Herra Ylppö: “Olen imarreltu”

15.2.2008

Maj Karma, albumit, musiikki, Herra Ylppö, kitara, kauneus, tupakansavu, punk, draama, videovuokraamot

ylppö1 Maj Karman Herra Ylppö on saanut julkaistua ensimmäisen albumillisen musiikkia ilman varsinaista yhtyettään ja vastaanotto on ollut rohkean raflaava. Herra myöntää nauttivansa ja olevansa otettu tilanteesta.

Maj Karma –miehistö on tehnyt pitkän päivätyön saavuttaakseen sen statuksen, joka sillä on kotimaisella rokkikentällä. Tästä huolimatta tai siitä johtuen Herra Ylppö päätti ottaa jossain vaiheessa hetkellisen irtioton yhtyeestä ja tehdä oman albumin. Vuonna 2005 syntynyt idea tallennettiin vuonna 2007 Ihmisten kanssa ja nyt albumi komeilee listaykkösenä.

Sata vuotta on puhuttanut alkuvuonna 2008 enemmän kuin mikään kotimainen albumi. Herra Ylppöä tunnutaan tempovan nyt jokaisesta raajasta jokaiseen suuntaan. Miltä moinen miehestä itsestä tuntuu?

“Sanotaan nyt, että ensimmäistä kertaa elämässä kokee olevansa jonkinlaisen hypen keskellä. Maj Karmahan on myynyt huimasti levyjä ja sellaista ei nyt tässä ollenkaan edes ajatella ja ylipäätään kaikenlainen vertaaminen Maj Karmaan on turhaa. Tää on oma juttunsa ja tämä on tehty – meni miten meni. Tässä jutussa suuri julkisuus on kyllä yllättänyt ja imarrellut. Kun levy saa viittä tähteä Hesarissa ja Aamulehdessä julistetaan tässä vaiheessa vuoden rock-levyksi ja niin edelleen, niin aika ihmeissäni olen. Rohkean raflaavia lausuntoja ovat antaneet.”

“Helpoin albumi ikinä”

Sata vuotta ei ole Maj Karman loppu eikä oikeastaan välityökään, vaan se vain piti tehdä, kun idea eräänä päivänä oli Ylpön päähän pulpahtanut. Pitkään saman yhtyeen kanssa soittaminen voi kuulostaa helpolta ja rutiinihommalta, mutta Ylpölle Ihmisten kanssa työskentelyn helppous olikin suurempi yllätys.

“Itse asiassa kaikki uskomattoman vaivatonta. Me ei studiossa tehty oikeastaan muuta kuin äänitettiin eli kaikki oli kovin valmista siinä vaiheessa. Mun mielestä me ei edes sovitettu enää studiossa, mutta sehän on lähinnä mielipidekysymys. Musta ainakin tuntuu, että kaikki meni kuten oli treenikämpällä treenattu. Olimme helvetin tietoisia siitä mitä tehdään enkä varmasti ole ikinä ollut näin helpossa levytysprosessissa mukana.”

Kuulostaa ihmeelliseltä, mutta soittajat ja tuottajakin olivat tuttuja jo ennestään.

“Kaikki oli tuttuja ja biisit olivat aivan valmiita, kun menimme studioon. Oli todella helppoa mennä studioon, kun vastaavan tuottajan eli Halmkronan Jannen kanssa vain valkattiin oikeat biisit ja saatiin jo etukäteen oikea draaman kaari mietittyä.”

Onko se niin, että Ihmisten kanssa sai tehdä mitä vain, mutta Maj Karman kanssa odottaa itseltään jonkinlaista kehitystä?

“Joo siis uusiutuminen on tärkeetä tässä hommassa. Onhan se totta, että vanhemman bändin, joka on kauan toiminut, on helvetisti vaikeampaa uusiutua. Sitä tapahtuu Maj Karmalla, mutta kyllä se on hitaampaa, kun taas tällä kokoonpanolla sitä uusiutumisen pakkoa ollut, kun levy oli ensimmäinen. Voihan se olla, että seuraavaa albumia tehdessä joutuu sitten jo miettimään mitä tekee.”

Kevyt räyhälinja

Sata vuotta kuulostaa kevyeltä versiolta Herra Ylpöstä, vaikka levyllä onkin yhtymäkohtansa miehen muuhun tuotantoon.

