haastatteluhetkellä ensimmäistä kertaa Viikatteen levyn kansineen päivineen valmiissa muotissa. Mikä mahtaa olla miehen loppukaneetti levyä ihmetellessä?

- Mun mielestä tämä levy on hyvin sammaloitunut jo ennen ilmestymistään.

Teksti: Akseli Heikkilä