“Jotkut ovat sanoneet, että riippuu aivan päivästä miltä Sata vuotta kuulostaa eli joillekin levy on ollut joskus raskas ja surumielinen, mutta sitten seuraavana päivänä se onkin kuulostanut kepeältä. Se on varmaan aivan mielentilasta kiinni. Soitin levyä naapurilleni Kauko Röyhkälle ja se sanoi, että onhan se täynnä sellaista punk-räyhää ja oli yllättynyt levyn rankkuudesta.”

“Tietty soiton vaivattomuus ja metallisen soundin puuttuminen antaa tietysti vaikutelman kepeydestä. Halusin nimenomaan – rock-muusikissa tämä voi kuulostaa kirosanalta – levylle miellyttävän soundin. Mä rakastan melodiaa ja tarttuvuutta ja se sopii näiden biisien sanomaan olematta loppuunkaluttua tai tylsää. Keikalla Ihmiset on kyllä helvetin paljon rankempi kuin levyllä.”

Tuntuiko sinusta tätä albumia tehdessä, että vihdoin saat käyttää kaikki oudotkin ideat eli ikäänkuin sinulla olisi ollut runsauden sarvi ja sitten vain valitsit mukaan kaikki ne osat, jotka halusit?

“Tavallaan kaikkea vaan tuli mukaan, kun mä diggailen ite niin laaja-alaisesti musiikkia. Kun alan laulua tekemään, niin se sitten vain kulkee johonkin suuntaan.”

Koko Sata vuotta –albumin sisältö syntyi parissa vuodessa ja Herra Ylppö kirjoitti kaiken nimenomaan niin, että se ei ollut missään nimessä Maj Karma –musiikkia. Varsinaisesti mitään genrejen kirjoa mies ei hakenut, vaan Sata vuotta muodostui vain sellaiseksi kuin se on. Tosin jotain rajoituksia piti itselle asettaa.

“Joissain biiseissä oli sellaisia sävyjä, että jos olisi laittanut raskaat kitarat, niin olisi menty aika lähelle Maj Karmaa, joten raskaat kitarat jätettiin pois ja tehtiin musiikkia enemmän indie-hengessä. Levyllä on muun muassa kahden minuutin kitarasoolo, joka ei jumalauta ikinä olisi mahdollista Maj Karman levyllä.”

“Haluaisin olla lämmin ja mukava”

Sata vuotta –levyllä on pehmeitäkin hetkiä. Esimerkiksi biisit Videovuokraamon tyttö tai Tyttö epäkunnossa ovat aika hempeitä raitoja eli oletko vanhentunut vai pitänyt näitä juttuja vain salassa?

“No mä nään, että Maj Karmalla on aika pitkäänkin jo ollut romanttisia raitoja. Mua ei oo ikinä kiinnostanut vitunkaan vertaa olla mikään rankka jätkä. Paljon mieluummin haluaisin olla lämmin ja mukava ihminen. Tai rento. En tajua mikä se ihmeen arvo se tässä Suomen maassa on, että pitää olla rankka ollakseen kova jätkä. Kova jätkä on oikeesti, jos uskaltaa tehdä tunteikkaan kappaleen. Ei tässä maassa vaadi mitään rohkeutta tehdä äijäilymusaa.”

“Räyhähenki voi olla takana monessakin jutussa, kuten biiseissä Porno, Napoleon taiIhmiset tulevat ja ne ovat vastapainoa kauniillamme ilmaisulle. Musiikillisen uran kannalta on tylsää, jos pitää vain räyhätä, mutta hempeily on väärä sana mun mielestä ja siitä tulee mieleen Whitney Houston. Sanoisin enemmänkin, että kysymys on kauneudesta ja surumielisyydestä.”

Myönnän, että hempeily oli minulta väärä sana, joten kysytäänkin sitten, että miksi olemme joutuneet tätä puolta odottamaan Herra Ylpöstä näin kauan?

“Miksi on jouduttu odottamaan? Äääh… En minä tiedä. Tai sanotaan, että vuosi tai kaksi sitten ostin sähkökitaran, väänsin sen epävireeseen ja menin parvekkeelle rämpyttämään. Sitten menin Hamidin (Moeini) kanssa treenikämpälle, jossa oli seinät täynnä rokkijulisteita, ikkunat auki, kaikki paikat täynnä roinaa, tunkkainen ilma ja tupakansavua. Kun me alettiin rämpyttämään soittimia aivan kuin jossain nuoruuden teini-innostuksessa, niin rotat lähti kämpästä ja hirvet tuli kuuntelemaan, kun ikkunat oli auki. Siinä me tajuttiin, että tää on uusi juttu ja tää pitää saada keikoille, mutta se menikin sitten levylle.”